Tänään luin Pupun ensi kuukausia alusta asti. Hyvin samanlaiselta viipottajaltakin tämä neiti tuntuu. Ehkä hitusen ahneempi 😀 . Nyt on löydetty lahkeet, joissa on kiva roikkua (kuten Pupukin roikkui) sekä krokotiilitasmaniantuholainen muu hyökkäily hampaistoa käyttäen (kuten Pupullakin oli). Nyt vaan osaa ottaa rauhassa nämä, koirasta ei ole tulossa kuriton kakara vaan kuuluu vain kehitykseen. Kotoota löytyy kumminkin hyväkäytöksinen malli, millainen tuosta pikku krokotiilista tulee. Yksi suosikki hyökkäilyn kohde on Ilon perskarvat. Ne liehuu niiiin ihanasti, että on ihan pakko pikkasen napsasta. Kuten arvata saattaa, siitä saa kiukkuisen ärähdyksen. Mutta ihmeen pitkä piimäinen Ilokin on. Naomiin ei pikkupiru juurikaan koske, vaikka Naomi ei niin kovaa edes ärähdä kuin Ilo, mysteeristä tai sitten tuo tappava katse on niin tehokas.

Eilen ja tänään on harjoiteltu autoajeluja, alku menee aina kiljuessa mutta sitten neiti rauhoittuu. Illalla meni jo paremmin, kun edellisellä keikalla oli Pupu mukana näyttämässä mallia autoiluun. Autoharjoituksissa käytiin myös Jaanan pihalla näyttäytymässä. Pojat oli tietysti intoa täynnä kun toin uuden tytön niille, joka vielä haisi juoksuiselle isojen tyttöjen juoksujen takia. Vinski oli täysin sitä mieltä, että astuttavaksihan tämä on, kuten aikanaan Pupunkin kanssa. Alun järkytyksen jälkeen neiti käveli kuin olisi pihalla käynyt useamminkin.

Illalla käytiin vielä eläinkaupassa, jossa neiti käyttäytyi hillityn arvokkaasti, ehkä jo väsy alkoi painamaan. Itse pidin hyvänä, että neiti uskalsi käydä pötkölleen täysin vieraassa paikassa ja katseli maaten muita asiakkaita.