maalis 19 2018

Millaista on elää turkkikoiran kanssa?

Posted on 19.3.2018 by Hupi-1509

Arkea turkin kanssa. Kunnon pesu 5-7 päivän välein. Kuralenkkien jälkeen huuhtelu ja kuivaus pyyhkeellä. Lumipaakkulenkin jälkeen suihkutus ja kuivaus pyyhkeellä… Ohut vatsakappaleeton sadetakki puetaan kaatosateeseen ja paukkupakkaseen liukasvuorinen takki, mutta muuten ei pueta kuin pakon edessä, koska vaatteet takuttaa.

Turhaan ei voi korostaa pesuaineiden ja erityisesti suojaavien öljyjen ym merkitystä arkipesuissa.

Lopuksi kavalkaadia mitä se turkkikoiran normaalielämä tarkoittaa ja voi miettiä, että tuollainen umpirapainen koira voi olla käsissä 3 kertaa päivässä 😀

Turkkikoiran arkea, turkki takussa, pesu odottaa…

Suomen vuoden ajat on armottomia turkeille…

Pesuhuoneessa joutuu vierailemaan 3-4krt päivässä.

Ja juuri kun olet saanut sen kauniiksi, käyt lenkillä ja kaikki on menetetty.

Kyllä se Jekku sai painella ennenkin, mutta pääosin turkkiystävällisellä säällä.

Mökkeilyelämä näyttää usein tältä.

Tämä on ehkä yksi pahimmista kerroista, pieni metsälenkki mökillä kuraisessa metsässä 😀

Kun on sateessa ilman vaatteita, harjakoiran turkki kastuu hetkessä läpi ja koiralle tulee kylmä ja epämukava (verrattuna pohjavillaiseen rotuun)

Sitkeästi Jekku nämäkin lenkit veti, nykyään sitten puettuna, niin hieman mukavampi lenkkeillä.

Märkä kuusimetsä ja tulos oli tämä… Kyllä siihen hetki menikin ja sen jälkeen olen varonut märkiä kuusimetsiä pukemattoman pitkäturkin kanssa.

Kyllä se Naomi tykkäsi leikkiäkkin talvisäässä, kun oli kunnolla puettu (vaikka muuten Naomi arvosti takkatulen lämpöä)

Tätä on sitten tämä loskakausi, nuo lumipaakut estää koiraa kävelemästä ja saattavat aiheuttaa paleltumavammoja jalkoihin.

helmi 12 2017

Miten pukea takkuuntuva rotu?

Posted on 12.2.2017 by Hupi-1509

Puuterihuiskun kanssa on ikuinen ongelma, turkki on sen verran ohut, että koira ei kestä pakkasta, etenkään tuulella ja viimalla, mutta turkki takkuuntuu pukemisesta. Mutta koska koiraa on tärkeä pukea ihan jo sen takia, ettei saada lihasjumeja esimerkiksi selkään, puhumattakaan että koiralla olisi epämiellyttävä olo palelemisesta. Lihasten lämpimänä pitämisestä puhutaan ihan liian vähän.

Puvuissa ehdottoman kiellettyjä on fleecet ja kaikki karvapörröt, ne takuttavat armotta pitkän turkin. Nykypäivänä onneksi löytyy jo vaatteita, jotka ovat liukasvuorisia ja ajateltu juuri takkuuntumista. Luonnonkuidut ei myös takuta niin paljoa kuin keinokuidut eli kysymykseen voi tulla myös puuvilla ja seimerkiksi liukas bambukangas. Silti kannattaa takkien käytön jälkeen harjailla turkkia hoitoaine suihkeen kanssa ainakin parin päivän välein (selkäpuoleltahan koira ei likaannu, joten sitä voi sieltä harjata).

Kun turkin leikkaa lyhyeksi, voikin käyttää sitten jo mitä vaan vaatteita 🙂

Tässä esiteltynä joitakin pitkälle silkkiselle takkuuntuvalle turkille sopivia vaatteita. En ota vastuuta vaatteiden toimivuudesta turkkiroduille.

Olen itse tehnyt liukasvuorisesta toppakankaasta loimimallisia takkeja, joissa ei ole ollenkaan vatsaosaa. Tämä estää kainaloita takuttumasta, jotka on se pahin paikka, mutta suojaa kumminkin selän ja reidet.

