Nyt näitä tulee!

Posted on

Viime sunnuntaina käytiin Jekun kanssa Hyvinkään näyttelyssä. Olin ilmottanut Jekun varalta moneen näyttelyyn, jos jostain se serti tipahtaisi. Nyt kun se tuli jo viikko sitten, niin mentiin nyt ekaa kertaa sitten valioluokkaan. Vastassa oli hyvin tiukka tuomari ja 8 urosta ja tadaa, vain kaksi urosta sai sertifikaatin arvoinen ja pääsi kilpailemaan paras uros kehään. Olin ihan ällikällä lyöty, kun Jekku sipsutti parhaaksi urokseksi. Sitten vain odottamaan kilpakumppania… No kukaan nartuista ei saanut SA:Ta joka on lippu paras narttu kilpailuun, joten me kävimme Jekun kanssa pokkaamassa ROtunsa Paras tittelin! Taas! Olin ihan ällikällä lyöty, sillä koko rodussa vain kaksi koiraa sai SA:n ja pääsi jatkamaan eteenpäin kisassa ja toinen niist oli Jekku (ja toinen oli nuorten luokan naku uros Martti).

Ryhmäkehässä ei menestystä tullut, mutta Jekku liikkui mielettömän upeasti isossa kehässä, se on oikea isojen kehien mies. Syttyy kun saa tilaa juosta muiden koirien seassa…

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

DSC_0847-001

DSC_0877

DSC_0965

Isojen kehien mies


Lomalla

Posted on

Lomailimme Honkajoen näyttelyn jälkeen viikon verran Parkanossa. Koirille se tiesi vapautta vanhan maatilan pihapiirissä ja retkiä metsään, sekä tietenkin mustikoiden syöntiä. Ainut rajoite oli tie, jonne ei ollut asiaa, vaikka se kiertääkin pihan kahdelta reunalta. Siitä kulkee harvakseltaan autoja (muutama päivässä) ja ihmisiä sekä joskus hevosiakin on nähty. Pupu on ainut, joka säntää autojen tullessa, mutta onneksi ne kuuluu aika pitkältä ja Puun ehtii kutsua luokse.

Lomailun vakiovarustukseen kuului namitasku, jonka avulla koirat sai helposti kiinni. Loppu ajasta Hupia alkoi kiinnostaa hajut niin, että sitä sai huudella aikalailla ennenkuin ilmestyi jostain pöheiköstä, tosin tappijaloilla se ei heinikoista kauhean helposti näyttävän pääsevän eteenpäin. Samoin kun hakkuu aukeilla kuljettiin, niin välillä ihmetteli, että kyseessä olisi metsästyskoira, niin oli koira risua turkki täysi sekä tappijaloilla oli haastavaa kulkea maastossa, mutta ehkä tsekeissä on helpommat metsät kuin meillä 😀

Vauhdilla perään, tuolla tapahtuu!

Vauhdilla perään, tuolla tapahtuu!

DSC_0283

Pusu Jekulle

DSC_0280

Montako jalkaa ja missä?

DSC_0306

Jostain syystä harjakoirat rakastaa kieriä kuolleissa kastemadoissa!

DSC_0329-001

DSC_0295

Yks kaveri viuhahtamassa navettaan

DSC_0337

Naomi pysähtyi sopivasti

DSC_0255

Pallo pallo pallo

 




Raakaruokintaa ja lomailua

Posted on

Pikkasen tuossa pähkäilin, että miten raakaruokkijat toteuttaa lomaruokinnan. Lomapaikoissa kun ei usein ole oikein pakastetiloja, saati hyvinvarusteltuja eläinkauppoja. Kyselin raakaruokkijoilta miten he hoitaa homman. Osalla oli pakastepötköjä viikonloppureissuilla mukana, ne säilyvät pari päivää jääkaapissakin, osa syötti kuivalihaa. Hämmästyin saako sitä vielä, 90-luvulla syötin sitä Oskulle ja Tessulle reissussa. Googletus ja sen jälkeen visiitti lähieläinruokakauppaan ja meillä nökötti 100% naudan kuivalihaa, turvotettuna sen määrä kasvaa kaksinkertaiseksi. Tuota voi syöttää yksinään tai kasvisten kanssa (tai jos syöttäisi niin riisin ja makaronin kanssa). Kaupassa käynti päivinä voi sitten ostaa tuoretta ruokaa kanankoipia tms.

