Jekun kanssa ollaan treenattu vetämättömyyttä jo kauan, varmaan kohta vuosi. Mutta ei mene pojan kaaliin millään, ettei ole minnekkään kiire. Jekku nimittäin ei välttämättä mene hajujen vietävänä vaan pää ylhäällä tikittää menemään kuin ompelukone. On yritetty pysähtymällä, koira löysääkin hienosti hihnan, mutta sitten taas mennään heti sekunnin kuluttua. On kokeiltu sivulle tuloa, tulee sivulle ja sitten taas mennään entistä kovemmin. Olen kokeillut myös perinteistä nykäisyä, sekin toimii ehkä minuutin.

Tänään kokeilin kääntymistä, kääntyilen eri suuntiin arvaamattomasti. Pupu tiesi leikin juonen, sillekkin on sitä joskus otettu. Sain Jekun aikalailla havainnoimaan missä minä menen ja Jekku kulkikin normaalia paremmin. Mutta miten lie tuollainen sitten onnistuu rattaiden kanssa. Jos Jekkua pitää lyhyellä hihnalla, niin koira kulkee aina mallikelpoisesti. Kauheata stressiä en ota, Pupukin oli aikanaan melkoisen mahdoton hihnan päässä ja nykyään kulkee kuin unelma.

Illalla Jekku oli suorastaan törkeä. Ruokkimisen jälkeen nousi minua vasten ja uikutti, että kauhea hätä, äkkiä pihalle! No minä avasin pihaoven koiralle ja kaikki koirat menivät pihalle. Kun Pupu oli mennyt pihalle, ryntäsi Jekku kauhealla vauhdilla sisälle ja pölli Pupun luun 😀 . Pupu ei ole moisiin ennen mennyt, joskus Jekku on yrittänyt valehaukkuja, mutta vanha koira ei ole mennyt lankaan…

Kiira, kiire, kiire…

Ja selän takana yksi raahustaa

Ja vierellä löntystää kolmas…

Ja sit vielä pari kuvaa Hupista, joiden kuvaaja on ollut Ann. Näissä Hupi n. 5,5vk.