Meillä on tuota sairasteluputkea riittänyt ihmisilläkin, ensin pikkuneiti ja sitten minä itse. Silloin aina turkkien hoito jää vähemmälle ja tehdään pakolliset jos jaksetaan. Olin jo puolikuntoisena Salon näyttelyssä ja sen jälkeen en jaksanutkaan oikein koiria laittaa. Hupi oli pakko jossain välissä ja sen laitoin pikaiseen ilman trimmauksia. Arvasin, että Jekku alkaa olla jo pesukunnossa, kun uusi tautiaalto iski heti perään. Koira alkoi käsiinkin tuntua jo huolestuttavalta, mutta oma jaksaminen oli nollassa. No tänään aamulla aikaisen aloitin välittömästi koiran laiton, koska aamulla vielä jaksaa, jos iltapäiväksi hyytyy. Tunnissa oli Jekku laitettu ja kyljen takkupallerot selvitetty. Kun perushoito ja turkki on ollut takkuuntumista ennen kunnossa, ei ne takutkaan sitten ylivoimasia olleet. Vähän reilummalla kädellä takkusuihketta ja niin aukesi sekin turkki. Tosin tiedän, että nyt joutuu hieman tiivistämään pesuväliä pariksi kertaa, avattu turkki vetäytyy helpommin takaisin takuun.

Samalla innolla konetin Pupultakin kaljut osat ja availin kyljen ja korvaan taustojen takut. Toivottavasti voimat riittävät vielä päivän aikana sen pesuunkin…

Takkua a’la Jekku, kylki oli tällä kertaa toiselta puolelta takussa.