Hupaisa Hupi ja kynnenleikkuu… Takkujen avaus… tai ihan mitä vaan normista poikkeavaa, niin silloin kannattaa huutaa ja kun on hetken protestoinut, niin sitten kannattaa mennä ihan paniikkihuutoon ja jos sekään ei tehoa, niin kannattaa yrittää iskeä naskalinsa lähimpään kohteeseen. Jos sekään ei auta, voi tyytyä nurisemaan… Tätä on meidän kynsienleikkuu, välillä pidän vain tassusta kiinni, leikkurit ei ole lähelläkään ja seuraan melkein nauraen tuon drama queenin toimintaa lietsoa itsensä paniikkiin, josko sillä pääsisi irti. Hommahan jatkuu meillä siitä mihin jäätiin, heti kun hölmöily pysähtyy. Myös kamman pysähtyminen pieneen syheröön oli vallan kammottavaa, sama huuto ja tappelu kampaa vastaan, sekä rystysiäni, jotka sattuivat osumaan kohdalle. Silloin kyllä pääsi muutama ärräpää. Mutta yleensä hommaa voi jatkaa kaikessa yhteisymmärryksessä siihen asti kunnes tulee uusi epämiellyttävyys. Harjakoira nartut on meillä olleet tälläisiä, en olisi uskonut terrieriuroksesta…
Itseasiassa kynsiin keksin jo keinon, poikahan on älyttömän ahne. Niinpä nostin namikupin viereen ja jokaisen kynnen naksauksen jälkeen sai namin, yhteinen sävel löytyi välittömästi 😀
Nyt kun on vähemmän pakkasta, niin koiriin kerääntyy lunta, etenkin Hupiin. Ajattelin sitten, että vetäsen sille Wilman vanhan Hurtta-haalarin, kun sille on sopivia Wilman takitkin. Ähersin ja ähersin lahkeita jalkoihin, käänsin koiran selälleenkin, jotta saisin helpommin, mutta pakko oli luovuttaa ja todeta, että koiralla on liian paksut jalat haalariin ja etenkin ihan liian isot tassut, että ne mahtuisivat edes lahkeesta läpi 😀 .
Kekustakin saatiin muutamia kuvia messakeskuksesta:
Kaunis ja ylpee
Pojan hillittyä menoa lauantailta
