EIlen oltiin Jekkusen kanssa kaksin näyttelyharkoissa ja sainkin todeta, ettei kotona treenatut jutut toimineet toisten keskellä. Jekkua kiinnostikin tällä kertaa suunnattomasti muut koirat ja muiden ihmisten herkut. Omat kinkut ja vinkulelu oli ihan höpöhöpöä Jekun mielestä. Yritä siinä sitten seisottaa koiraa, jonka pää ja kroppa pyörii ympyrää ihanaisten koirien keskellä. No sitten seisoteltiinkin kiinni pitäen ja loppua kohden meni paremmin, kinkkukin kelpasi, jos se oli suun eteen aseteltu. Lopuksi päästetään aina koirat tuolla leikkimään. Olen vähän ristiriitaisin ajatuksin sitä kohtaan. Toisaalta on hyvä, että Jekku oppii koirakieltä muiden samankokoisten ja eri ikäisten koirien keskellä. Mutta toisaalta, se myös voi oppia, että tuolla on tarkoitus vaan pitää hupia muiden kanssa ja haluta vain huvittelemaan… Toisaalta on hyvä oppia, että on toteltava myös muiden läsnäollessa, etenkin narttujen, ettei yksi pikku herra määräile…
Paikalla oli myös Ullan (Kennel Mooncrest) pikku pentuja sekä Mariannen (Kennel Joyway’s ) yksi pikku pentu. Jestas semmoiset pikkupennut on suloisia, en mä kyllä kotiini huolisi moista pentuetta (koska ei raaskis sit kumminkaan luopua), mutta ihana päästä välillä paapomaan tositosi pieniä. Jekulle nuo kiljukaulat oli ihan yhdentekeviä…
Jekku tutkii Pupu (Tiny DeWill`s Pikku Myy) nimistä harjakoiraa, joka on Ilon siskon pentu.
Tämän pojan kanssa Jekku mietti hieman miten lähestyä ja pientä leikin tynkääkin saivat kehiteltyä.
Tämänkin kanssa Jekku leikki, todella kaunis 5kk pilkkunaku tyttö.
Porukkaa riitti.
Ja tässä suloisia pikku pentuja…
Pikku Jekku 😀