Tänään oli sitten Pupun vuoro mennä agilitykentälle, Ilo joutui juoksun takia jäämään kotiin. Kuten oletettua oli sai Zelda-harjakoira haukkukohtauksen Pupun nähdessään, ei auttanut vaikka yritin selittää Zeldalle, että Pupu on ylikasvanut harjis, paljan pylly ja kaikki 😀 . Pupuakin vähän haukututti epävarmuuttaan, pelottavia pieniä harjakoiria ja vielä monta…

Agilityssä koirat pidetään täysin irti ja tuolla Pupu oli nyt elämänsä ekaa kertaa irti toisten koirien keskellä. Tokossa kun on aina pidetty koirat hihnoissa. Varoitin kaikkia muita, että Pupu saattaa tehdä laajoja kaaria, kuten Pilvi aikanaan. Mutta hyvin meni! Vain kerran Pupu meni leikittämään yhtä harjakoiraa, kun hypäytin sen esteen yli suoraan harjista kohti. Siitäkin selvittiin nopeasti. Pidin Pupua aika paljon irti, mutta hetket jolloin ei ollut kontaktissa pidin niskatukasta kiinni.

Tänään harjoiteltiin keppejä. En vielä Pupulla tehnyt nurjalta puolelta ohjausta, kuten muut vaan ihan samaa tein kuin Ilolle viimeksi. Eli ensin nakin heitto ja sitten keppien välistä (punaisen takaa nami). Pupu sai nopeasti jujun päästä kiinni, joskin keskittyminen herpaantui viimeisillä kepeillä. Tein näin kun en ollut päässyt kepeille omalle kentällemme ja kepit oli vielä Pupulle vieraat.

Kokeilin myös putken läpimenon, Pupu kun ei ollut sitäkään nähnyt. Targetti toiselle puolelle ja kappas, siitä koira sukelsi nakkeja hakemaan. Ihan käsittämättömän luottavainen, putkeenkin tosta vaan. Ilohan meni heti, mutta se todella tekee nakeista mitä vaan 😀

Sitten harjoiteltiin hyppyesteen siivekkeen kiertoa ja hyppäämistä takaisin tullessa. Targetilla Pupu oppi nopeasti kierrä -käskyllä kiertämään siivekkeen ja palamaan takaisin saamaan nakkia. Kiertäminen onnistui myös ilman targetti, heittämällä nakkia ja ilmankin.

Sitten olikin se vaikein. Piti koira laittaa putkesta, hypäyttää esteen yli, ottaa haltuun esteiden välistä ja hypäyttää 90 asteen kulmassa olevan esteen ympäri ja yli ja siitä vielä eteenpäin. Haltuunottoja oli kahta erillaista ja toisessa oli mutkaputki (josta ei nää läpi). Pupulle oli sama kumpi putki se oli, molemmista läpi. Vaikein oli mulle ohjaus, Pupu ois menny, jollen itse olisi ollut totaalisen myöhässä. Hiki virtasi kun yritin pinkoa tarpeeksi kovaa ja antaa käskyt ajoissa… Kyllä se lopulta jotenkin meni. Tässä huomasi kuinka erillaista on ohjata rauhallista ja kärsivällistä Iloa, verrattuna isoo Pupuun, joka ehtii hetkessä vaikka minne.

Lopuksi otin harjoittelua kahdella esteellä. Lähetin Pupun esteen yli nakkia heittäen, kutsuin siivekkeen reunasta ja lähetin taas toisella puolella olevalle esteelle nakkia heittäen. Tätä oli Ilon kanssa viimeksi. Kokeilin myös ilman nakkia, mutta Pupu ei hypännyt ensin kun ihmetteli, miksei nakkia lentänyt, ennenkuin ymmärsi, että sen sai hypyn jälkeen minulta. Otin vielä esteen kiertoa ja huomasin pattereiden alkavan hyytyä. Koira toimi jo aika hitaasti, ei 200 lasissa 😀 . Lopetimme sitten siihen.

