Hupi Lappeenrannan näyttelyssä

Posted on

Pesin Hupin aamulla hotellissa, koska kehä oli vasta puolen päivän jälkeen. Ja voin sanoa, että en enää ikinä föönaa käsiföönillä ketään. Maailman turhin vehje, pakko saada joku miniturbo reissukäyttöön… Ei semmosta varmaan ole olemassakaan 😀 . Ja tolla käsiföönillä mä hullu olen joskus laittanut isovillan, ei sitten ihme, että Pilvi ei koskaan ollut turkissaan.

Hupi esiintyi kehässä loistavasti. Juoksemisessa oli hieman kiire, mutta se rauhoittuminen tulee sieltä kyllä iän myötä, kuten Jekullakin. Seisomiset meni upeasti. Ja tuomarin kopeloinnitkin oli koiralle ihan arkipäivää, se ei ees tajunnut ihmetellä, että mitä tässä nyt erityisesti tapahtuu 😀

Näyttelypaikalla Hupi tapasi toisen näyttelyssä olevan ceskyn. Hupihan ei ole ceskyjä nähnyt, sen jälkeen kun kasvattajalta lähti. Ilme oli kyllä todella huvittava. Koira ei selkeästi meinannut uskoa silmiään. Varovasti ja selkeitä alistumisen merkkejä näyttäen Hupi meni Bond ceskyn luo ja vallan innostui kun sai ihan hyvän vastaanoton.

Tuomari oli: Luis Gorjao-Henriques, portugali

Very good type, typical head with good eyes & ears. Body of good size & Proportions for the age . Good, chest & Topline. Moves well. Very promissing.

Erittäin hyvä tyyppi, tyypillinen pää, hyvät silmät ja korvat. Hyvä koko  & mittasuhteet ikäisekseen. Hyvä, rinta ja ylälinja. Liikkuu hyvin. Erittäin lupaava.

KP, ROP-pentu

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

Kotosalla oli Naomilla mennyt hyvin, mutta Pupu oli pelleillyt mummolassa. Se oli haukkunut ja hyökkinyt lenkillä kaikki koirat. Toki se kotonakin haukkuu lenkillä vastaantulevat vieraat koirat, mutta sanoo vaan kaukaa hau-hau ja ei kyllä ole hyökkinyt. Mitä lie pelleili sitten.

Hupi oikein oma itsensä… ”Kukas tämä kiva setä on?”

Kamala kiire, mutta hetkittäin ainakin kaunista menoa.

Seisomiset sujui, kuin vanhalta tekijältä. Tosin vähän liian lähellä minua, mutta kaikkea ei voi saada 😀

Windytown Bastian elikkäs kotoisammin Bondi. Hupille sukua, Hupin mummon lapsi eli öö Hupin setäpuoli?

 


Turhaa työtä

Posted on

Suomen kevät on niin mukava… On toki kivaa, että lumet viimein lähtee… Mutta… Jekku oli eilen niin kaunis ja se kaikki kauneus on nyt hävinnyt. Yksi reipastahtinen lenkki tuolla ja koko eilinen loisto on menetetty. Mutta koiran hyvinvoinnin takia, se vaan menee niin, meillä ei aleta tukan takia lenkkejä jättämään väliin tai sipsuttamaan vain kivetetyllä pihalla (mitä tiedän jossain koirapeheissä tehtävän). Hupi oli ihan samassa jamassa, mutta se on armollisempi kun tummasta tukasta ei niin näy.

Lenkin päätteeksi koirat veti piharallia kahtasataa. Jossain vaiheessa Jekku hyytyi, koska oli jo niin märkä ja palelevainen. Huvittavaa huomata, että koirat sinkoili leikin keskellä pihalla lojuneeseen putkeen, oikein kunnollisia omatoimitreenejä ja samalla oppivat, että putki on kiva. Ruuhkaa tosin vähän oli, kun Jekku ja Hupi sukelsi putkeen yhtä aikaa 😀

Eilen –tänään, suurentuu klikkaamalla

Pomppujaa!

Hupin lihaspylly, pikku bodari.

Pupu esittelee saman osansa.

Naomikin uskaltautui kevätaurinkoon hetkeksi.

Jekun omatoimi treenit 😀

Liiskataan Hupi!

Kumpi saa?

Pupulta puuttuu vain siivet.


