Tänään Jekku täytti 1-vuotta! Kyllä aika menee nopeasti. Reilu 8kk sitten haettiin pieni poika Riihimäen näyttelystä ja ekoina päivinä tuntui, ettei tästä tulee yhtään mitään. Mutta niin vaan poika sopeutui ja sulatti sydämet. Jätkän pätkä vielä pärjäsi kehissäkin niin, että voitti vuoden harjakoiranpentu tittelin. Arki kotona Jekun kanssa on helppoa, kunhan tekemistä piisaa, muuten herra keksii omaa kivaa. Pahojaanhan tuo ei ole tehnyt, mutta kun on tylsää, voi aina haukkua jokaiselle pienelle kolahduksellekkin. Turkin kanssa on pärjätty hyvin, turkin laatu on hyvä, mitä nyt juuri jyllää tuo takkuikä pahimmillaan. Synttärin kunniaksi poika joutuukin taas pesulle 😀 .
Synttäripäivän poika aloitti puolen tunnin lenkillä ja siitä jatkoi puolisen tuntia pihamaalla riehumista kera Pupun sekä lasten ja innostui se Naomikin hetkeksi hyökkäilemään. Lopulta oli kaksi lumipallokoiraa ja ne oli siirrettävä sisätiloihin kuivumaan. Synttäri päivä jatkui isojen naudanluiden pureskelulla. Niitä Pupun kanssa vaihdellen ja omaansa vahtien. Lenkkeilyä pitäisi olla vielä ohjelmassa pariin kertaan. Illan kruunaa nappula-ruuantähde ateria. Niin ja sitten on vielä se pesukin edessä…
Tämän päivän teemana kuvatessa tais olla riehuminen… Jekku ja Pupu pisti riehuen taas vallan mahdottomasti. Kivointa oli pomppia peräkanaa kasan päälle ja sitten hyökätä toisen kimppuun. Enää ei voi sanoa, että Pupu höykyttää vaan Jekkua, sillä aina kun yritti hieman hillitä Pupua ja piti Pupua paikallaan, niin eikös pieni piru iskenyt hampaansa Pupuun kiinni, et tuu leikkimääään!
Saalis kiinni.
Jekku ei olekaan niin helppo nakki 😉 . Komea hampaisto Jekulla.
Tästä saat Pupu!
Naomi hyökkäääää…
Joka kohdassa ei hanki kantanutkaan ja sinne uppos isokoira.
Kasan kunkku.
Mitäs tuolla on?
Ei upottava hanki haittaa menoa.
Aamulla oli sen verran pakkasta, että Naomilla oli uusi haalari päällä.