Muistan sen ajan, kun haaveilin, että koirani saisi kehässä edes sen yhden ruusukkeen ja lottovoitto olisi, jos ihan sertinkin saisi. Nyt niitä on tullut ja viime viikolla postiluukusta tipahti myös Hupin Suomen muotovalio diblomi. Talossamme on nyt kaksi suomen muotovaliota, uskomatonta, tämmöisestä aikanaan vain haaveilin…

Joka näyttelyn jälkeen nakkaan ruusukkeet vain kirjahyllyyn pinoon, osa on ollut kehyksissä useamman vuoden. Pystejäkin on kasa, vaikka nykyään yritän ottaa palkinnot lahjakortteina, jos mahdollista. Olen osan ruusukkeista ja palkinnoista vienyt töihini kouluun ja lahjoitellut meillä käyville lapsivieraille leikkeihin. Silti niitä on paljon. Nyt sain vähän taas järjestettyä niitä. Ylimääräisille ruusukkeille pitäisi ostaa iso lasinen maljakko, jonne ne voisi vain nakata. Olen tälläisen joskus kuvissa nähnyt ja se näytti hauskalta.

Kirjahyllyn päällys olohuoneessa.

Yksi hienoimmista pysteistä. Unin villakoirien erikoisnäyttelystä voittama sertipatsas, näitä ei muualta saa.

Jekun ja Hupin valiodiblomit ja Hupin tittelilappuset sekä niihin kuuluvat ruusukkeet. Kehykset on ikeasta, tarkoitettu paksuille kehystettäville.

Sekalaista seurakuntaa, isoimpia, hienoimpia ja tärkeimpiä ruusukkeita. Siinä on on Pupun, Hupin, Jekun ja Wilman ruusukkeita. Loput odottavat pahvilaatikossa maljakkoa.

Unin ruusukkeita. Tähän en raaskinut koskea. Koiran, jonka kanssa sain tämän voittokulun kokea, mitä on pärjätä ja voittaa ja joka sytytti voitonjanon.