Trimmausta, pomppua ja ruokaa

Posted on

Pitkästä aikaa trimmailin Hupia, niin olihan siitä otettava kuvatkin, kun on jo 6½kk. Ei vaan meinannut kuvaamisesta tulla mitään, kun nami on niin ihana ja sen perään piti pomppia. Trimmauksen suhteen oli paha pitää taukoa, sillä rajat oli hieman hukassa, mut kai siitä ees keskinkertainen tuli. Ainut mitä huomasin, että nuo mahakarvat lähtee kuvauspuolelta ylempää, kuin ns. tuomarin puolelta. Pitää yrittää saada kasvatettua ne siltäkin puolelta korkeammalle hieman. Hupin trimmaamisessa on sama ongelma, kuin mustilla villoilla aikanaan. Koira on niin tumma, ettei mikään valo meinaa riittää, että näkisi kunnolla. No onneksi kohta on kevät ja voin taas siirtyä ulos trimmaamaan.

Ruokailujen kanssa meillä on mennyt ok, vaikka lihamäärää on lisätty, edelleen Oskarin lihapullilla mennään. Niissä huomasin, että niitä on hieman muutettu, nyt niihin on jauhettu luuta sekaan, jolloin kalsium-fosfori -suhde on saatu kohdalleen. Ainut on, että Jekku on piereskellyt, mutta Jekulla vaihtui myös nappula, Acanasta Orijeniin, niin mahalla kestää tottua. No veikkaisin että viikossa-parissa tämäkin on ohi, jo eilen ei piereskellyt niin älyttömästi, kuin aluksi (jolloin kaikki meinasi tukehtua 😀 ). Jopa Naomi on syönyt yhden oskarin lihapullan ruuan seassa ilman ongelmia 🙂 .

Annnaaa namiaaaa!

Tänne sitä namia tai mä pomppaan!

Ai näinkö sitä saikin…


Tupsuja

Posted on

Ryvettynyt Hupi kävi eilen pesulla ja kyllä jaksaa edelleen naurattaa prinsessan elkeet jalkojen kanssa, etenkin etujalkojen. Jos kampa vähänkin nappaa kiinni, vaikka ei olisi edes oikeaa takkua, niin yksi huutaa kuin heikkopäinen, kuin jalkaa olisi poikki leikkaamassa. Samalla koko koira kääriytyy kilpikonnapuollustusasentoon, vetämällä etujalat kippuraan ja suojaamalla takajaloilla etujalkoja ja vielä pääkin tulee tielle. Ja sitten kun on vielä noi lyhyet tappalajalat…  Jatka siinä sitten hommia mistään välittämättä… Välillä ei voi kuin nauraa urpolille. Mutta homma jatkuu silti, olen nyt löytänyt onneksi asennon, missä tuo kilpikonnapuollustus ei niin haittaa. Eli koiran pää minuunpäin, koira selällään, etujalat vedetään suoraksi päätä kohti. Näin takajalatkaan ei pääse tielle.

Eilen pesun päätteeksi otettiin muutama kuvakin. Ja kokeilin jo tukan niputustakin. Otsatukka meni nyt kiinni ja partakarvojakin yritin, mutta parta ei taida vielä olla tarpeeksi pitkää. Lhasa apsoilla ja shih tzuilla, nuo partakarvatkin yleensä niputetaan. Ajattelin että pysyisi Hupillakin ehkä puhtaampana ja ainakin näyttelyihin haluan sen kiinni. Tai siis matkalla näyttelyyn, jottei kehässä ole märkäpartainen ja sotkuinen kaveri. Partakarvoja kiinnitettäessä pitää vaan olla tarkkana, ettei vahingossa niputa koko suuta kiinni 😀

Moooiiii, emmä mitään näe 😀

Ja sit emäntä kokeili tällästä!

Mut ei parta pysynyt vielä, mut töyhtöä joutuu näkyväisyyden parantamiseksi pitämään.