Hyvän artikkelin reissuruokinnasta (tässä tosin vaelluksella, mutta toimii myös mökkiolosuhteissa) löysin TÄSTÄ LINKISTÄ.

Nyt kun raakaruokinta kokeilu on lähtenyt niin loistavasti käyntiin, niin en halunnut pilata sitä enää syöttämällä nappuloita reissussa. Pakko  listata vähän mitä muutoksia on nyt tässä ajassa huomattu.
-Koirankakka… Sitä tulee paljon vähemmän, se on hyvin tiivistä ja todella hajutonta. Pihalla se muuttuu päivässä valkoiseksi ja murenee pois. Ihan erilaista kuin jättilöllöpötköt, jotka on niin kivat kun tirskahtaa nurmella varpaiden välistä ja jotka säilyy samanlaisina pitkän aikaa.
-Ei ainakaan vielä ole ilmestynyt kellekkään mitään vaivoja
-Naomin olo on virkistynyt
-Ruokinta on helpompaa kuin oletin, kun peruspalikat saatiin paikalleen. Toki itselläni on raakaruokkija taustaa, mutta kaikki muuttuu ajankuluessa, että sai opetella uuttakin.

Pakastin pursuaa erilaisia pötköjä ja lihalevyjä

Pää merkkinä meillä on Mucsh, koska se on tällä hetkellä markkinoiden parasta, ruokkijoiden mielestä. Maukasta on myös muutama pötkö, vaikkei se kai niin hyvää ole. Lisäksi on luutonta kalkkunaa ihan levynäkin. Kesän jälkeen toivottavasti kasvis on omasta maasta ja liha ostettua 🙂

 


Tuusulan näyttely osa 2

Posted on

Seuraava päivä alkoi paremmassa säässä. Aamulla pesasisin Hupin valmiiksi ja klo 12 olimme näyttelypaikalla. Hupi näki ekan kerran kasvattajalta lähdön jälkeen veljensä Opien. Pojat olivat innoissaan kohtaamisesta ja Hupin häntä heilui vimmatusti. Selvisi, että Opie on kaksi kiloa Hupia isompi, Hupi näytti ihan pikku pojalta sen rinnalla. Onneksi alun pienestä painista huolimatta, pojat ei keksineet alkaa leikkimään kehässä :D. Kehässä Hupi toimi normaalilla vakaudella, seisotuksessa oli vähän levottomampi, nami oli liian herkkua. No Hupi voitti tällä kertaa veljensä ja oli näin ROP eli rotunsa paras ja sai toisen sertin. Nyt on sertit kasassa odottamassa 2 vuotispäivää, mutta eiköhän me nyt kyllä kehissä edelleen pyöritä.

Hupi pääsi voitolla taas isoon kehään muiden terriereiden kanssa. Arvasin, ettemme pärjää, kun tuomarina oli Jekun rotutuomari australiasta. Tuossa maassa ei taida montaa ceskyä olla, jos yhtään, joten tuskin tuntee edes rotua. Ja niinhän siinä kävi, että karsiuduimme ulos.

Tuomarina oli Päivä Eerola

Kaunis kokonaisuus. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvin tasapainoinen rakenne. Tehokkaat vaivattomat liikkeet. Hyvin kaunisilmeinen pää. Sopiva kaula. Tarpeeksi runkoa. Aavistuksen korkea hännänkiinnitys. Erinomainen karvanlaatu. Kauniisti edukseen esitetty.

ERI PU-1 SA ROP

LISÄÄ KUVIA HUPISTA JA OPIESTA TÄÄLLÄ (SEKÄ MUISTA PÄIVÄN KOIRISTA)

Poikien tapaamisesta video

Hupin ja Opien ensi kohtaaminen

Opie kehässä (Cantabile Xamu)

Hupi kehässä (Tekee mieli koko ajan sanoa Hupie ja Opie 😀 )

Voiton ratkettua yksi roikkui namipussilla.

