Treeniä, treeniä…

Posted on

Eilen oli Jekulla taas agiliitoa. Nyt tarkoituksena oli koiran yksin hypätä ensin yhden esteen yli, namilautasen luo ja sitten kahden, kolmen ja lopulta neljän yli. Omistaja jäi siis esteiden taakse ja ohjasi koiraa takaa. Jekulla alku meni hyvin, se älysi hyvin namilautasen ja muutaman esteen pompun. Se meni lopulta myös 4 pomppua mutta sitten alkoi ährääminen. Joko se koira huijasi minua tai kaikki äsken opittu pyyhkiytyi pois mielestä, enää ei onnistunut kaksikaan hyppyä. Jekku yritti tarjota maahanmenoa ym pelkästä innostuksesta. Lopulta vein Jekun esteiden taakse, odotin, että se katsoi esteiden takana lautasen kanssa huhuilevaa kouluttajaa ja sitten lähetin. Melkein näki sen pienen lampun, mikä syttyi koiran päässä ja se pomppi onnessaan kaikki 4 estettä namilautaselle 😀

Itsellä on kyllä omat kädet hukassa treeneissä. Pitäisi ohjata koiranpuoleisella kädellä ja tuli kyllä ropelina ohjattua millä sattuu 😀 . Ehkä sekin hieman sekoitti koiraa. Mutta mikä parasta, Jekku nauttii lajista. Se on aivan innoissaan kun näkee treenikassin pakattavan. Ruokaa se ei saa treenipäivänä, jotta namit maistuu.

Nyt nameina oli possun kinkkusuikaleita. Koska Turun näyttelyssä Jekku sai tutulta kanaa, mikä sai sen sekaisin, viimeksi kysyin mitä niissä oli, no ne oli vain maustettu kaikenlaisella, jotta ne tuoksuivat mahdollisimman hyvälle ja tietenkin ihmisruualle, koska se on  koirista tietenkin aina parempaa. Niinpä nytkin paistoin nuo suikaleet voissa ja maustoin ne paprikajauheella ja maustepippurilla. Sitten pilkoin ne ja ne saivat olla hetken uunissa, jotta pintakuivahti. Jekusta ne oli herkullisia.

Agilityn jälkeen oli näyttelytreenit, johon Hupi osallistui. Jekkukin kävi pöydällä, mutta se oli selkeästi niin väsynyt agilitystä, että se ei jaksanut keskittyä ja vain tytöt jaksoi kiinnostaa. Lopussa leikkiessä yksi uros useampaan kertaa alkoi haastaa Jekkua tappeluun. Alussa sain komennettua pois Jekun paikalta, mutta sitten jossain hetkessä toinen koira pääsi rähähtämään, mutta Jekku ei provosoitunut. Olen todella tyytyväinen tuohon luonteenpiirteeseen Jekussa, että jos joku alkaa rähisee, se pyrkii pois tilanteesta, eikä lähde tappelemaan.

En taaskaan muistanut ottaa agilitystä yhtään kuvaa, vaikka ajatuksena olikin. Tässä näkee hyvin Jekun tunnelmat, nenä vie tyttöjä kohti 😀


Agiliitoa ja näyttelytreeniä

Posted on

Kekku on niin hyvä agility radalla. Nopeasti poika on oppinut nuo esteet, joita ei alkeissa käyty ja hirmuisella innolla tekee töitä harjoituksissa. Edes tytöt ei kiinnosta Jekkua, kun se tekee töitä. Tänäänkin se vain esteiden välillä vilkaisi radan vieressä seisovaa Luumu-nimistä narttua ja näytti kuulemma siltä että: ”sori, olen töissä, en ehdi nyt” :D. Ainut hankaluus oli tänään putkella, joka kääntyi vajaa 90 astetta eli mutkaputki. Normaalin suoran putken Jekku on mennyt ja nyt se selkeästi mietti, että tuo ei voi jatkua. Se aina meni jonkun matkaa ja sitten palasi tuloaukolle. Lopulta menin vähän matkaa putkeen ja kouluttaja tukki menoaukon ja lopulta poika saatiin tajuamaan, että tulee läpi. Sen jälkeen se sitten tulikin ilman ongelmia.