Tälläinen takki on, ei vatsaosaa takuttamassa.

Takki HUpin päällä. Hupille tämä jäi pieneksi ja tätä on käyttänyt puuterihuisku Jekku.

Silkkikangas vuorinen pienen pieni toppamantteli puuteripennulle.

***

ForMyDogsilla on silkki/satiinivuorisia toppahaalareita. Ne takuttuvat hieman lahkeiden alareunasta, mutta toimivat hyvin juuri esim. kovilla pakkasilla. ForMy Dogsia olen ostanut suomessa Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylestä mutta pääosin tilaan ulkomailta, briteistä mm. Ziggy’s nettikaupasta.

Koko 20

Koko 18

ForMyDogsilla on sekä pörrövuorella että silkkivuorella olevia haalareita, joten tilatessa pitää olla tarkkana kumpaa tilaa. Lisäksi löytyy erikseen tyttö- ja poikamallit.

***

Ispetillä on myös liukasvuorisia haalareita. Jekulla on sellainen yksi, joka olen ostanut Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylessä.

Im special pet (eli IS pet) koko 2XL

***

Testiin turkilliselle saapuivat myös Hurtta Extreme Warmer takit, joissa sisäpinnalla on erikoista foliokangasta. Näistä olen kuullut vain kehuja, että eivät takuttaisi. (Jekulla koko 30, Hupilla 45)

Loimista liukasvuoria on olleet myös Jackson loimet, joita meillä on ollut useampia. Näitä myy mm. XXL ja Murren murkina. (Jekulla ja Sisulla ollut koko 40, Hupilla 45)

***

Hyviä pikaloimia meillä on olleet Dobazin loimet, joita olemme ostaneet Tuusulan Hau&Mau liikkeestä mutta niitä löytyy varmasti muualtakin.

***

Sadetakeista meillä on Kepeän taipaleen City Jacket -takki, mutta se on valitettavasti poistuva malli. Siinä ei ole vatsakappaletta ja vuori on puuvillaa. Kaulus on kyllä aika tiukka. Kyseisessä kaupassa on myös muita puuvillaisia vaatteita.

***

Sadetakkeja on myös kirppareilta löytyvä Hurtta -merkkinen sadeloimi jossa ei ole vatsaosaa

***

Rukkan mallistossa on myös useampia liukassisuksisia sadetakkeja, mutta niissä on vatsaosa. Tässä Rukka Hike Sport.

***

Yllättävistä paikoista voi löytyä liukasvuoria takkeja, itse tilasin ebaystä nakulle vaatteita ja kappas, yksi loimista olikin liukasvuorinen. Myös eläinkaupoissa kannattaa hiplata kaukkia pukuja, että millaisia vuorikankaita niistä löytyy…

Ebay löytö liukkaalla vuorella.

Muita kehuttuja, mutta mitä itse en ole kokeillut on:

Hurtta extreme Warmer takki

Tonia desingin mantteli

tammi 20 2017

Harjakoiran korvien teippaaminen vol.2

Posted on 20.1.2017 by Hupi-1509

Olen tehnyt aiemmin sivun korvien teippaamisesta TÄNNE. Mutta muoti näissäkin asioissa muuttuu, joten nyt tein päivitetyn version uuden Remu pennun kanssa.

Harjakoirilla nakuilla vaaditaan pystyt korvat, puutereilla saa olla pystyt tai luppakorvat, mutta tuomarit kehissä yleensä suosii pystyä korvaa. Osalla, korvat on hyvin vahvat ja tönöttävät pystyssä pienestä asti. Aina korvat eivät ole vahvat ja vaativat aluksi tukea. Joillakin riittää pelkkä ajelu hampaiden vaihtumisen aikaan, jolloin korvat ovat pehmeimmillään, toisia joudutaan teippaamaan vuoden ikäiseksi, eikä ne siltikään välttämättä pysy.
Varo pakkasella, nahkalle ajellut korvat voivat helposti paleltua, etenkin kun teipattuna koira ei saa taitettua korvia suojaan niskaan. Paleltuminen voi johtaa siihen, että korvat alkavat lurpottaa, eikä niitä saada enää ollenkaan pystyyn.

