Tänään oli aurinkoinen päivä pitkästä aikaa ja omakin jaksaminen sairastamisesta jo sen verran ok, että jaksoi mennä pihamaalle töröttämään kameran kanssa. Olen niin tyytyväinen tästä päätöksestäni pukea koiria, tunti pihamaalla lumihangessa painellen, eikä menoa hiljentynyt. Alussa Jekulla oli pelkkä toppahaalari, mutta se tärisi, niin vetäsin vielä fleecepaidan siihen päälle, niin alkoi Jekullakin meno luistaa.

Jippii!!!

Se on menoa nyt!

Vähän kylmä, mä täällä nuuskuttelen…

Ponteva

Niin kivaa!

Vadelma

Tappihyppyjä!

Miten käy kun kaatuu täydestä vauhdista lumihankeen… näin…

Mut meno ei hyydy-

Jekkukin sai vauhtia kun sai lisää vaatetta päälle.

Omenapuun alla.

Ei huvittais tulla, kun naapurista tuli jotain kivoja tyttöhajuja, joille piti vinkua…

Kalsarijengi kävi pitkällä aamulenkillä. Keli oli hyvin jäinen, mutta onneksi oli nastakengät. Osa lenkistä mentiinkin peltoja pitkin, niin ei liukkaudet haitanneet. Koko porukka oli suojattu kurahaalarein ja koirat näyttivät kuin painelisivat kalsareissaan 😀 Ceskyjen puvut on aika timmit, vaikka möyräkoira mallia ovat, mutta hyvin pääsivät niissä liikkumaan ja selvittiin ilman lumipaakkuja.

Muuten koirat alkavat olla aikamoisessa kunnossa, pitäisi pestä koko porukka…

Kalsarijengi pysähtynyt pellon laitaan.

Ei puvut paljon menoa haittaa 😀

Kyllä huomaa taas, että sairastelujen takia ei ole kunnon lenkille päässyt. Se nyt oli selvä, että itsellä kunto taas alhaalla, mutta pojilla paaaaljon käyttämätöntä energiaa. Lenkillä mennään kuin heikkopäiset, ihan kuin ei olis koskaan edes opeteltu, miten lenkillä käyttäydytään. No vanhastaan tiedän, että pari päivää, niin pahin energia on purettu ja pikkasen muistuteltu sitä lenkkikäyttäytymistä.

Viime päivinä on kyllä ollut paljon hyötyä noista nastakengistä. Ilman niitä lenkit olisivat jääneet vieläkin lyhyeksi liukasteluksi, mutta nyt pääsi ihan normaalisti kävelemään. Nastakengät jalassa ei edes huomaa, että on liukasta tai jäistä, pystyy kävelemään ihan rentona ja normaalina. Ja auta armias kun lähdin lenkin perään kauppaan ja vaihdoin kengät, niin meinasin lentää, kun samalla huolettomuudella kävelin jäillä.

Silloin kun oli sairaana, Jekku oli innokas hoitamaan <3

Ihanaa kun pakkaset hellitti, niin oltiin tänään vajaa tunti tekemässä pihalla lumitöitä. Tein koirille taas polkuja lumeen, jotta on helpompi siellä liikkua ja käydä pissalla muuallakin kuin terassin kulmalla! Jekku pääsi vielä juoksulenkille pojan kanssa yksikseen, niin nyt on rauhallista porukkaa sisällä parin tunnin ajan, kunnes iltalenkin aika koittaa 🙂

Jossain kaukana haukkui koira, sitä piti kuunnella.

Ja sitten sitä piti mennä kaikkien kolmen kuuntelemaan 😀

Lumipoluissa oli kiva juosta.

Etenkin jos oli tiedossa herkkuja.

Jekku tuli rauhallisen arvokkaasti.

Söpö nallekarhu parrassaan.

Kolme pientä elefanttia marssi näin… haukkumaan naapurin pystykorvaa 😀

Eilen olin niin onnellinen lenkillä näistä 3 koirapojasta. Pakkanen oli laskenut ja päästiin kunnon lenkille. Pellolla en uskaltanut päästää irti, koska oletin monien olevan lenkillä nyt, kun pakkasta ei juuri ollut. Ja oikeassa olin, kapealla polulla tuli vastaan snautseri. Helposti siirryttiin sivupolulle odottamaan koiran ohimenoa ja palkitsin ceskyjä namipalalla. Ne on niin tottuneet, että koiran ohitettua saa palkan.

Mutta on elämä helppoa, 3 aikuista koiraa, jotka ohittaa muut koirat ilman mutinoita, kulkee lenkillä hienosti ja uskovat muutenkin käskyjä. Kaikki on pieniä, mikä vielä helpottaa tilannetta lisää. Kunpa osaisi pysyä tässä, mutta tietenkin mieli halajaa hetkittäin ihan muuta. Eilen tuli taas kaverimme, colliepojat Emir ja Unkas, vastaan ja minä sain taas huokailla ihanien viisaiden ja rauhallisten collieiden vierellä, kunpa joskus minullakin olisi oma collie. No aina sitä haaveilla voi… Toisena hetkenä miettii isovilloja, toisena taas ihan jotain muuta. Se onkin kohta kevät ja jokakeväisen pentukuumeen aika 😀 Toivottavasti menee ohi nopeasti.