Jekulla on jännä treeneissä, että kehu on hyvä palkka, hyvät namit on hyvä palkka, mutta koskea ei saisi. Se menee ihan littanaksi maata vasten kun yrittää sitä innostaa ja innoissaan yritti antaa fyysistä kehua. No mitäpä sitä paijattavaksi, kun pitää tehdä töitä, ajatteli Jekku varmaan 😀

Hupi odotti treenien ajan kevythäkissä ja kerran melkein murtautui ulos. Lopulta tyytyi oloonsa ja mökötti boksissaan. Sitten kun oli Hupin vuoro olla näyttelytreeneissä agilityn jälkeen, niin Jekku pirulainen avasi oven ja murtautui ulos kevythäkistä. EI noilla voi näemmä olla kuin kunnon häkkejä…

Hupi on niin hauska bodari, kun se vakavana menee näyttelyharkoissa, niin tärkeänä. Pojalla tuntuu olevan asenne kohdallaan, seisominen vaan meinaa vähän mennä pompuiksi, olen varmaan palkinnut väärään kohtaan välillä… Kivointa oli, että Hupi löysi painiystävän lopun leikkituokiossa, kerrankin joku harjakoira hyväksyi sen leikkeihin mukaan ja Hupikin sai painia. Ihan pientä harjakoiralasta yritti kanssa leikittää, mutta se pirulainen roikkui vain parrassa kiinni 😀 . Jekulla ja urospennulla oli ihan omat leikit… poikien leikit…

Hellää hoivaa Naomille, molemmat pojat käy aina nuolemassa Naomin silmän alusia puhtaiksi.


Agiliitokoiro

Posted on

Kekku on ilmiömäinen agiliitokoira. Pari kertaa jäi nyt agilityä väliin, mutta ei se pojassa juurikaan näkynyt. Otin sitten itekseni esteitä, jotka oli jääneet välistä. Näytin pojalle A-estettä ja varovasti ohjasin ja kehotin kiipeämään, no poikahan kiipesi esin ylös ja sitten alas, ilman mitään mutinoita ja uudestaan ja uudestaan… Puomi oli harjotusvuorossa tänään, kävelytin pojan puomin päähän ja siitähän se lähti vaan siihen kiipeämään, kuin olisi aina sitä mennyt. Ainut oli rengas, mitä ei olisi enää huvittanut hyppiä, mutta pojalla taisi alkaa jo siinä vaiheessa väsy painaa.

Näyttelytreeneissä Hupi treenasi. Kuten oletinkin kasvun, lähinnä jalkojen kasvun myötä hyppypomppuloikka on itsestään vaihtunut nätiksi raviksi. Lopussa pääsi Jekkukin leikkimään ja Jekku ihastui ihan täysin Kerttu tyttöön. Jekku teki kaikkensa, että Kerttukin olisi tykännyt hänestä.

Ja mihis sitten mentäis? Jekku A-esteen päällä

Jekku tekee kaikkensa, jotta Kerttu ihastuisi häneen.

Hupi painelee tottuneesti harjakoirien seassa.

Täältä mä tuun, korvat sojottaen… Nuo korvat on hassut, välillä ne sojottaa sivulle, välillä ne on ihan tavalliset ceskyn korvat. Mä saan harmaita hiuksia, kun aina kun ne sojottaa, pelkään, että ne on pilalla 😀


Agiliitoa ja näytelmätreeniä

Posted on

Tänään ne oli, ekat agilityharkat. Pelotti etukäteen, muistissa oli kahden viikon takaisen näyttelytreenien vain tyttöjen perään vouhottaminen. Olin tarkoituksella antanut eilen puolikkaan ruoka-annoksen ja tänään Jekku ei ollut saanut vielä mitään ennen treeniä. Turhaan pelkäsin, agility oli Jekusta kivaa, treenaaminen oli kivaa ja lihapullat maistuivat! tarkoituksella en päästänyt kenenkään koiran luo ja estin tuttavuuksien yrittämisenkin, jotta Jekulle olisi selvää, että nyt treenataan ja kun ei treenataan, odotellaan kaikessa rauhassa. Pystin pitämään Jekkua hyvin irti silloin kun tehtiin, se oli ihan intona tekemään. Odotusajat oli tietysti kiinni. Tänään treenattiin ensin yksilönä pöytää, sitten pujottelua muutamalla kepillä, hyppy ja putki. Kun jokainen oli ohjaajan kanssa treenannut muita kuin putkea, saatiin jatkaa itsekseen noita ja yksitellen käytiin putkella. Jekulle kaikki oli helppoa ja hauskaa. Onnistui pöytä, siinä odottaminen. Onnistui hyppy, pujottelut, tosin pujottelussa piti olla vaan ohjaajan nopea, koska pojalla oli intoa ja kiire. Putkessa Jekku meni pari kertaa ok, mutta sitten yritti pelleillä, että mites käy jos kääntyykin alun jälkeen takaisin ja tulee ulkokautta. No yksi kunnollinen läpimeno hihnan kanssa ja sitten lopetettiin siihen.

