Ilo kävi tänään harjakoirien agility harjoituksissa, jotka veti Flagstones kennelin Sini. Ja hyvät harkat olikin. Olin vahingossa jo etukäteen opettanut Ilolle opetettavia asioita 😀 . Harjoituksissa harjoiteltiin targettia, namin seuraamista ja namin heittoa. Kaikkia näitä olin opettanut Ilolle, eteen -harjoituksissa.

Eli targetissa koiralle laitetaan vaikka pakasterasian kannelle nameja ja koiraa kehutaan, kun se syö herkut. Vähitellen viedään koiraa kauemmas ja lähetetään sieltä käskyllä kohti alustaa jossa namit on. Lähetettyä pingotaan koiran perään ja palkataan koiraa kehuen vielä alustan vieressä. Namit laitetaan alustalle. Ilo osasi hienosti löytää targetin.

Namin heitossa heitetään namia koiran nenän edestä, niin että koira näkee minne nami lentää. Namia voi heittää myös targetille. Myöhemmin tulevaisuudessa, koira lähtee pelkästä käden liikkeestä. Ilo osasi tämänkin kun oli eteenmenosta ja reippasta kävelystä palkannut koiraa aina eteenpäin namia heittämällä, ettei liike pysähdy.

Namin seuraamisessa pidettiin ensin namia samassa kädessä ja opetettiin koiraa seuraamaan sitä, itse pysyttiin samoin päin. Toisessa versiossa, nami vaihdettiin toiseen käteen ja itse vaihdettiin suuntaa. Koira jatkoi matkaa samalla puolella. Tätäkin olin harjoitellut jo tokon alkeita opettaessani (tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan ohjeiden mukaan), sekä seuraamisharjoituksissa.

Nuo kaikki oli myös kotiläksynä. Lisäksi harjoiteltiin jo hieman hyppyestettä, niin että heitettiin namia yli. Ilolla onnistui hyvin, mitä nyt hyppyeste piti laskea pois kiinnikkeistään, ettei mennyt alitse. Putkea tehtiin Ilolla targetin kanssa ja hienosti neiti osasi putken läpi mennä kun nakit näkyi putken päässä alustalla. Lisäksi hatjoiteltiin vielä vähän keppejä, ne osoittautuivat mutkikkaammaksi emännälle kuin koiralle 😀 Millä ihmeellä sitä muista, että nami annetaan valkoisen kepin takaa… (vai oliko se niin 😀 ).

Nyt täytyy sitten kotona harjoitella ja mietin kävisinkö tuolla meidän toko-kentälläkin. Siellä kun on muutamia esteitä aina vapaasti käytettävissä.

Nyt sitten samat harkat Pupullekkin kotona. Iltaruokaa tarjoilin neideille targetin päältä. Pupu löysi targetin ainakin olohuoneessa, villakoirilla kun on yleensä hieman vaikeuksia merkin löytämisessä 😀 . Saa nähä miten käy huomenna ulkona. On se vaan jännä miten Ilon pystyi viemään tuonne ”kylmiltään”, mutta Pupulle tarttisi varmaan parin vuoden tokoharkat. Pupu varmasti innoissaan tekisi, mutta se omistajan vieressä pysyminen ei ole mitenkään varmaa, kaikki muukin kun on niiin ihanaa. Lisäksi koira juoksee niin laajoja kaaria verrattuna pieneen Iloon, että se ehtisi hetkessä vaikka minne. Mutta nälkä kasvaa syödessään… tätä lisää 😀