Agiliitokoiro

Posted on

Kekku on ilmiömäinen agiliitokoira. Pari kertaa jäi nyt agilityä väliin, mutta ei se pojassa juurikaan näkynyt. Otin sitten itekseni esteitä, jotka oli jääneet välistä. Näytin pojalle A-estettä ja varovasti ohjasin ja kehotin kiipeämään, no poikahan kiipesi esin ylös ja sitten alas, ilman mitään mutinoita ja uudestaan ja uudestaan… Puomi oli harjotusvuorossa tänään, kävelytin pojan puomin päähän ja siitähän se lähti vaan siihen kiipeämään, kuin olisi aina sitä mennyt. Ainut oli rengas, mitä ei olisi enää huvittanut hyppiä, mutta pojalla taisi alkaa jo siinä vaiheessa väsy painaa.

Näyttelytreeneissä Hupi treenasi. Kuten oletinkin kasvun, lähinnä jalkojen kasvun myötä hyppypomppuloikka on itsestään vaihtunut nätiksi raviksi. Lopussa pääsi Jekkukin leikkimään ja Jekku ihastui ihan täysin Kerttu tyttöön. Jekku teki kaikkensa, että Kerttukin olisi tykännyt hänestä.

Ja mihis sitten mentäis? Jekku A-esteen päällä

Jekku tekee kaikkensa, jotta Kerttu ihastuisi häneen.

Hupi painelee tottuneesti harjakoirien seassa.

Täältä mä tuun, korvat sojottaen… Nuo korvat on hassut, välillä ne sojottaa sivulle, välillä ne on ihan tavalliset ceskyn korvat. Mä saan harmaita hiuksia, kun aina kun ne sojottaa, pelkään, että ne on pilalla 😀