Koska iskee joka keväinen pentukuume 😀 . Tähän asti on säästynyt tunteelta, Sisu on ollut vielä tarpeeksi pentu, mutta nythän se täyttää jo hurjan vuoden ihan kohta (eli ihan kakara edelleen). Jostain syystä kaikille syntyy tai hankkii kaikkia ihania pentusia näin keväällä, tuntuu, että niitä tursuaa joka paikasta. Ja onhan pennut ihania, kuvissa… Kotona ne pissii ja tuhoaa, riehuu, vaatii ja pitää ääntä. Niitä pitää opettaa ja kouluttaa. Ja ne puree! Pienet naskalihampaat uppoavat varpaisiin. Ja niiden kanssa pitää stressata tuleeko kaikki hampaat, onko korvat ojennuksessa, kasvaako oikein, syökö sopivaa ruokaa, liikutetaanko tarpeeksi, oppiiko sisäsiistiksi jne jne, paljon iloa, mutta paljon huolta ja murhetta. Pentukuume pliis mene pois 😀
Category Archives: Ilon pentuaika
Onnea Ilo!
Posted onIlo täytti eilen 2 vuotta. Pienestä kiloisesta pallerosta on kasvanut 3,5kg painoinen 24,5cm korkea neitokainen. Ilo on edelleen iloinen, innokas ja ahne, mutta silti luonteeseen on tullut aikuisuutta. Ilon paras kaveri on Naomi, jonka kanssa yhdessä voi puuhailla, villakoirista ei niin väliä. Koiraa on helppo kouluttaa, jos on namia motivaattorina, mutta sormet saattaa mennä samalla nameja antaessa.
Ilo tutustutti minut harjakoirien maailmaan ja on osoittanut, että harjakoiristakin on moneksi.
Uhmaikä iski metrisellä halolla.
Posted onTuntuu kuin yhtäkkiä Unilta oli hävinnyt päästä kaikki, mitä on opetettu. Koira alkoi pomppia lenkeillä, sinkoilee hihnassa paikasta toiseen ja onnistuu pomppiessaan solmimaan kaikkien hihnat jalkojensa ympärille. Kun selvität yhtä sotkua Unin jaloista, se loikkaa vapauteen sotkien taas seuraavaan hihnaan jalkansa. Lenkillä se poukkoilee oikealta vasemmalle ja taas vasemmalta oikealle. Sisällä koira kulkee levottomasti ja puuhaa jatkuvasti jotain. Puhumattamaan muiden koirien kiusaamisesta, onhan se kiva ärsyttää vähän Pupuakin… Olen lisännyt lenkitystä, josko ois liikaa energiaa, mutta ei siitä ole ollut mitään apua. Onneksi muistin, että koirien uhmaikä voi alkaa vaikka yhdessä yössä (kuten meillä tuntuu tapahtuneen) ja se menee kyllä ohi. Nopeasti kaivoin Tuire Kaimion pentukoulutuskirjan esiin ja siellähän se oli mustaa valkoisella:
”Aiemmin niin mukava ja oppivainen pentu tuntuu muuttuvan keskittymiskyvyttömäksi nuoreksi huligaaniksi” ja siltä se tuntuu. Nartuilla tämä ikä usein osuu ensimmäisen juoksun aikoihin 7-10 kk iässä ja päättyy juoksun alkamiseen. Uroksilla se alkaa usein 8-9kk iässä ja jatkuu jopa 1,5v ikään asti. Uhmaiän oikkujen takia moni luopuukin juuri kurittomasta koirasta vuoden iän tietämillä. Mutta umaikä menee ohi, jos pohjatyö on pennulle tehty hyvin, epävarma huligaani palaa vanhoihin uomiinsa hormonimyräkän mentyä ohi. Koira ei niinkään tarvitse tiukennettua kuria uhmaiässä vaan ymmärtämistä toilailuihin, mutta tottakai vanhat perheen säännöt pitävät yhtä lailla kuin ennenkin.
Nyt kun mietin, niin Pupulla oli tuo uhmis myös, mutta jollain tavalla ehkä lievempänä mutta kesti pidempään. Tuntuu, että Pupu rauhoittui vasta 1v-1,5v iässä ja nyt 2 vuotiaana on jo rauhallinen, tottelevainen aikuinen koira. (ehkä pitäisi lukea blogia taaksepäin todetakseen että aika kultaa muistot 😀 ). Mutta Unilla tuo tuntuu alkaneen yhdessä yössä ja on hvyin voimakasta, no toivottavasti se myös se menee nopeasti ohikin.
