Ei sitten tarvittu kuin vähän lunta ja koirien meno oli taattu. Hädin tuskin huomasi lumen sataneen, mutta ilo oli silti ylimmillään. Kolmikko paineli pitkin pihaa riehuen, Naomin, tietenkin, katsoessa terassilta hullujen menoa.

Hupi kasvaa niin hurjaa vauhtia, että takit alkaa taas jo jäämään pieniksi. Nyt on jätetty taakse Ilon koko ja takit. Siirrytään kääpiövillakoira Wilman takkeihin ja vielä on onneksi sitten Naomin takkejä jäljellä. Pitkän pennin ois saanut takkeihin laittaa, jos olis uutena joutunut koko ajan ostamaan. No nyt vaihtui myös panta. Leveä Ilon pentu panta alkoi olla niin sopiva, että oli etsittävä isompaa. No onneksi niitäkin on laatikollinen, hihnoja ja pantoja, vanhimmat niistä ovat Oskun ja tessun 80-luvun lopusta. Nahkahihnat ei mene miksikään aikojen saatossa, jos ne säilyttää sisällä. Nyt Hupilla on Naomin vanha Hurtan puolikiristyvä panta ja kunhan kaula vielä vähän kasvaa, niin saa tuon Naomin angry birds pannan, jollen sitten tilaa sille jotain ihan omaa…

Nämä kaksi nukkuu hyvin usein näin…

Sekoboltsit painaltaa niin, ettei kamera pysy perässä.