Kaikille koirille ei toimi samat ohjeet, joten nämä ohjeet ei välttämättä toimi kaikilla harjakoirilla. En ota vastuuta ohjeiden toimivuudesta.

Tarvitaan:
Micropore teippiä
Leukoplast teippiä
Sekä Microporeteippiä, että Leukoplast teippiä löytyy valkoisena ja ruskeana, kannattaa miettiä minkä väriset korvat ja pääkarvat pennulla on ja ostaa sen mukaan teipit. Vaalealle vaaleaa ja meillä tummemmalle ostin nyt tuota ruskeaa, niin ei niin paista satunnaisille rapsuttelijoille ja aiheuta niin paljon lisäkysymyksiä.

Tarvitaan: Micropore teippiä ja Leukoplast teippiä. Molempia teippejä löytyy valkoisena ja ruskeana, kannattaa miettiä minkä väriset korvat ja pääkarvat pennulla on ja ostaa sen mukaan teipit. Vaalealle vaaleaa ja meillä tummemmalle ostin nyt tuota ruskeaa, niin ei niin paista satunnaisille rapsuttelijoille ja aiheuta niin paljon lisäkysymyksiä.

Otetaan Micropore teippiä 2kpl n. 15cm pätkä

Leikkaa myös Leukoplastista kaksi 15-20cm pätkää. (tarttuu helposti sormiin ja kaikkeen kiinni!)

Koska Leukoplas on niin tarttuvaa, itse kiinnitän sen valmiiksi jo keskeltä (ettei koko otsatukka ole sitten siinä kiinni) ja päät liimaan kevyesti rullaan ja rullan suojukseen.

Korvien kannattaa olla ajellut aivan lyhyiksi karvoista, jotta teippien poistaminen ei ole koiralle tuskaisaa. Lisäksi liiat karvat painavat korvissa ja turhaan painavat korvia alas, kun niitä yritetään saada ylös. Aluksi ojennetaan pennun korva kaikki rypyt suoriksi.

Pidetään korva etusormen ympärille rullattuna, jotta se pysyy suorana ja oikeassa asennossa.

Aloitetaan teippaamaan korvan takaa, pitäen samalla edelleen etusormi korvaa tukemassa. Kierretään teipillä koko korva. Ei tiukasti vaan kevyesti.

Pidä sormi paikallaan siihen asti, että teippi on kierretty loppuun asti ja painele teippi kevyesti korvaan kiinni, tukien samalla korvan sisällä olevaan sormeen. Näin korvaan jää oikea muoto ja teippi tukee korvaa.

Tee sama myös toiselle korvalle. Ja sitten tärkeä vaihe, tarkista, ettei yhtään pitkiä korvakarvoja ole jäänyt teippien väliin kiinni. Ne nipistelevät pentua ikävästi ja tekevät teipeistä todella tuskaa.

Ota leukoplast irti toisesta päästä rullaa ja kiinnitä päät molemmin puolin korvaa, mieluiten korvan ympäri. Ei kireälle, vaan vain ympäri.

Tässä niksipirkka idean ydin. Keskiosa ei liimaannu pennun päätukkaan, kun se on jo valmiiksi kiinni, kevyt suojus, ei ole häirinnyt ekan korvan kiinnitystä, nyt vaan irrottaa toisen pään suojuksesta ja kiepauttaa toiseen korvaan.

Ei haittaa, vaikka teipit menisi vähän vinksalleen tällä kertaa, ne kumminkin joutuu vaihtamaan 1-2vrk kuluttua, niin sitten voi taas yrittää laittaa paremmin…

Oikein laitetut teipit eivät pitäisi mitenkään vaivata pentua, eivätkä juuri näy pentutukan seasta.

Korvan sisäpuolelle voi laittaa tukiteipin pitämään korvaa paremmin pystyssä. tselaitoin kolminkertaisen microporen.

Korvia voi myös teippailla tarpeen mukaan miten itsestä tuntuu. Tässä olen teipannut leveästi litteästi vain alhaalta toisen ja toinen on teipattu tuki teipeille tavallisesti.

heinä 13 2016

Kuinka turkin saa tapettua?

