Mikä muilla koirilla muuttui kun Pupu lähti? Jonkun verran kumminkin, vaikka tarkoitus oli jatkaa entisen lailla. Puruluut löysivät takaisin lattialle. Pupun tiukan ruokavalion takia, puruluita ei voinut olla esillä ja niitä saatiin vain harvoin. Nyt isot luut ovat jatkuvassa käytössä ja toivon, että pian ne muuttuvat arkisiksi, eikä miksikään superkivoiksi spesiaalijutuiksi. Ceskyjen takia luiden pitää olla isoja ja hyvin pitkäkestoisia. Kotimaiset hirvennahkaluut ovat meillä kestäneet kauan, sekä kovimmat puristeluut. Ceskyt tykkää kovasti pureskella leluja ja luita ja nyt ne saa taas toteuttaa sitä viettiään oikein olan takaa.
Koirilla muuttui myös päivät. Ennen pienet pojat oli koirahuoneessa työpäivien ajan ja Pupu oli vapaana alakerrassa. Nyt koko poikasakki on vapaana alakerrassa päivät ja saavat touhuta omiaan isossa tilassa. Sisulla kyllä on vaippa, sen rakko kun ei ole paras mahdollinen… vieläkään. Tuntuu, että Pupun lähtö on vaikuttanut tähän Sisulla.

Törmäämme hyvin usein lenkeillä valtavan kokoiseen rusakkoon, joka istuu tyynesti AINA katulampun valokeilassa. Se on melkoisen peloton, ei hätkähdä ihmistä tai koiria. Istuu paikallaan rauhallisesti ja lähtee hyvin rauhallisesti loikkien liikkeelle vasta, kun koirat on vajaassa 10 metrissä. Sillä ei ole kiire mihinkään, eikä se pelkää meitä. Se on valtavan suuri, selkeästi Jekkua isompi.
Hieman hitchcockmainen olo tulee, kun iltalenkillä, kun käännyt risteyksestä ja se yhtäkkiä istuukin ihan edessä valokeilassa. Onneksi, todella onneksi, koirilla on pennusta asti sammutettu metsästysviettiä eli palkittu koirat ”saaliin” jättämisestä ja innostetu ihmisen mukaan saaliin sijaan. Koirat kiinnostuneena jänistä katselee, mutta eivät ryntää perään tai hihku hihna ojossa. Jo mukanani olisi 4 whippettiä, niin mä jo lentäisin hihnat piukeena kiljuvien koirien perässä 😀 .

Tappajarusakko muutama päivä sitten.

Ja sitten se ilmestyi taas tänään 😀