Mietin miten Hupi pärjäisi, koska se joutuisi odottamaan tunnin boxissa treenien ajan, mutta hyvin poika pärjäsi. Se esitti suloista ja joutui olemaan boksissa vain muutamia minuutteja. Sylejä löytyi missä odottaa ja katsella Jekun treeniä 😀

Agititystä jatkettiin viereiseen tilaan näyttelytreeneihin. Hyvin huomasi, että Jekusta oli pahin puhti poissa, poika ei mennyt kahtasataa. Mutta jos Jekku oli luonnonlahjakkuus agilityssä, niin Hupi oli näyttelyharkoissa. Lihapullan voimalla pieni seisoi kuin tatti aina kun pysähdyttiin ja silloinkin kun sitä ei edes pyydetty. Ja niin reippaana käveli Jekun vieressä rinkiä. Mitä nyt meni vähän jänisloikkaa, mutta tärkeintä on, että kulkee ja on kivaa. Lopuksi pääsi koirat taas leikkimään. Hupi ahdisteli pientä harjakoirapoikaa, jonka mielestä pieni musta parrakas oli ällöttävä. Hupi olisi niin halunnut leikkiä. Hupi porhalsi kuin vanha tekijä saaden silityksiä ja herkkuja ja harjoitellen koirien kieltä.

dsc_0343.jpg
Kivaaaa! Mitä tehtäis sitten?

dsc_0346.jpg
Tuolla ne treenaa…

dsc_0350.jpg
Peilin kautta kuvattuna Kun Hupi yrittää parastaan, että lihapullaa tulisi.

dsc_0353.jpg
Jekku ja Ares ottaa mittaa toisistaan (ja Hupi sukeltaa häntä heiluen ohi), mutta ei pojat mitään rähinää aikaseksi saaneet.

dsc_0354.jpg
Hupi yrittää kauheasti leikkiä harjakoira lapsen kanssa, mutta ei toinen innostunut.


Tauon paikka

Posted on

Meidän näyttely kesä on ohi ja olemme tauolla messariin asti. Tietysti olisin halunnut vielä kehiin, mutta Tuuloksen unohdin täysin ilmoittaa, Turun tuomari antoi Jekulle EH:n ja Seinäjoki sekä Jyväskylä on niin kaukana yksin kulkea. Seinäjoen ja Jyväskylän ilmojen+ bensakulujen hinnalla päätin ilmoittaa molempina päivinä messariin, vaikka on sikamaisen kallis. Se on ainakin lähellä.

Pitääpä tässä tsekata miten meni tänä vuonna…

Turku näyttely ERI-2
Kankaanpää ryhmänäyttely ERI-3 SA PU-4
Lahti näyttely ERI-2
Tampere näyttely ERI-4
Helsinki ryhmänäyttely ERI-2 SA
Riihimäki ryhmänäyttely ERI-1 SA
Järvenpää ERI-1 SA SERT VSP
Salo ERI-3
Kotka ERI-2 SA PU-2 vara-sert, vara-cacib
Lammi EH-2
Mäntsälä ERI-1 SA sert ROP
Helsinki EH-1
Helsinki (erikoisnäyttely) ERI
Tampere ERI-1 SA PU-2 SERT
Helsinki ERI-1 SA PU-4

Enpä voisi olla tyytyväisempi. Harjakoiria on kehissä vähimmillään ollut meitä vastaan 18 ja enimmillään 73 (erkkari). Sertit on kasassa odottamassa ensi helmikuuta ja 2v synttäreitä (jonka jälkeen alamme metsästämään sitä yhtä jolla valioitua). Tauon aikana emme kyllä lepää laakereillamme, vaan tarkoitus olisi Jekun kanssa mennä agilityn alkeiskurssille ja mahdollisesti kotiuttaa uusi koirajäsen perheeseemme. Ja toivottavasti korvakarvat myös kasvavat hurjasti joulukuuhun mennessä ja voimme jättää urpokorvailun taakse 😀

dsc_7958.JPG
Kasvakaa korvakarvat, kasvakaa 😀


Meille tuli putki

Posted on

Haaveilin koiralehdestä agility-tyyppisistä esteistä pihalle, mutta ne ovat aika arvokkaita. No ikean reissulta mukaan tarttui  lasten leikkiputki, mikä on samanlainen kuin agilityssä, mutta pienempi. Ajattelin, että ainakin harjakoirat voisivat sitä käyttää, mutta mahtuihan se Pupukin siitä sitten läpi. Naksuttimella opetin koiria menemään läpi, Pupu tämän selkeästi jo muistikin, kun nuorena kävi agilityn alkeiskurssilla. Naomi ei tiennyt mitä olisi tehnyt ja ehti singota yli ja ali ja sinne ja tänne ennenkuin sain sen käsittämään, että putken sisään menosta se naksu tulee :D. Naomi nyt aina sekoaa nykyään kun otetaan namit esiin ja jotain pitäisi keksiä, millä ne saa. Naomi sitten makasikin koko illan putkessa, jos vaikka olisi tullut lisää namia.