Posted on 13.7.2016 by Hupi-1509

Niin, nyt kun taas elvytän yhtä turkkia ja kasvatan toista turkkia, pystyn helposti kertomaan miten turkki tapetaan. Toki tehokkain tapa on antaa turkin olla likainen ja päästää se moneen kertaa pahaan takkuun, mutta on niitä muitakin.

Yksi helpoin on pitkät pesuvälit. Jossain vaiheessa etsin ja etsin aineita, millä koira pysyi mahdollisimman pitkään takuttomana. Siinä on puolensa, sillä tottakai takut kuluttavat turkkia, mutta likainen ja hiekkainen turkki myös kuluttaa turkkia todella paljon. Pitkällä pesuvälillä, vaikka olisi kuivakeli, koiran turkki kerää hiekkaa ja epäpuhtauksia, jotka syö turkkia. Aina kun mennään yli viikon pesuväleihin suoraturkkisilla turkkiruduilla, ollaan vaaranpaikassa. Sopiva pesuväli tuntuu olevan 3-7päivän kieppeillä.
Tiedän kyllä monia ja monia koiria, joilla on monien viikkojen pesuväli ja silti kaunis ja ehjä turkki, mutta ne kehissä liihottavat upeat kiiltäväturkit, on yleensä melkoisen tiheästi pestyjä kavereita. Onneksi nykyajan shampoot on sellaisia, että niillä voi hyvin laimennettuna pestä vaikka joka päivä.

Yksi tappo on myös pestä sitkeästi niillä aineilla joita kuvittelee hyviksi, mutta pesutulos on kerta kerran jälkeen ei niin kaunis. Ei auta vaikka pullon esittelytekstit lupaa vaikka mitä, jollei se sovi kyseiselle koiralle.

Tämä pitää huomioida myös turkkia kasvatettaessa. Heti kun päätös on tehty, hoito alkaa samalla lailla kuin turkki olisi pitkä. Näin säästetään myös ne karvanpäät ehjinä ja hyväkuntoisina, eikä turkki ala sitten takkuamaan tietyssä mitassa. Tuntuu ihan urpolta nytkin pestä Jekkua 6 päivän välein, mutta uskon, että se kantaa hedelmää siinä vaiheessa kun turkki on pidempi.

Hupin hamppuinen helma ja etujalka. Yritetään elvytellä.

Osa onneksi säilynyt kauniina…

Jekku kasvattelee ehkä pitkää turkkia, sitä on nyt hoidettava jo tässä mitassa kuin olisi pitkä ja takkuava.

Laatu on nyt todella kiva, mutta kyllä se siitä muuttuu kasvaessaan.

kesä 4 2016

Hullu näyttelyelämä

Posted on 4.6.2016 by Hupi-1509

Kirjoitin facebookkiin tämän päivityksen Sisun saatua viimeisen sertinsä ja tultua valioksi:

”Joskus sitä oikeesti miettii koiranäyttelyiden järkevyyttä. Maksan ison summan rahaa, jotta saisin arvostelun koirasta ja ehkä ruusukkeen. Usein arvostelussa lukee positiivisena asiana asioita, joita ei saisi rodusta edes löytyä ja koira on kumminkin Rop. Pitäisi toki iloita ropista, mutta seuraavana päivänä, sama koira voi olla universumin rumin. Miten se on mahdollista? Mitä pystyy tekemään, että koira olisi ensi kerralla nätimpi? Ei mitään, koska kaikki on tuomarin mielipiteestä kiinni, joka ei ees nojaa rotumääritelmän…
Silkkaa hulluutta ja mä vielä osallistun itsekkin näihin karkeloihin 😀 Mitä jos ne rahat ohjaisi muuhun järkevämpään”

