Löysin mielenkiintoisen blogin, jossa oli paljon mietitty koiran ruokintaa ja aika samoin ajatuksin mitä itsellänikin on. Nyt kun meillä tulee liha kuppiin erikseen, olen juuri miettinyt tuota, että nappulan tuski tarvitsee olla erityisen kallis tai lihaisa. Oikeastaan se on rahantuhlausta, kun nappula on vaan lihan lisuketta. Öljytkin annan erikseen, niin hullultahan se tuntuu maksaa nappulasta yli 60e kuukaudessa. No nythän meillä ei ole enää lihalisukkeen myötä ollutkaan enää Orijenia tai Acanan viljatonta kupissa, vaan BrittCaren lammas-riisiä ja ANF:n lammas-riisiä. Molemmat toki ”periaatteitteni” mukaisia ilman vehnää ja maissia ym mutta Acanaa ja Orijenia halvempia. Toki on vielä halvempia ja sitten ihan todella halpoja, mutta ne todella tarvitsevat sen lihan ja öljyn, että niitä voisi edes käyttää, sellaisenaan ne eivät kyllä oikein koiran ruokaa ole. Tosin tiedän koiria, jotka on eläneen terveenä pitkän elämän Friskiessillä ja kotiruuan tähteillä, mutta en kyllä lähde semmoista itse kokeilemaan.
Koirat saivat broilerinsiivet ajanvietepurtavaksi, Hupi tiesi heti mitä tehdä, halki poikki ja pinoon.
Pupu popsi omansa myös hyvään tahtiin.
Naomi sai syödä omassa rauhassa sisällä ja ei mennyt kuin hetki, kun Naomikin oli suoriutunut siivestä (ja erityisesti Naomin hammaskiville tämä oli tarkoitettu)
Mutta Jekku, se ei tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. Pureskelukin oli niin tehotonta että syöminen kesti ja kesti. Lopulta, se sai sen syötyä, vaikka syömiseen meni monta kertaa pidempään, kuin hitaalla Naomilla 😀
”Jos mä tälleen varovasti liikun eteenpäin, ei kukaan huomaa, että olenkin kohta keittiössä”. Naomi hienosti näkymättömän rajan (oviaukon) kohdalla, Jekku pikku hiljaa asennon vaihdoilla ihan väärällä puolella.