Minulta kyseltiin näyttelyharkoissa millaiseksi Jekun luonne on muuttunut, kun alku oli mitä oli. No Jekkuhan tuli 4kk ikäisenä ja alkuhan oli Jekulle varmaan järkytys, mutta kun siitä päästiin parin päivän jälkeen, kun Jekku yhtäkkiä päättikin olla lasten kaveri. Sen jälkeen ei ole ongelmia sillä saralla ollut., lapset saa vääntää Jekun vaikka solmun ja lasten kaveritkin on ihan ok. Jekkua kuljetettiin pentuaika samalla lailla, kuin meillä aina pennut on kulkeneet, eli lähes kaikkialle mukana. Samalla näytettiin mitä kaikkea maailmasta löytyy. Jo aikaisemmin, sanoin, että Jekku on ihan normi pentu ja tätä nykyä ihan normi pikku mies. Ei pojan arkuudesta tai mitä lie muutosjärkytys se mahtoi silloin aluksi olla, ole jäljellä pisaraakaan. Eihän tuo syliin tunge pussailemaan vieraita, mutta tykkään, ettei koira ole sellainen. Yksi iso ruskea pussailija tässä talossa riittää. Omaa väkeä sitten pussataan senkin edestä…

Muutenkin tykkään, kun pojalla on tuota asennettakin ja tuo sisäsiisteys. Eilen tosin yritti harkoissa nostaa jalkaa, mutta kun karjasin, ei yrittänyt enää uuudelleen. Mutta tuolla se ei ole ihme, kun ne seinät on varmasti hyvin pissan hajulla kyllästetyt… mutta nytpä Jekku tietää senkin, että siitä huolimatta, siellä ei pissitä. Kotona, ei ainakan vielä ole ollut merkkiäkään sisälle tekemisestä ja jos kaamea hätä yllättää, osaa poika pyytää pihalle.

Jos jotain voisi toivoa, niin haukkumisääntä voisi joskus säännöstellä 😀 Jekkukun haukkuu ovikellon ja ovesta tulijat tehokkaasti, Pupun kompatessa vieressä 😀 Mutta niinhän melkein kaikki koirat tekee (paitsi Naomi :D)

Syksyisiä kuvia kännykästä tänään päivälenkiltä puistosta.