Melkein 6kk

Hieno pää <3


Oikeat työvälineet

Posted on

Pitää vielä hehkuttaa kunnon työvälineitä turkin kanssa. Olen käyttänyt vuosia aikalailla samanlaisia kampoja ja harjoja. Tietyiksi kestosuosikeiksi on noussut villakoirilla Doggymannin karstat ja muilla koirilla Madanin piikkiharjat. Kammat on nyt olleet mitä sattuu, osa jopa 90-luvun alusta vanhojen koirien jäämistöjä. Nyt ostin Turun näyttelystä kaksi uutta kampaa Turkkitaian Raijan suosittelemana ja jösses mikä ero oli. Kyllä se vaan niin on, että välineillä on väliä! Eilen laitoin Jekun ensi kerran noilla Spratt:sin antistaattisilla kammoilla ja kylläpä siitä irtosi höttömöttöä turkista, mitä vanhoilla vehkeillä ei ollut saanut pois. Varmasti helpottaa nyt takkuamiseenkin, kun kaiken ylimääräisen saa sieltä pois.

Luottovälineet: Vasemmalta Doggyman karstat, valkoinen ja sininen, Madan harjat, musta ja pinkki, merkitön kapea harja näyttelykehiin. Ja uudet Spratt kammat.


Vetohommia ja partakarvoja

Posted on

Pupu pääsi tänään kokeilemaan taas mitä oli olo aisojen välissä. Viime talvena ei vetänyt ollenkaan ja aikaisemmin on vain alkeita opeteltu. Pikkasen piti muistia virkistää, mikä juttu tämä oli, mutta herkkujen voimalla sitä tekee mitä vaan. Viitisen minuuttia vain otettiin, jottei alussa liian kovaa menoa. Mutta huomenna taas jatketaan harjoituksia.

Palkkioksi sitten pääsi myös riehumaan muiden kanssa pihamaalle. Uusi pehmo oli suosittu ja jokainen sitä olisi halunnut. Kaikesta hankihyppelystä Hupi oli niin lumipaakuilla, että se oli pakko suihkuttaa. Lämpimällä vedellä ne lähtivät onneksi helposti. Äkkiä voisi tulla ihoon paleltumia, jos möykyt jättäisi itsekseen sulamaan.

Hupi kävi muutenkin pesussa illalla ja samalla trimmasin pojan. Se on kasvanut ihan hurjasti viimeisen kahden viikon aikana, että turkin alta kuoriutui iso jätkä. Hupia trimmatessa mietin, että ennen en pitänyt parrakkaista koirista, ajattelin parran haisevan ja keräävä  ruokaa ym. Mietin Hupin tullessakin, miten ihmeessä tulen parran kanssa toimeen. Voin sanoa, että oikein hyvin, nykyään rakastan tuota partaa ja se tekemään ylvästä päänmuotoa.

Pupu vetämässä. Vähän on aisat päässeet säilytyksessä leventymään, mutta laitoin ne nyt taas narulla kiinni, että palaavat entiseen muotoonsa.

Kuka saa lelun..

Kukaan ei luovuttaisi.

Ohensin vähän saksilla Jekun korvia, josko ei ois niin patalaput, mutta eipä tuo juurikaan auttanut.

Hupi pieni ärrieri 5kk, on kasvanut huimasti.

Ihana partanaama


Pesulla

Posted on

Kyllä se vaan on pentu 10 päivässä ottanut ison kasvuhyppäyksen. Tänään pestessäni koira ei yhtäkkiä mahtunutkaan kunnolla ammeeseen 😀 . Jekku on mahtunut ammeeseen ihan hyvin, niin on hassua, että tuolla 5 kk pennulla tekee tiukkaa. Cesky on hassusti iso koira pienessä koossa. Hupi painaakin saman mitä Jekku, vaikka on melkein 10cm matalempi. Hampaatkin tulee kuin ison koiran ja kakkakaan ei ole mitään pientä, vaikka pieni muuten onkin.

Otin huvikseni kuvia pesuvaiheista. Tarkoitus olisi kuvata pesuvaiheet kunnon kamerallakin ja trimmauksestakin ottaa kuvia, vaikka mikään proo en ceskyn tukan kanssa vielä ole. Aika pitkälti hoito on samanlaista kuin harjakoirallakin, onhan niillä hyvin samantyyppinen turkki. Veikkaisin, että ceskyksi Hupilla on helppo turkki, ainakin se on ollut hyvin helppo hoitoinen. 10 päivän pesuvälillä ei vielä kuin 1 sotku, jota ei juuri takuksi voi sanoa. No takkuikää odotellessa. Ceskyllä se on harjaan verrattuna varmasti helpompi, koska puolet turkista saa ajaa pois 😀 Haastavaa noissa turkinhoito kuvissa tulee olemaan Hupin väri, kun se on niin tumma, vaaleampi näyttää aina kuvissa paremmalta…

Missä välissä se näin suureksi kasvoi?

