Kävin tänään katsomassa pentuja… Pennut oli nyt 4,5 viikkoa. Ensi reaktio oli, ettei näitä erota millään toisistaan! Mutta kun istui pentulaatikossa ja käänteli ja väänteli pentuja, niiden yksilöllisyys löytyi. Lähtiessä erotin melko helposti, ainakin ne valovoimaisimmat tai muuten erottuvat. Uniksi valikoitui nartuista pienin ja minusta kaunispäisin. Se kilpaili pitkään sisko nro. 5. kanssa mutta päädyin Unin kauniimpaan päähän. Emä ei ollut moksiskaan, kun pentuja lullasi, se lähinnä kuorsasi lattialla 😀 . Pennut olivat riiviöitä ja purivat kaikkea minkä suuhunsa saivat mm varpaani.Kuvasimme Maaritin kanssa kaikki pennut, vaikka osan kanssa se oli aika tuskaisaa. Uroksista pienin on kyllä todella kaunis. Ainakun katsoin pentuaitaukseen, että ompas kaunis, niin se oli tämä pienin uros…
Kotona minun sukkani tutkittiin hyvin tarkkaan, astuin nimittäin muutaman kerran pissamärän paperin päälle kuvatessani. Ilo oli eniten kiinnostunut vauvojen hajuista, Pupu vaan pöhlänä kantoi leluja tyrkylle.
On se niin nätti…
Uni edessä, siskoja takana.
Tuttu kiertyvä katse? 😀