Hupi tutkittavana isossa kehässä, tuomarina Jekun rotutuomari Seymour Steven, Australia

Menoa isossa kehässä

Hieno ratkaisu teltan sijaan, sateenvarjo jossa irrotettava seinä, mistähän tälläisiä saa, ite en ihan heti netistä löytänyt…


Tuusulan näyttely osa 1

Posted on

Lauantaina aloitimme Tuusulan summer show maratonin. Maratonin aloitti Jekku vesisateisessa kelissä. Näyttelypaikalle päästyämme alkoi vimmattu teltan rakentaminen. Meinasi hermo mennä, tuntui, että kehäkin on ohi ennenkuin teltta oli pystyssä 😀 Kasaan sitä melkoisen harvoin, vuosi sitten varmaan viimeksi ja sen kyllä huomasi 😀 No saatiin se pystyyn ja vettä se piti. Onneksi kehän alkaessa tihutti enää hitusen ja oikeastaan ei enää satanut kun Jekku pääsi kehään. Mutta Jekku… Veikkaisin että oli juoksunarttu jossain lähistöllä, muita uroksia katsoi kiivaasti, melkein alkaen rähisemään ja muutenkin käyttäytyi ihan hassusti. Tuomari oli ihana, sille heilutettiin pöydällä häntää ja juoksutuksetkin ja seisotus toimivat siinä vaiheessa jotenkuten, mitä nyt piti kyylätä kehän ulkopuolella olevia muita uroksia. Paras uroskehässä ei saanut enää koskea, vaan piti alkaa pelleilemään seisotuksessa, kun hieman tiukemmin komensin, niin sitten täristiin ja odottaessa tietenkin oli kätevä uikutella 😀 No ERInomainen tuli, omassa ikäluokassa Jekku oli toinen ja sertifikaatin arvoinenkin, mutta paras uros kehästä sitten lennettiin ulos.

Tuomarina oli Seymour Steven, Australia

Masculine powder puff. In lovely coat and condition. Lovely dark eye and good expression. Well made front. Excellent feet. Strong topline. Good tail carriage. Front movement a little weak but lovely profile gait.

Maskuliininen puuterihuisku. Kauniissa turkissa ja kunnossa. Kauniit tummat silmät ja hyvä ilme. Hyvin rakentunut edessä. Erinomaiset raajat. Vahva ylälinja. Hyvä hännän kanto. Etuliike, hieman heikko, mutta kauniit ääriviivat sivuliikkeessä.

ERI AKV-2 SA

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

”Mä näytän näille uroksille missä kaappi seisoo!”

Ja häntä heilui tuomarille.

Mutta tuolla kehän ulkopuolella on edelleen ne pojat!

Seisominen sujui, kun tuijotti tiukasti viereisen kehän koiria.

Jekku ja edellä menevä paras uros-1 koira nimeltään Oiva

Minen ala, minen halua seistä…


Jare

Posted on

Sukumme nuorin (koira)jäsen kävi meillä oppimassa koiramaisia taitoja. Jare on 4,5kk ikäinen airedalenterrieri uros. Oli hauska huomata, miten partapojat löysivät heti yhteisen sävelen, niillä leikki sujui älyttömän hyvin. Pupukin sai muutaman spurtin mutta lähinnä haukkui pennun korvan juuressa ”leiki!leiki!leiki!” joten jossain vaiheessa passitettiin, muut paitsi Hupi ja Jare sisälle, niin sai pojat rauhassa painia. Jekku ajatteli näyttää heti kaapin paikan, mutta sen jälkeen olikin ihan ok, Naomikin uskalsi käydä haistelemassa ja murisemalla komentaa moista karvanaamaa kauemmaksi.

Jarella oli hassu tapa, kun Hupi kaatui maahan purtavaksi, halusi Jare kaatua Hupin yli myös maahan, meinasi vaan ceskypoika litistyä alle 😀

Täällä kuvia Jaren ja muun lauman iltapäivästä

Jare, Energetics explosive power, 4,5kk