Jekku ei ollut putkea nähnyt, eikä se koukuttunut putkeen. No namin voimalla sitä tietty tehtiin mitä vaan ja kun lelua heitin putkeen, senkin haku onnistui.

Mutta tää kuvaamani video oli ihan huippu. Piti kuvata Naomia, joka makaa putkessa, mutta sitten tulin yllätys:

Vietin tässä rauhallista iltaa uudessa asumuksessa…kun höyryjuna meni siitä läpi… huoh…” 😀

140820121398.jpg
Sinne meni

140820121401.jpg
Jekku tulee onnellisena putkesta

140820121402.jpg
Kunhan makaan tarpeeksi kauan niin namia kyl tulee.

140820121404.jpg
Ruuhkaa putkessa


Kun ei voi millään…

Posted on

nimittäin pissiä. Tyypillinen tapa nartuille, mutta tiedämpä tämmöisen pojankin. Eli Pupu pissi tänään ekan kerran vasta iltalenkillä klo 20:30. Kävin pari kertaa pissattamassa ja päästin pihallekkin kaksi kertaa ja ei, häntä ei huvittanut tuolla sateessa pissiä, saati muuta. Naomi on samanmoinen, mutta se sentään suostuu jossain välissä käymään aina pikasella pissillä etupihalla. Unilla on nyt samantapaisia taipumuksia havaittavissa, ettei ihan joka pissityksellä huvitakkaan tehdä mitään.

Äärimmäisen ärsyttävä tämä tapa on, kun lähdetään vaikka jonnekkin näyttelyyn ja koira ei suostu millään asioimaan. Ei lähtiessä, eikä näyttelypaikalla. Sitten sitä saa pelätä koko ajan että koira kyykistyy tai alkaa vääntämään kesken kehän.

Lopuksi on pakko esitellä oma kasvatti 🙂 Herra Pyry Pyrhösellä on ikää jo huimat 5½ vuotta. Pyrhönen oli lunkarya peruaani Tuiskun (Goldhill’s Whirlwind) ja coronet uros Sisun (Delfoin Komeetta) jälkeläinen. Turkkien kanssa tuli marsujenkin kanssa pulattua… Ja Sisu kävi messukeskuksen lemmikkinäyttelyssäkin. Pyry elää leppoista elämää vaimonsa kanssa.

imag0002.JPG
Yläkerrassa Pyrhönen ja alakerrassa hänen daaminsa Tiku (Kuva: Tanja)


Takkuja ja kuntokuuria

Posted on

Sarjassamme, älä koskaan kokeile tätä kotona… Kiristävä metallinen panta höyhöttävällä koiralla. Pupulla oli oikea puoli kaulasta aivan täynnä nahkassa kiinni olevaa takkua, eli juuri se puoli missä panta kiristyi. Mutta nyt se on auki, pitkän avaamisen jälkeen. Takkukohdat on nyt suihkutettu hoitoaineella ja pesu odottaa huomenna. Pakko tai parin päivän päästä tulos on varmaan vielä pahempi.

Aloitimme koirien kanssa myös kuntokuurin. Sunnuntaina kun Nanin kanssa treenattiin, puhuttiin mm. Naomin tavasta kulkea pää roikkuen. Kokeillaan nyt auttaisiko kuntoilu. Pää laskee näyttelyissä ja lenkeillä ilmeisesti huonojen niska ja selkälihasten ym takia, koira ei yksinkertaisesti jaksa pitää päätänsä. Aloitimme tälleen pikkuhiljaa tuon kuntoilun, koira ja emäntä on kumminkin huonokuntoisia (ja laiskoja ja mukavuudenhaluisia 😀 ). Eilen kuljettiin pellolla, jossa piti nostella korkeassa heinikossa jalkojaan korkealle, tämä on oivaa treeniä juuri selälle ja niskoille. Tänään tehtiin tunnin lenkki metsässä vaihtelevassa maastossa, vauhdilla kulkien. Kun kunto paranee, poistumme polulta ja koira (sekä emäntä) joutuu enempi tekemään lihaksilla töitä eteenpäin menoon. Mutta alussa treenataan rennosti, omaa kehoa ja koiraa kuunnellen.

Pupu hyväksyttiin agilitykurssille! Se alkaa toukokuussa.