Tuntuu, että tämä on Pupun laji enemmän kuin toko. Pupu sai vapaammin toimia mutta toimi paremmin. Koira pysyi hyvin kontaktissa, eikä aikaa jäänyt ei toivottuun käyttäytymiseen, kuten toisille räkyttämiseen ja hihnassa sinkoiluun (kun ei ollut ees hihnaa). Koira nautti toiminnasta kanssani, teimme yhdessä. Pupulla olisi ainakin virtaa tuohon lajiin. Pupu tuntuu oppivan myös käsittämättömän nopeasti mitä haluan ( nuo makkarametodit on niin hyviä). Kumpa vaan pääsisi johonkin tuota harrastamaan, on vaan nuo kurssit aina täysiä 🙁 . Tietty voi itsekseenkin kyädä seuran esteillä, mutta ohjattua koulutusta tarvitsisi.

Ehkä ensi kerralla osaan ottaa tarpeeksi nakkeja, niitä nimittäin kuluu todella paljon. Viimeksi oli ilolle yksi nakki ja se loppui kesken. Nyt oli Pupulle 5 nakkia pilkottuna ja ne loppui kesken 😀

Tuntuu, että toisina päivinä tulee tekstiä enempi, niinkuin tänään taas kaksi pitkää kirjoitusta…

Ilo kävi tänään harjakoirien agility harjoituksissa, jotka veti Flagstones kennelin Sini. Ja hyvät harkat olikin. Olin vahingossa jo etukäteen opettanut Ilolle opetettavia asioita 😀 . Harjoituksissa harjoiteltiin targettia, namin seuraamista ja namin heittoa. Kaikkia näitä olin opettanut Ilolle, eteen -harjoituksissa.

Eli targetissa koiralle laitetaan vaikka pakasterasian kannelle nameja ja koiraa kehutaan, kun se syö herkut. Vähitellen viedään koiraa kauemmas ja lähetetään sieltä käskyllä kohti alustaa jossa namit on. Lähetettyä pingotaan koiran perään ja palkataan koiraa kehuen vielä alustan vieressä. Namit laitetaan alustalle. Ilo osasi hienosti löytää targetin.

Namin heitossa heitetään namia koiran nenän edestä, niin että koira näkee minne nami lentää. Namia voi heittää myös targetille. Myöhemmin tulevaisuudessa, koira lähtee pelkästä käden liikkeestä. Ilo osasi tämänkin kun oli eteenmenosta ja reippasta kävelystä palkannut koiraa aina eteenpäin namia heittämällä, ettei liike pysähdy.

Namin seuraamisessa pidettiin ensin namia samassa kädessä ja opetettiin koiraa seuraamaan sitä, itse pysyttiin samoin päin. Toisessa versiossa, nami vaihdettiin toiseen käteen ja itse vaihdettiin suuntaa. Koira jatkoi matkaa samalla puolella. Tätäkin olin harjoitellut jo tokon alkeita opettaessani (tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan ohjeiden mukaan), sekä seuraamisharjoituksissa.

Nuo kaikki oli myös kotiläksynä. Lisäksi harjoiteltiin jo hieman hyppyestettä, niin että heitettiin namia yli. Ilolla onnistui hyvin, mitä nyt hyppyeste piti laskea pois kiinnikkeistään, ettei mennyt alitse. Putkea tehtiin Ilolla targetin kanssa ja hienosti neiti osasi putken läpi mennä kun nakit näkyi putken päässä alustalla. Lisäksi hatjoiteltiin vielä vähän keppejä, ne osoittautuivat mutkikkaammaksi emännälle kuin koiralle 😀 Millä ihmeellä sitä muista, että nami annetaan valkoisen kepin takaa… (vai oliko se niin 😀 ).

Nyt täytyy sitten kotona harjoitella ja mietin kävisinkö tuolla meidän toko-kentälläkin. Siellä kun on muutamia esteitä aina vapaasti käytettävissä.

Nyt sitten samat harkat Pupullekkin kotona. Iltaruokaa tarjoilin neideille targetin päältä. Pupu löysi targetin ainakin olohuoneessa, villakoirilla kun on yleensä hieman vaikeuksia merkin löytämisessä 😀 . Saa nähä miten käy huomenna ulkona. On se vaan jännä miten Ilon pystyi viemään tuonne ”kylmiltään”, mutta Pupulle tarttisi varmaan parin vuoden tokoharkat. Pupu varmasti innoissaan tekisi, mutta se omistajan vieressä pysyminen ei ole mitenkään varmaa, kaikki muukin kun on niiin ihanaa. Lisäksi koira juoksee niin laajoja kaaria verrattuna pieneen Iloon, että se ehtisi hetkessä vaikka minne. Mutta nälkä kasvaa syödessään… tätä lisää 😀