Kun viikonloppuna viimeistään klo 6:30 alkaa kuulumaan vaativaa vinkunaa sekä oven raapimista, kiroaa sängyssä erästä nuorta ceskypoikaa. Sitten nousee ylös ja vetää aamutakin päälle ja laskeutuu rappuset ja menee koirahuoneeseen, niin on iloinen jollei riehakas vastaanotto. Äkkiä ovi auki ja pihalle. Pihalla nousemisen raskaus unohtuu. Vaikka sataisi vettä, linnunlaulu, tikan koputus ja ihana kevät pyyhkii väsyyksen pois. Sitten voikin palata sisälle, jättää koirat jatkamaan uniaan ja mennä itsekkin takaisin sänkyyn tyytyväisenä. Onni on pentu (tai no kohta yks vee), joka sentään joskus osaa ilmoittaa omasta hädästään ja pyytää pihalle asioille.

Sisu on työaamuina tottunut aikaiseen rytmiin, että viikonloppuisinkin sen sisäinen kello herättelee sen samoihin aikoihin. Työaamuisin lähden aina lyhyelle kävelylle poikien kanssa, Pupun jäädessä nukkumaan nojatuoliin, se ei ole enää halunnut lähteä klo 6 aamulla lenkeille. Pupu käy sitten aina myöhemmin, ruuan jälkeen ulkona.