Näin meillä pestää cesky (no samalla lailla kuin harjakoirat) Eli eka ammeessa pesu, huuhtelu suihkussa ja sitten ammeessa hoitoaine.

Sitten hetken pyyhkeessä kuivumassa (ei Hupin lempi hommaa kuten näkyy)

Sitten alkaa föönaus, ensin turbolla ihoa pitkin selkäkarvat, jotta lyhyt turkki saadaan nopeasti suoraksi ja kuivaksi. Turbossani lämpötilan voi valita ja koira tietenkin föönataan miedoimmalla lämmöllä.

Sitten käännytään kyljelleen ja kuivataan pitkän turkin osuus.

Kun koira on kuiva, käydään piikkiharjalla turkki läpi.

Turkki käydään läpi harvalla kammalla ja selvitetään kaikki takut ja sotkut.

Ja loppu tarkistus tiheällä kammalla.

Ja poika on valmis.

Poseeraaminen ei huvittanut ja kuvaaminen oli hieman haastavaa yksin 😀


Turkinhoitoa ja täystuhoa

Posted on

Olen viime päivät kasannut kotisivuille uutta turkinhoitosivua ja päivittänyt vanhaa. Olen koonnut sivulle niitä tärkeimpiä asioita turkinhoidosta, sekä sieltä löytyy myös Jekun Turkkitaikan kanssa tehdyt turkkiaine testailut. Sain siis kotiini rivistön pieniä näytepulloja ja siitä pesu kerrallaan kokeilin Jekkuun aineita 😀 Muutkin koirat saivat osansa näistä testeistä. Tulokset oli kyllä hämmästyttäviä. Pelkällä shampoon vaihdolla pystyi muuttamaan aikalailla turkkia superpörröisestä kauniisti laskeutuvaan. Puhumattakaan Hupiin tulleista väri eroista, väriä korostavalla musta väri korostui ja valkoisen koiran shampoolla harmaa tuli esiin.

UUSI SIVU LÖYTYY TÄÄLTÄ

Ompelin Hupille myös muutaman uuden takin. Toisesta tuli kyllä hieno. Se oli vanhasta toppatakistani tehty. En tehnyt takkeihin vatsaosaa, jotta takkuntuminen olisi mahdollisimman vähäistä.

Hupista on hampaiden vaihtumisen aikana löytynyt pieni täystuho. Onneksi kohdentaa tuhonsa omiin leluihin. Röhkivältä latex possulta irrotettiin yksitellen korvat ja etujalat, sen jälkeen possu meni turvallisuus syistä roskikseen. Eilen löytyi kahtia revitty Skinneez haisunäätä, sellainen litteä auton alle jääneen näköinen… Muistan kyllä että kasvattaja varoitti jostain tälläisestä 😀

Hupista on tullut myös niin iso ja tottelevaisempi, että se sai myös häädön keittiöstä ruokailujen aikana. En ole vielä jaksanut sitä ajaa pois, kun ei osannut vielä siihen tarvittavia käskyjä ja keskittymiskykykin pennulla ei riitä niin pitkäksi aikaa. No nyt päätin aloittaa ja muutaman kerran koira yritti tulla keittiöön aamupalan aikana, mutta uskoi sanallista käskyä. Meni aivan yllättävän helpolla, ilmeisesti katsoi mallia aikuistakin koirista. Keittiöön saa tulla, kunhan kaikki ovat nousseet pöydästä ja tässäkin Hupi otti mallia harjakoirista,  jotka jo osaa säännöt.

Hupi voidaan myös julistaa sisäsiistiksi, papereita ei ole enää missään. Toki satunnaisia vahinkoja vielä voi sattua, mutta ne nyt on ihan omistajan vikaa. Yötkin menee jo täysin pissimättä. Kyllä nää pojat on olleet aikaisia, Jekku vajaa 4kk ja Hupi 4½kk, kun aikanaan tytöt oppi välillä 6kk-ei ikinä…

Tätä on pika pissalla käynti suojasäällä…

Hupin uusi hieno takki

Tälläinen takki on, ei vatsaosaa takuttamassa.

Hupi harjoittelee tärkeää koirataitoa, keittiöön ei ole asiaa, kun siellä syödään. Näkymätöntä rajaa ei saa ylittää.