Elämä on kyllä tosi rauhaisaa, tämmöistäkö se on normaaleissa koraperheissä? Koirat makaa sisällä ollessa lähinnä olohuoneessa olevassa koiransängyssä, yhdessä kasassa. Kun isäntä tulee kotiin, ne tyytyvät vain nostamaan päätään ja jatkavat asian todettuaan uniaan. Lasten tullessa koulusta, ne hääräävät eteisessä, mutta ihan hiljaa. Vain auton tuleminen parkkiin saa Pupun haukahtelemaan ja ilmoittamaan, että joku tuli. Muutaman kerran muutenkin Pupu on haukkunut aamusella, mutta en tiedä mitä, oisko joku naapuri möykännyt lähtiessään tms, mutta on hiljentynyt sitten (ja tätä on tapahtunut ihan muutama kerta).
Hieman Pupu vaikuttaa apealta, mutta pihalla on intoutunut leikkimään lelujen kanssa. Saa nähdä alkaako Ilo taas leikkimään Pupun kanssa. Ilo lopetti leikkimisen Pupun kanssa, kun Uni tuli meille. Lumien ja pakkasten tultua, on pitänyt talvikamppeet kaivaa esiin koirillekkin, kun kaljuturkkisina ovat, sekin hieman hidastaa menoa.
Uni aloitti juoksunsa Liisan ja Ernon luona ja Crino joutui lähtemään evakkoon. Mutta ilmeisesti muuten on sujunut hyvin. Eilen avasin muutolaatikoita ja eteen tuli koirien pokaalit, silloin ikävä valtasi mielen. 🙁
Kävelylenkillä koirien ja pikkuneidin kanssa ennenkuin tuli lunta.
en osaa edes kuvitella minkälainen ikävä teillä tuota höpsöä on.. crino on ollut pari päivää poissa ja joka päivä sitä miettii et miten anoppilassa menee sen kanssa..
mutta tosiaan täällä on kaikki hyvin. eilen oltiin lenkin lisäksi jahtaamassa dolli-tyttöstä ja tänään käytiin puolentoista tunnin kävelyllä kolmistaan ja harjoteltiin unin kanssa ohituksia ja luoksetuloja. 3 km lenkistä mentiin vapaana niin pääsi tyttönen juoksemaan sydämensä kyllyydestä 😀