Edelleen katselen ihmisten facebookpäivityksiä näyttelyistä hieman hämilläni. Erikoisiin asentoihin venytettyjä koiria, joita on ehkä supsutettu tuntikausia, jotta nimen eteen tulisi joku kirjainyhdistelmä ja saisi jonkun ruusukkeen ja pokaalin. Lajissa, jossa et voi todella itse juuri vaikuttaa lopputulokseen. Et voi treenata koiraa paremmaksi ja toimivammaksi, niin, että se voittaisi. Olen ennenkin kirjoittanut tästä ja viime aikoina useammin. En tiedä mitä on tapahtunut, seurailen itseäni sivusta. Jos näyttelyt alkavat tuntumaan järkevältä rahantuhlaukselta, niin mennään sitten taas, mutta juuri nyt ei voisi vähemmän kiinnostaa random arvostelu ja ruusuke 40-50 eurolla. Menen mieluummin metsään ja annan koirille oikeasti nautintoa ja elämyksiä ja makkaraa voi syödä metsässäkin. Näyttelyn ulkopuolella koiran tietty trimmauskin alkaa kuullostaa ihan hoopolta, miksei koiraa voi trimmata koiralle mukavaan malliin, vaan pitää hirveät harjat kasvattaa villakoiralle ja leikata millilleen oikein tai karvaiselta nakulta klanittaa koko turkki pois…

Tämä on nyt vaikuttanut koirahaaveeseenkin. Minulla on pentukuume. Mutta en hae enää sitä näyttelyn ryhmävoittajaa. Haen meille sopivaa kilttiä koiraa, ehkä narttua. Villakoiraa, apikoosia tai harmaata, harjakoiranarttua, ehkä ceskynarttu tai joku muu, metsäretkeilyyn hyvin sopivaa rotua. Tai eipä sillä rotu tai väripuhtaudellakaan ehkä niin väliä, joskin oishan se hauska jättää mahdollisuus kehäkäynteihin, jos taas innostuisin 🙂 No tää pennun hankinta on pitkä projekti, kaikilla pojilla on vielä pallit. Maanantain jälkeen Sisulla ei enää ole. Pelkään, että ihastun pallittomuuteen ja sit nipsasen lopuiltakin… Sit voiskin nartun hommata. Toisaalta olen kauhean tyytyväinen oloon myös näiden kolmen pojan kanssa, mutta hetkittäin tuntuu, että joku puuttuu…

Mielestäni kaunis valioitumiskuva Sisusta. Ei venytettynä ja vanutettuna vaan juuri sillä omalla persoonalla 🙂

Kuivat takkuavat masukarvat läks ja maanataina lähtee palliosastokin.

Jekkukin pääsi kesäkarvaan nakuharjakoiramalliin. Muuten kiva, mutta pitää pukea, ettei hyttyset kuppaa koko koiraa.

helmi 21 2016

Pikkasen tuli lunta

Posted on 21.2.2016 by Hupi-1509

Ihan pikkasen oli satanut lunta ja sekin paksua nuoskalunta. Eilisellä iltalenkillä koirat saivat muhkeat lumipallot jalkoihin, niin että ne piti suihkuttaa ennen pukujen riisumista, että puvut sai pois 😀

Tänään vietettiin tunti pihalla ja olin varustanut koirat taas puvuilla, jottei lumipaakut aiheuta paleltumavammoja ihoon. Puolessa välissä ulkoilua poistin pahimmat paakut ceskyjen jaloista, mutta kohtahan ne oli ihan samannäköisiä. Sisääntullessa sai taas suihkutella lämpimällä vedellä paakut pois.

Ennen lenkille lähtöä puettuina.

49ce006d-30c4-448d-8222-df2831723da6-001

Lenkin jälkeen muhkeat lumipaakut ja Jekullakin pari pienempää.

Jekku ei tykkää uudenhaalarin takalahkeista ja kävelee pelkillä etujaloilla. No hiuspompulat lahkeisiin ja johan lahkeet pysyy ja kävely sujuu.

2 kaveria osallistui innolla lumisotaan.

Ihan varmasti tänne upposi lumipallo…

Tein käytäviä koirille, jotta pääsivät eteenpäin.

tammi 27 2016

Mitä tarkoittaa kun elää koiranelämää?

Posted on 27.1.2016 by Hupi-1509

Aina kun puhutaan turkkiroduista, tulee puhetta kuinka koira elää koiran elämää turkista huolimatta. Kun alkaa setvimään yksityiskohtia, selviääkin, että se tarkoittaa korttelikierrosta tai pihapissaa huonoilla keleillä ja pidempiä lenkkejä vain hyvällä kelillä. Metsässä käydään kuivalla kauniilla ilmalla, jolloin roskamäärä on vähäisin. Näin toimin itsekkin ennen, kun yritin vaalia koirien turkkeja viimeiseen asti, niitä ei voinut pukea, että pärjäisivät lenkit, koska tuli takkuja, jotka pilasivat turkin.

