Yli puolen vuoden miettimisen ja yrittämisen jälkeen, olemme miettineet Unista luopumista. Yksinkertaisesti, vauvankin tultua taloon, me emme voi tarjota Unille tarvitsemaansa aktivointia ja huomiota. Uni ei ole helppo koira, sen olen saanut todeta normaalioloissakin, mutta tietenkin se vain pahenee, jos sille ei ole aikaa. Energisenä koirana tekemisen puute näkyy tuhoamisena, levottomuutena ja haukkumisena, yksinolotkaan ei silloin suju. Uni on hirvittävän kiltti koira, mutta tekee kaiken kaksisataa lasissa. Se jopa onnistuu riehumaan vaikka paikallaan istuen.

Lisäksi on alkanut näkymään merkkejä siitä, että Uni alkaa yrittää nousta arvoasteikossa. Se haukkailee harjakoiria maaten keskellä lattiaa, eikä anna näiden liikkua. Naomi ei kestä tuommoista kiusaamista ollenkaan.

Jos sille löytyisi joku ihminen, jolla olisi aikaa puuhata sen kanssa ja harrastakkin, niin Uni olisi varmasti onnellisempi.

En ole koskaan luopunut koiristani, joten tämä tuntuu luovuttamiselta, mutta minä en voi sille antaa sen tarvitsemaa …