Hyvin meni yö häkissä, neiti nukkui koko yön heräämättä eikä vaatinut ulos pääsyä. Päivän aikana nukkui muutaman kerran häkissä mutta pääosin nukkuu eteisessä kenkien seassa. Siirsimme häkin eteiseen, niin että minulla on näköyhteys sängystä häkkiin. Nyt se kelpasi paljon paremmin. Tuo helpottaa myös yksinjääntiä. Tarkoitus olisi rajata yksinollessa tilaksi eteinen ja keittiö, joissa vähiten tuhottavaa ja sähköjohtoja ei ole saatavilla. Jos häkki olisi olohuoneessa (jossa nukumme), niin koira ei pääsisi turvapesäänsä yksin ollessaan.

Tänään Pupu harjoittelikin 5 minuttia yksinoloa kotona. Tuskin edes huomasi poissaoloamme :oD Ainakin ihmetteli mitä hössötän kun palasin…

Pihalla on jatkunut puiden tappamisralli ja jo huolestuneena mietin, että kohta se saa varmaan pihkaa turkkiin kun roikkuu männyissä. Mutta ainakaan vielä, siitä ei ole ollut ongelmaa.

Nopea neiti on oppimaan. Se tietää jo, että sisään tullessa pitää istuutua riisumaan takit ja heijastinliivi. En ole sitä erityisesti opettanut. Lähinnä ajattelin palkita sisään tulosta, että on kivaa tulla sisään kun pyytää, mutta samalla se oppi odottamaan istuen, että annan namin ja riisun koiran. Illalla vauhti oli taas melkoinen, niin aktivoin Pupua naksuttimen kanssa. Namin sai eka silmiin katsomisesta ja se meni hyvin, samaa olen käyttänyt ruokakupinkin kanssa. Kun koira alkoi hyytyä, oli helppo vaihtaa niin, että naksun sai makuulle menosta. Koira on aivan yllättävän oppivainen, se oppi sen muutamasta kerrasta. Nyt pitäisi vain liittää sanallinen pyynti kädenasentojen kaveriksi.

Kasvanutkin se on hurjasti! Alussa Wilman takkia piti taittaa reilusti loppupäästä mutta nyt takki on jo sopiva! Kai se on uskottava, että siitä iso kumminkin tulee, vaikka alussa mietitytti miten noin pienestä voisi tulla oikeasti iso koira :oD