Talon päädyssä alkaa lumet sulamaan ja siinä oli mielenkiintoiset kuvausolosuhteet. Pupu pinkoi tapansa mukaan, mutta niin innostui Ilokin pienistä pyrähdyksistä. Naomi tyytyi köpöttelemään sulan maan kohdissa, tietysti, kuka sitä nyt tassujansa kastaisi lumeen, jollei ole pakko 😀 .

Ruokailun osalta mennään samassa kuin tähän asti ja edelleen koirat hyvässä kunnossa, Ilostakin alkaa löytymään taas tuota vauhtia ja iloa. Annan ruuan yleensä iltaisin, yhdessä kasassa ja nyt alkaisi näyttämään siltä, että tyhjä maha aiheuttaa satunnaista oksentelua, niinpä päätin lisätä aamuun pienen ”aamupalan”. Koska raakaa on nyt syöty pidempään, päätin ostaa aamupalaksi possunkylkirustoa, jonka pilkoin pieniin paloihin. Näin koirat saa pienen lihaluu palan aamuisin. Mutta seuraillaan, mitä vatsat sanoo luusta tai no tuo on vain rustoa, että sikäli sulavampaa. Ruokamäärät on myös olleet varmaan himpun liian vähäiset, koska kaikilta koirilta on vähinnyt läskiä luiden ympäriltä, mikä toisaalta ei ole huono ollenkaan 😀 Toisaalta nappulat ainakin turvottivat noita harjakoiria, että nyt näyttävät sitenkin ohuemmilta. No luu aterian muodossa nyt pikku lisäys ruokavalioon. Pitää Pupulle varmaan hommailla jossain vaiheessa isompia luita, joissa on vähän enempi haastetta, jos se nyt sulattaa ihan ok tuon.

Mä löysin tämmösen hienon kepin…

Mut sit tuli toi yks ja pölli sen!

Katolta lorisevaa vettä on tutkittava.

Pupu menee…

Ja Pupu tulee…

Pikku aasi.

Naomi pysyi tietysti kuivalla maalla.

Naomi seisoi hetken, mutta en ehtinyt kohdistamaan kameraa, kun se jo lähti tulemaan mamin luo. Kyllähän kuvaamaan kyykistynyt ihminen tarkoittaa sitä, että rapsutuksia on tulossa 😀