Uni on alkanut vuhhimaan ja oikeastaan haukkuu kaikkea mikä liikkuu ja mikä ei liiku. Tänään sitten käytiin kahdestaan iltalenkillä ja harjoiteltiin namin voimalla elämistä ja olemista. Lauman mukana kulkiessaan pentu saa helposti liikaa itseluottamusta ja alkaa rähinöimään lauman tuella, ”mun isosiskot tulee vetää teitä turpaan” ilmiö. No lenkki itsekseen sujui hyvin, otin vielä metsätiellä katoamistemppuja. Yksi kunnon katoaminen ja koira joutui huimasti etsimään, minne minut hukkasi. Kun lopulta löysi, tietenkin voivottelin raukka paraksi, jotta hieman hätkähtäisi. Ja se auttoi, Uni piti selkeästi paremmin minut kartalla. Tässäkin lauman mukana juostessa on helpompaa, kuin yksin ollessa. Lauma pitää minut näkyvissä ja pentu seuraa jotain laumasta.

Illalla vielä harjoiteltiin Naomin kanssa korvien ylhäällä pitoa. Ensin naksutin pelkästää korvien nostosta, asennosta riippumatta. Kun se sujui, palkkion sai vain seistessä korvat tanassa. Pikkasen piti namia liikutella, että sai koiran nousemaan ylös, Naomi kun yritti namin toivossa istua ja mennä maahankin sekä antaa tassua, siis kaikki temput mitkä osaa. Lopulta alkoi sekin sujua, joten jatketaan harjoituksia. Ilollehan on jo aikanaan opetettu, että seiso sana tarkoittaa korvien nostoa myös.