tuo tappijalka, on sukeltanut aivan täysillä sydämeen. Pennut on aina suloisia, mutta tappijalka osaa sen erityisesti. Kun sen nostaa syliin, se oikein kaivautuu olkapäälle ja ynisee tyytyväisyyttä (ja sitten hieman haukkaakin). Voiko olla suloisempaa, kuin selällään nukkuva tappijalka, lyhyet punkerot jalat ojennettuna suoraan ylöspäin. Tai kun se juoksee täyttä pomppulaukkaa keittiöön kuullessaan, muka, ruokakupin äänen keittiöstä. Minut on kiedottu pikku tassun ympärille. Pitää ihan muistuttaa itselleen, että voi sille sanoa ei ja on sanottavakin, että oppii kunnon käytöstavoille. Onneksi nuo aikuiset koiratkin pitää pennun järjestyksessä, ettei vallan villiksi pääse. Lastenohjelman sanoin: Arvaa kuinka paljon, arvaa kuinka paljon, sua rakastankaan…

(ja ennenkuin kukaan huolestuu, niin kyllä noita aikuisiakin koiria rakastaa ja arvostaa niiden hyvää käytöstä ja viisautta 🙂 )

Tämä ilme ja nuo tappijalat <3

Poika prinsessa takissa, joka on aikanaan Ilolle ommeltu (Tässä kuva, jossa takki ilon päällä )