Suomen eläinsuojeluyhdistys antaa lenkitysminimiksi koiralle sen 2 tuntia päivässä ja siiihen päälle vielä jotain kivaa aktivointia. Paras olisi jos lenkkeilyt olisi vaihtelevassa maastossa ja välillä aivan uusissa paikoissa. Vaikka ottaisi puolet siitä ajasta, niin harva kotikoirakaan saa tuollaista koiranelämää, saatika turkkikoirat. Kyllä se vaatii aikamoista uhrautumista turkin eteen, jos tähän pyrkii, joka päivä. Ja tällä tarkoitan, että koira lenkkeilee säässä kuin säässä 1-2h päivässä ja lenkki kertoja tulee se normaalikoiran vaatima 3-4 kertaa. Se kun kolmannnen kerran päivässä sulatat sitä umpilumista koiraa, kun ne lumipaakut vielä takuttaa (ja ihokosketuksissa saattaa aiheuttaa paleltumia jalkoihin tunninkin lenkillä). Tai lenkkeilet kaatosateessa jo kolmatta päivää, pesemällä koiran kurasta 3-4krt päivässä, niin kyllä mä sanon, että töitä joutuu tekemään, jos haluaa pitää turkin kauniina ja hyväkuntoisena.

Tosin sitten on yksilöitä, joita ei se sadelenkki kiinnosta, oli meilläkin Naomi. En tosin tiedä, jos Naomia olisi kuskattu pennusta asti kunnon vaihtelevilla lenkeillä ja kurjilla säillä puettuna, että olisiko se oppinut ihan toisenlaiseen. Ennen tehtiin tuo välttämätön lenkkeily kurjalla säällä eli korttelin ympäri + pihapissatukset. Mutta nyt kun on homma muuttunut, niin nykyiset 3 koiraa on nyt nopeasti oppineet pidempiin ja puettuihin lenkkeihin ja nyt ne nauttivat. Jekku pyytää joka risteyksessä hihna piukeella, että mentäisiin vielä vähän pidemmältä.

Olen miettinyt mikä osuus tällä turkinsuojelulla on ollut meidän isovillojen käytöksessä, nehän on olleet enemmän tai vähemmän villejä, vaikka eivät niin tuhoja tehneet (no paitsi Uni). Jos niitä olisi lenkitetty joka päivä tuo minimi 2h, niin olisiko ne olleet rauhallisempia… Etenkin kun isommille koirille suositellaan vielä enemmän lenkkeilyä päivässä. Missähän välissä sitä olisi ehtinyt työt hoitamaan ja lapset, jos olisi mennyt 4 tuntia päivässä puudelien lenkkeilyyn 😀 No Jekku kyllä arvostaisi moista.

Lopuksi kavalkaadia mitä se turkkikoiran normaalielämä tarkoittaa ja voi miettiä, että tuollainen umpirapainen koira voi olla käsissä 3 kertaa päivässä 😀

Turkkikoiran arkea, turkki takussa, pesu odottaa…

Suomen vuoden ajat on armottomia turkeille…

Pesuhuoneessa joutuu vierailemaan 3-4krt päivässä.

Ja juuri kun olet saanut sen kauniiksi, käyt lenkillä ja kaikki on menetetty.

Kyllä se Jekku sai painella ennenkin, mutta pääosin turkkiystävällisellä säällä.

Mökkeilyelämä näyttää usein tältä.

Tämä on ehkä yksi pahimmista kerroista, pieni metsälenkki mökillä kuraisessa metsässä 😀

Kun on sateessa ilman vaatteita, harjakoiran turkki kastuu hetkessä läpi ja koiralle tulee kylmä ja epämukava (verrattuna pohjavillaiseen rotuun)

Sitkeästi Jekku nämäkin lenkit veti, nykyään sitten puettuna, niin hieman mukavampi lenkkeillä.

Märkä kuusimetsä ja tulos oli tämä… Kyllä siihen hetki menikin ja sen jälkeen olen varonut märkiä kuusimetsiä pukemattoman pitkäturkin kanssa.

