Jaana lähti poikajoukkonsa kanssa kohti viroa, niin pappa-Vinskille tarvittiin hoitopaikkaa. Niinpä pappa tuli meille viikonloppu hoitoon. Samalla voin arvioida, millaisia noi pojat olikaan. Tosin Vinskillä ei ole enää palleja ja ikäänkin jo 10vuotta, joten viriilein aika on kyllä jo ohi. Oletin etukäteen, etten pidä kintun nostosta, se kun nousee joka kulmaan ja lapsen leluun pihalla. No Vinskillä ei ole tarvetta merkkailla, mutta iltapissitykseen menee kyllä tovi pidempään, kun poika ei pissi kerralla, kuten tytöt.

Nätisti on pappa osannut meillä olla. Mamman perään ei ole juuri itketty. Mutta kyllä Vinski koko ajan selkeästi odottaa, että milloin se mamma tulee. Lenkillä käveli vauhdilla kodin suuntaan ja kun käännyttiin meillepäin, niin ei ois millään huvittanut. Vinski varmasti tietää missä koti on, kun kotiin on reilu kilometri ja lenkkimaastot osittain samoja. Hihnakin meni lenkillä poikki, mutta onneksi poika pysähtyi pyynnöstä, säikähdin jo, että nyt se lähtee.

Koirakuume on tainnut minuun iskeä, nyt Ilon lähdettyä. Täällä on ihan liian rauhallista ja hiljaista. Aikuisten tai vanhempien pentujen löytäminen onkin ollut yllättävän hankalaa, ainakin sen verran mitä olen katsellut. Voi olla, että joutuu pennun ottamaan, kun haluaisin kumminkin näyttelyissä käydä ja ensi sijaisesti myös narttua ajattelin…