Neiti on jatkanut samaan tyyliin kuin muinakin päivinä, reippaana ja vauhdikkaana. Tänään on ollut erityisen kivaa lahkeissa roikkuminen. Kävelevän ihmisen housunlahkeet ovat hirmuiset ihanat, niihin on pakko iskeä hampansa. Sitten harmittaa kun ihminen ei enää liikukkaan ja on pakko päästää irti. Kirjojen mukaan tämä vaihe on muutenkin ohi menevä pennuilla.

Pojatkin alkaa oppia käsittelemään Pupua, leikit eivät ole enää vallattomia vaan he osaavat jo oikealla tavalla vetää leluja pitkin lattiaa ja nauttivat kun Pupu pinkoo perässä. Ainakin Pupu oppii nimensä, sillä pojat viljelevät sitä jatkuvasti leikkiessään :oD

Tänään käytiin eka kertaa ajelulla kotiutumisen jälkeen. Pupu oli Wilman kantokopassa mutta se ei ollut hyvä. Kömpelö pentu ei osannut kömpiä siitä ulos ja pennun nostaminen oli hankalaa pienen oviaukon takia. Niimpä sitten kasasin isomman, Wilman ja Roosan häkin takakonttiin huomista varten. Autoilu muuten ei tuottanut mitään tuskaa, neiti nukkui ajomatkat. Autoiluun joutuukin tottumaan kunnes osaa olla jo yksin. Joka aamu kun viedään Ossi eskariin ja Leevi kouluun, puolilta päivän sama toistepäin.
Reissussa oli kiva olla, eskarin pihalla sylissä ollessa sai paljon taputuksia ja rapsutuksia. Mutta koulun pihalla oli suurensuuri suosio. Nopeasti Pupun ympäröi monien pienten tyttöjen joukko, jotka huokailivat ihastuksesta ja kertoivat omista koiristaan. Vaaleanpunainen kaulapanta sai myös varauksetonta ihastusta pennun kaulassa. Pieni häntä vipatti vimmatusti pennun saadessa huomiota.

Pannan käyttöä olemmekin harjoitelleet tänään aina ulos lähtiessä. Illalla tosin laitoin valjaat, koska niissä on heijastimet ja pentu on helpompi nähdä. Panta tuntuu Pupun mielestä häiritsevän enemmän kuin valjaat.
Tuire Kaimio kirjassaan saa pelkän panta harjoituksen tuntumaan hyvin vaikealta ja monimutkaiselta. Sitä lukiessaan alkaa epäilemään omia kykyjään ja miettiin miten ikinä on saanut koulutettua 5 koiraa yhteiskuntakelpoisiksi (sekarotuiset hoitokoirat Osku ja Tessu vieläpä niin, että koulutus alkoi vasta aikuisena). Niimpä sovellan entistä tietoani Kaimion hyviin oppeihin, maalaisjärjen käyttö kun on sallittua.

Pupua on huvittanut eteisen lattiaan asti yltävä hieman tummenttu peili, se on tutkiskellut peilissä näkyy pentua ja alussa jopa yritti haukkua sille (haukku jää hassuksi yritykseksi, kun taitoa haukkua ei vielä ole :oD).

Ruuan kanssa olen hieman huolissani, sitä ei uppoa niin paljoa kuin ohjeissa lukee. Koira kyllä vaikuttaa tyytyväiseltä ja energiseltä, joten pitää hillitä vielä itsensä ja jättää hopealusikat ja hanhenmaksat kaappiin…