Olin jo pidempään suunnitellut pitkille lenkeille laittavani Jekun valjaisiin ja vetovyöhön. Idea lähti siitä, kun näin sakemanniharrastajan menevän meidän ohi ja sillä toinen koira oli vyötäröllä vetoliinassa ja veti lenkillä omistajaansa. Jekku, joka on husky harjakoiran vaatteissa, tykkäisi varmasti myös.

Selvittelin saako perinteisiä huskyvaljaita noin pieninä, mutta en löytänyt, mutta sitten löysin tietoa, ettei pienille koirille kannattanut huskyvaljaita laittaa. Kiinnityspiste omistajaan on sen verran korkealla, että huskyvaljaat ei istu koiran selkään. Kaivelin sitten mitkä olisi hyvät ja löysin ZeroDC short valjaat, jotka oli hyväksytty myös virallisiin valjakkohiihto ja Canicross (koirajuoksu) kilpailuihin. Kävimme sovittamassa Murren Murkinassa valjaita ja löysimmekin sopivat. Olimme kahden koon vaiheilla, mutta otettiin isommat. Kotona kun kokeilin, niin isommat menee myös Hupille nippanappa, joten sekin voi kokeilla niitä. Ostin lisäksi samanmerkin joustavan hihnan. Itseni ympärille tulevan ”talutusvyön”  ostin mustista ja mirristä, kun oli edullisempi. Jos nyt aletaan ihan kunnolla vaeltamaan ja juoksemaan koiran kanssa, niin sitten satsaan vasta hienoon kalliimpaan kunnolla tuettuun talutusvyöhön.

Eka lenkki uusissa vermeissä ja että Jekku nautti. Poika veti tasaista vetoa melkein koko lenkin, ei meinannut ehtiä jatkuvasti pissimäänkään, kun oli huskyn työ täytettävänä. Eikä tarvinnut ollenkaan komennella, että ei vedä. Lopussa alkoi kunto hyytyä. Ollaan aina vitsailtu, että pitäisi laittaa tiiliskiviä perään, että väsyisi, mutta nyt oli vähän painavampi vastus hihnan päässä 😀 Turkille ei valjaat kyllä hyvää tee, mutta koira oli onnellinen. Eihän noita normeilla korttelikierroksilla käytetä, vaan juuri kun lähdetään vetämään kunnon vauhtia pitkä lenkki.

Mennään jo!

Huono kuva pimeässä ja liikkeessä. Tasaisen tappavaan vauhtiin hienolla vedolla husky eteni.