Unohdinpa kertoa, että maakilpikonnamme Julia herätettiin talvihorroksesta joitakin päiviä sitten. Halusin näyttää sen taas koirille, että ne muistaa, että meillä on sellainenkin lauman jäsen. Heka konnahan ei talvehdi ja asuu vakituisesti yläkerrassa, koirat sitä harvemmin näkee. Julia nukkuu talvet ja on kesät pihalla ja vain muutaman kuukauden sisällä ennenkuin siirtyy unille/ulos. Muut koirat tervehti konnan kuin vanhan tutun, Pupun piti jostain syystä pukkia konnaa liikkeelle, Jekku kävi haistamassa ja sanoi moi, mutta Hupi 😀 . Sitä pelotti, varovasti piti haistella, mennä taaksepäin ja murista ja sitten taas vähän haistella. Onneksi se nopeasti hoksasi muiden käytöksestä, että otus on vaaraton ja kuuluu kalustoon.
Kun vein konnan yläkertaan omiin tiloihinsa, Hupi yritti useamman kerran kiivetä yläkertaan, konnaa katsomaan. Muutama tiukka palautus koiralle alakertaan ja koira jätti konnan rauhaan ja tyytyi kohtaloonsa. Olen näissä asioissa tiukka, sillä Uni aikanaan sai pureskeltua kilpikonnaa, konnan karattua tilastaan.

Kun viime päivinä on paistanut aurinko harjakoirat ovat köllötelleen aurinkotäplissä, mutta minulle yllätykseksi, myös Hupi on täydellinen auringon palvoja. En tiedä katsooko se vain mallia, vai onko ceskyt normaalistikkin tälläisiä.

Meillä aloitettiin pieni remontti ja on ollut ilahduttava huomata, että koirat ei ole moksiskaan poran, sahan tai vasaran tm äänistä. No toisaalta, ne elää 4 lapsisessa perheessä, täällä tätä ääntä ja menoa riittää ihan normistikkin.

Huiiii! Pelottava Julia kilpikonna. Pikku Hupia pelotti, mutta Juliaa ei.

Pojat palvomassa aurinkoa