Unilla on nälkä, raukka parka kuolee nälkään 😀 No niinkuin se ei olisi jo aikaisemmin ollut aina nälkäinen… Lähinnä säädin nyt ruokamäärän oikeaksi. Koira on kuin pikku labbis, mieletön, pohjaton ahnepossu, johon uppoisi helposti pienellä harjoituksella 15kg kerralla. Onneksi kasvavalla pennulla kasvu, hoitaa hoikkenemisen, eikä koiraa tarvitse oikeasti laihduttaa. Nyt entistä enemmän pentu yrittää varastaa muiden ruuat sekä roikkuu tassuillaan nappulatynnyrin reunalla. No eipä ole mulla ollut tuommoista pentua ennen… Pitää vain olla tyytyväinen, että maistuu.

Sunnuntaina käytiin kummipojan syntymäpäivillä ja kun koiraperhe oli kyseessä, niin Uni raahattiin mukana. Kohtaaminen pihalla perheen koirien kanssa sujui muitta mutkitta. Uni kauniisti osoitti olevansa pieni pentu aikuisille koirille, mutta ei silti pelännyt suuria beauceron rotuisia koiria.  Pulmu 9½v otti Unin hyvin vastaan eikä välittänyt pennusta loppuaikana. Visla 7v (vai onkos se jo 8v…) tyypillisesti välillä haukkui, mutta ystävällinen sekin. Kuten tavallista, serkku teki pennulle hampaiden tarkastuksen, niin että vieras ihminen kopeloi ja tutkii pennun ja pennulle jää hyvä mieli.

Pulmu ja Uni

Hampaiden tarkistus