Mietin usein lenkkeillessä, että minkälainen koira sopisi, jos elämä muuttuisi enemmän vaellukseksi metsässä ja rennoksi koiranomistamiseksi näyttelyturneiden sijaan. On ihana katsoa ihmisiä, jolla on rotu, jonka kanssa voi tuosta vaan viettää päivän metsässä tai lenkkeillä pakkasessa, jos niin huvittaa. Koira joka ei kurasta hetkahda tai tule täyteen lumipaakkuja (ja takkuja) suojasäällä.
Haaverotu olisi Pupun kokoa, ei pieni eikä iso. Luonteeltaan cesky eli kiltti ja rauhallinen, joka ei rakastaisi vieraita muussiksi. Ceskymäisen helppo, joka ei tuhoa kotia. Terverakenteinen joka jaksaisi lenkkeillä, mutta ei silti niin virrakas, että tarvitsisi erityistä aktivointia tai himolenkkeilyä. Turkki voisi olla nykyisiä helpompi, että kestäisi pakkasta, kuraa ja ei keräisi lumipaakkuja, voisi elää normaalia elämää turkkia varomatta. Että voisi pestä ihan vaan jollain shampoolla, eikä tarvitsisi olla mitään superhyper sekoituksia, että pysyy kunnossa.
Jos aikoisi näyttelyssä vielä käydä, niin rotu pitäisi sinnekin olla sellainen pese ja pidä. Saa nyt nähdä vierotunko näyttelyistä niiden vähentyessä, että onko niilläkään rotuvalinnassa mitään merkitystä. Sekarotuinenkin voisi tulla kysymykseen. Ja se olisi mukavaa, ettei pentuaikana tarvitsisi miettiä tuleeko korvat oikein tai hampaat.
Tiedän, että nämä toteutuakseen, pitäisi tinkiä koirankarva asiassa. Nythän olen ollut aika ehdoton karvanlähdölle, näistähän ei tipu karvaakaan. Mutta karvaamatomista ei oikein varmaan unelmarotua löydy, eli siitä olisi varmasti ainakin vähän tingittävä…
Sellainen kiltti tavallinen kotikoira. Collie, lapinkoira, samojedi, irlanninvesispanieli, kerry, vehnä, villakoira, kultainen noutaja, snautseri, sekoitus… näitähän riittää vaikka millä mitalla 😀 Mutta ehdottomasti se oisi narttu, nää pojat on nyt nähty.
Mutta mä oon sopinut koirapoikien kanssa, että ne elää 15-vuotiaiksi, niin ei tarvii onneksi nyt päättää mikä se olisi 😀
Onhan noita vaikka ja mitä ja koko ajan tulee lisää mieleen noutajia, spanieleja, terrierejä jne jne