Eilen isänpäiväreissulla Hupi sai tutustua kerrostaloon, etenkin kerrostalon portaikkoon. Ensimmäinen ihmetys oli metallinen ralli oven edessä, mutta meillä ei juurikaan kysellä, mennään eikä meinata ja tulihan se poika sieltä yli pienellä kehotuksella. Kaikuvat sisätilat eivät aiheuttaneet mitään ihmetystä mutta portaissa piti miettiä. Koko muu perhe tuntui nousevan noita ihmeellisiä askelmia ja karkaavan, joten lopulta oli pienen ininän jälkeen Hupin lähdettävä kipuamaan. Sitten se sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä. Kotiin lähtiessä alaspäin tulo oli yhtä epäilyttävää, mutta pakkohan sinne muiden perään oli vaan sitten lähteä. Normaalisti en kävelyttäisi välttämättä portaikossa juurikaan näin nuorta ja pienikokoista pentua, mutta nyt on oppi saatu ja painunut muistiin, että täysin vaaratonta puuhaa.
Kylässä koira oli esimerkillisesti, kahdet pisut ja yhdet kakat tuli paperille, kun ei kerroksista päässyt pihalle niin nopeaan. Pieniä hampaan jälkiä piti tietty vielä jättää muistoksi.
Tänään oli vuorossa metsä, Jekun ja Pupun kanssa. Naomi on voinut viime päivät sen verran huonosti taas, että se ei halunnut lähteä lenkille edes mukaan. Hupista metsä oli kiva, kauheesti keppejä ja käpyjä ihan pientä koiraa varten maahan ripoteltuna! Alussa pidin Pupun hihnassa ja pojat irti, jotta päästin inhimillisesti iso mäki alas. Silmäkulmassani vilahti ja mietin jo, että mikä koira siellä menee, kun omani pitäisi olla tässä. No Jekun kokoinen jäneshän siellä loikki poispäin meistä, onneksi kukaan ei huomannut, tosin enpä tiiä olisko nämä edes perään lähteneet muuta kuin uteliaisuudesta.
Yksi harjottelun aihe viime päivinä on ollut myös kuratassujen pesu. Enää ei yritetä paeta kahta sataa suihkukaapista ja suihkutellakkin saa ihan hyvin, mutta jalkojen kuivaus on edelleen kauhean tyhmää hommaa. Etenkin kun joutuu odottamaan vuoroaan! Nimellä pyydän pesuhuoneesta kuivattavaksi ja aikuiset tietää jo järjestyksen Pupu, (Naomi), Jekku ja viimeisenä Hupi. Naomi siitä syystä suluissa, että jostain mystisestä syystä se ei juurikaan kuraannu tai tarvitse pesua lenkkien jälkeen, mikä lie teflonpinnoite siinä on.
Tässä sitä mennään, elämän ensimmäinen kerrostalon portaikko ja ilman ongelmia.
Metsä porukka.
Keppejä, hei täällä on KEPPEJÄ!!
Tuolta ylhäältä me tulimme, Pupu juoksee hepulissa pitkin rinnettä.
Ja sieltä sitä tullaan kaahaten kahtasataa. Aina saa sydän syrjällään jännittää kaatuuko vai ei…
Eilisen lenkin jälkeen oli tassupesun vuoro.
Jekku näytti eilen illalla tältä, pesin sen kokonaan eilen ja tänä aamuna jalat näyttivät ihan samanlaiselta 😀
Jekku kiedottuna pyyhekeisiin, pahimmat vedet saa valua ja sitten föönataan.
Valmis. Tän siitä saa kun lelulla houkuttelee seisomaan, niin tulee haukkaus kuvia 😀