Nao alkaa avautumaan. Tänään oli ihan onnessaan, kun otin näyttelyhihnan esiin, tiesi saavansa lihapullia ja hyppi jo onnessaan. Neiti ravasi tänään tosi kauniisti ja seisoi hienosti pöydällä ja palkkana oli tietenkin avokätisesti lihapullaa. Lisäksi koko porukka etsi lihapullan paloja nurmikolla.

Vanhempani kävivät tänään ja he olivat Naosta vähintääkin epäluotettavia.  Tietysti Pupu ja Ilo hyppi kun hullut ja jouduin komentamaan Pupua ja se ei tietenkän helpottanut Naon tilannetta. Se mulkoili tulijoita olohuoneesta ja keittiön pöydän alta. Tilanne oli täysin uusi, koska koko aikana meillä ei ollut käynyt kukaan ja nyt ovesta lappasi kaksi ihmistä. Sylissä Nao uskalsi hyvin tavata tulijat ja lopulta uskalsi äitinikin syliin.

Mutta olen rakastunut… Jos olen ollut rakastunut Iloon ja Pupuun, niin samat tunteet on nyt Naoa kohtaan. Se on suloinen nallukka hassuine korvineen. Me aina Naon kanssa pihalla katsellaan vierekkäin, kun hullut pennut peuhaa ympäri pihaa. Tuntuu ihanalta, kun meillä on viisas aikuinen koira, kun ne meidän aikuiset koirat on meiltä lähteneet aivan liian aikaisin.