Se on kyllä jännä miten tuo pentu on solahtanut tähän laumaan. Parin viikon murinoiden jälkeen pentu kuuluu kalustoon. Muutenkin on ollut ”helppo” pentu. Mitään ei ole tarvinnut erityisesti opettamalla opettaa. Lenkillä on osannut kulkea pannassa ja hihnassa alusta asti. Asiansa on heti osannut tehdä ulos ja paperille. Vieraat ihmiset on kivoja ja pussattavia. Mitään pelottavaa ei ole vielä eteen osunut jne. Outoa 😀 Tänäänkin näyttelytreeneissä kulki taas, kuin olisi aina siellä kipitellyt. Ja osaa kohdata tulisieluiset harjakoiranartut asiaan kuuluvalla nöyryydellä eli madellen edessä, jottei ne suutu. No sen on voinut Kekkukin opettaa sille, että tytöt tykkää, kun ei ryntää suoraan päin 😀

Naomi on viime päivät voinut vähän huonommin. Ei halua taas lähteä edes aamulla lenkille. No onkin sitten saanut jäädä kotiin köllöttelemään. Veikkaisin, että tuo lyhyt ripuli on vienyt olotilaa taas roimasti taaksepäin. Parhaiten sen huomaa, kun Hupi yrittää leikittää Naomia, niin Naomi vain pakenee, eikä yritä edes murinalla karkottaa, jos ei halua leikkiä. Naomi on onneksi tajunnut nousta koirien nojatuoliin, minne pentu ei pääse.

Oliks jotain asiaa?

Tosi tylsää… 😀