*********************
Pikainen kurkkaus Pupun olemisesta 7kk iässä kyllä hieman valottaa. Ensinnäkin Pupulla oli voimakas takkukausi jo tuolloin, Unilla ei vielä takun takkua. Toisekseen koira karkaili korkeiden aitojen yli ja koiran päivä -tapahtumassa ryntäili kuonopannassa hullunkiilto silmissä sekä käytti siellä puolet ajasta haukkumiseen. Ilon jahtaaminen ja hihnassa poukkoilu kuului myös kuvioihin. Mörköikä sitten seurasi poukkoilua, jotan sitä nyt odotellessa 😀
Tässä Pupu 7kk sekopää painelee Ilon kanssa pitkin pihaa, perässä piti olla hihna, että koiran sai kiinni edes jotenkin…
Joulun aikaa ja muita mietteitä
Posted onJoulu tuli ja meni. Pakettien kimpussa oli kolmen pojan lisäksi 3 koiraa. Neitejä tuntui kiinnostavan paketit yhtä paljon kuin lapsiakin. Etenkin kun jokaiselle löytyi oma, mehukas, paketti :D. Paketit vaihtoivat omistajaa, mutta kaikki saatiin lopulta avattua lasten avustuksella. Nyt onkin pari päivää jäystetty vuorotellen herkullisia luita. Tietenkin eniten kiinnostaa kaikkia kolmea vain yksi luu, se joka on jollain muulla kuin itsellä!
Innokkaita koiria ja poikia pakettien kimpussa
Naomi näyttää miettivän millä ihmeellä saa luun Ilon ja Pupun välistä. Sinne ei ole pomollakaan asiaa, koirilla se jolla on ruokaa, saa pitää sen, oli sitten alempi tai ei.
Muuten joulun aikana mietin näitä minulle eksyneitä koiria… Että miten ne sopii minulle ja pitäisikö tulevaisuudessa miettiä muuta rotuvalintaa.
Isovillakoira: Kokemusta kahdesta, molemmat isoja hössöjä. Tämän hetkisessä valtava kapasitetti työkoiraksi, mutta en saa jotenkin hyödynnettyä sitä. Muuten ihana rotuna, oppi nopeasti sisäsiistiksi ja on muutenkin oppivainen. Valuvikana meidän koirissa on hyppiä vieraat muusiksi 😀 . Näyttelykoirana ihana, mutta erittäin työläs. Turkki vaatii isoa sitoutumista, joskin rakastan laittaa noita turkkeja.
Harjakoirat: Kokemusta kahdesta. Minulle ehkä sopivampi rotu kuin esimerkiksi pienet villakoirat. Pieniin villoihin verrattuna paljon hillitympi eikä niin herkkähaukkuinen. Sisäsiisteys puutteet ja merkkailu tuntuu olevan aika lailla rotuominaisuus (kuten pikkuvilloillakin), enkä tykkää siitä asiasta ollenkaan. Harjakoiran pennun kanssa arpapeliä saisiko koiraa koskaan sisäsiistiksi. Lisäksi rodun sisällä vaihtelu suurta, jos haluaa näyttelykoiran, siis edelleen arpapeliä onko liian suuri/pieni, tuleeko hampaita. Lisäksi harjakoiran näyttelyttäminen, on silkkaa arpapeliä, tykkääkö tuomari isosta, pienestä, nakusta, puuterista, pitkästä, pätkästä, kaunisliikeisestä, kaunispäisestä jne… Ja kun näyttelyissä kehässä pyörii kerralla 50-100 koiraa (isovillakoirissa lähes aina vajaa 20 koiraa), niin kilpailu on kovaa. Ilo ja Nao eroaa kuin yö ja päivä. Naomi ulkonäöllisesti sekä luonteeltaan minusta täydellinen, rauhallinen, hillitty, sisäsiisti, turkin laatu jne, ehkä kaipaisi ripauksen Ilon tärppästikkeliä. Ilo on lähes täydellinen, luonne on mahtava ja tempperamenttinen, mutta se sisäsiisteys (eilen taas yön jäljiltä maton pesuun vieneenä…). Lisäksi Ilo kaipaisi minusta sentin pari lisää korkeutta pärjätäkseen isojen harjakoirien keskellä. Ja rakastan näitä turkkeja. Aikanaan sanoin coronet-marsustani, että haluan sen turkkisen koiran, nyt on, kaksin kappalein… Ihanaa, ei tarvii föönata suoraksi ja muotoilla (ja se muotoilu katoaa parissa viikossa).