Kyllä se Naomi tykkäsi leikkiäkkin talvisäässä, kun oli kunnolla puettu (vaikka muuten Naomi arvosti takkatulen lämpöä)

Tätä on sitten tämä loskakausi, nuo lumipaakut estää koiraa kävelemästä ja saattavat aiheuttaa paleltumavammoja jalkoihin.

tammi 4 2016

Vaatetta turkkiroduille

Posted on 4.1.2016 by Hupi-1509

Tässä tulee nyt esittelynä turkkikoirille vaatetta, siis etenkin roduille, joilla on silkinhieno helposti takkuuntuva turkki. Kyllä nämäkin puvut takuttaa, mutta ei siinä määrin mitä esimerkiksi fleece tai muut sähköistyvät keinokuidut. Itselle on nyt tärkeämpi pitää koirat lämpiminä ja liikkuvaisina, kuin hytistä kylmästä kauniissa turkissaan. Kun takkeja on käytetty, harjaan selkäturkit parin päivän välein hoitoainesuihkeen kanssa.

Kuvissa esiintyy
Kiinanharjakoira Powderpuff Jekku, 6,5kg
Ceskyterrieri Sisu 8kg
Ceskyterrieri Hupi +10kg

Kepeästä taipaleesta ostetut DG Outdoor Top Shirt fleece lämpöpaita (selkäosa kyllä takuttaa harjista, mutta vatsaosa liukasta kangasta). Hyvä pieneen kylmään ilman tuulta tai toppa-asujen alle kovalla pakkasella. Jekun vihreä paita kokoa M1, Sisun sininen paita kokoa M1, Hupin harmaa paita M2

Perus Pomppa takit. Sisäpuoli karvaa, ei sähköistyvää, joten ei ole se pahin takuttaja. Käytetään sateella ja pikkupakkasissa. Jekulla lila koko 37, Sisulla sininen 37 ja Hupilla limevihreä koko 41.

Kovan pakkasen Jacson takit. Näitä saa mm. Peten koiratarvikkesta ja XXL:stä. Liukas sisävuori. Sen verran iso kaulaaukko, että olen muutamalla pistolla kursinut kiinni edestä ja Hupille tein hännän paikan. Jaloissa on kumilenkit. Jekulla ruskea koko 40, Sisulla Musta koko 40 ja Hupilla tummansininen koko 45. Olen ottanut aika reilut koot näihin, jotta peittää tarpeeksi.

Jacson takkien kiiltäväkankainen sisäpuoli.

Poikien toppahaalarit.Jekulla Im special pet koko 2XL, liukas vuori. Sisulla ForMyDogs haalari koko 18/XL, karvavuori. HupillaViviFly haalari kokoa XXL, karvavuori.

Haalarit sisäpuolelta, vasemmalla Jekun liukasvuorinen ja muut ceskyjen karvavuorisia.

Sadehaalareina Sisulla ja Hupilla on Hurtan Slush Combat mäyräkoira koon haalarit. Sisulla koko 40XS ja Hupilla 45XS (XS tarkoittaa mäyräkoira kokoa eli lyhyitä lahkeita)

Jekulla on For My Dogs satiinivuorinen sadehaalari, jossa napit on kyllä vatsapuolella, mutta saa nähdä miten toimii. Jekun haalari on kokoa 20/XXL

Muita vaatteita mitä löytyy. Sadehaalarit ei ole vielä kaikki tulleet postissa, joten tässä näkyy vain Jekun For My Dogs sadehaalari, jossa liukasvuori. Sitä voi käyttää myös lumipaakkukelilla ja kylmällä tuulisella säällä toppatakin alla. Muut vaatteet on Jekun kaljulta ajalta jolloin turkki oli ajeltu. Todella lämmin karvavuorinen poroloimi, Puppia college huppari ja ohut vuorinen samettihaalari.

Tässä todella pehmeä ja lämmin sisus.

Jekulle kaljuja aikoja on odottamassa myös ForMyPetsin velourpuku koko 20/XXL.

Sininen eläintarha

Aktiivisempi facebookissa: https://www.facebook.com/sininenelaintarha/

Category Archives: Harjakoiran turkinhoito