Haaverotuina, erityisesti ulkonäön perusteella ja osa luonteenkin on silkkiterrieri ja amerikancockerspanieli, nämä semmoisina mahdollisina rotuina. Silkkihän meillä oli aikanaan kuukauden sijoituksessa, kunnes ei tullut Roosan kanssa toimeen. Ja jenkkikin taitaa karvata hieman liikaa siihen verrattuna mihin on totuttu. Ikuisena haaveena on tietysti afgaani, joka yhdistää isovillakoiran ”oikean koiran koon” sekä harjakoiran turkin, mutta en tiedä uskallanko koskaan tämmöistä ottaa. Afgaanissa kun ei minusta ole vedä-kaljuksi -optiota, kuten villakoirassa… Niin ja pieni (valkoinen) toy on jostain masokistisesta syystä kummitellut haaveissa (masokistisessa siksi, että pissavarmuuta ei välttämättä olisi, valkoine on arkaväri ja lisäksi tulee villakoiran muotoiltava turkki). Kuten näkyy, turkkikoirat, haaveissa roikkuvat. Eihän sitä koskaan tiedä mikä on sen seuraavan koiran rotu ja milloin semmoinen meille pamahtaa, mulla on ollut tapana tehdä aika äkkinäisiä ratkaisuja, ainakin viimeisen kolmen koiran kohdalla (eikä oo kyllä tarvinnut katua) ja niin tais olla edellisten kolmenkin kohdalla 😀 .
No tänään otin neideille tokoa pitkästä aikaa. Pupulla lähinnä herättelyä vanhasta oppimasta. Seuraamista, luoksetuloa eteen, sivulletuloa. Lisäksi Pupun omasta toiveesta noutoakin, neiti haki tuolilta kapulan, jonka olin sinne laittanut odottamaan. Koira oli erittäin innokas ja toimi todella hyvin. Noudossa tullessa kapula vielä tippuu, jollei ole tarkkana.
Ilolle otin ihan alkeita eli sivulletuloa, paikalla pysymistä ja luoksetuloa. Neiti on vaan niin nopea, että ehtii tehdä miljoona asiaa, ennen kuin ehdin reagoida. Ja lisäksi kouluttaessa koira viettää 50% ajastaan kaikki neljä jalkaa ilmassa 😀 . Mutta nopeaa oppimista, jos vaan ehdin naksulla merkata oikean toiminnan.
Naomille otin myös alkeita eli istumista, sivulletuloa, luoksetuloa sekä paikalla pysymistä. Sekä ihan hitusen seuraamista. Naomi on todella innokas oppimaan, mutta aikuisena koirana tuskastuu, kun ei ymmärrä mitä pyydän. Naomi meinaa lopettaa hommat siihen, mutta pienellä kannustuksella yrittää ja yrittää. Naon ja Ilon välillä huomaa selkeän eron aikuisen ja nuoren koiran ajatuksista. Ilo yrittää ja yrittää hirmuisella tarmolla 110 liikettä sekunnissa, Naomi yrittää muutamaa, jos ei tehoa, niin sitten voi katsoa kostein silmin emäntää, jos ne makkaran palat tippuisi siten 😀
Sanoisin, että jokaisesta näistä saisi myös hyvän toko koiran, kaikilla on valtava halu tehdä töitä herkkujensa eteen. No katsotaan,päästäänkö koskaan sinne asti 😀
PALJON ONNEA ILO 1 VUOTTA!
Posted onTöihin…
Posted onAsiat alkaa selkiytyä. Tänään sain työpaikan vuoropäiväkodista 2.1.2009 alkaen. Työaikani tulee olemaan klo 5:30-22 välillä. Koirille tämä merkkaa lyhyitä yksinoloja töiden takia, kun aamuvuorosta tulen jo klo 13 ja iltavuoroon lähden vasta klo 14… Pupun näyttelyttämiseen työ kyllä vaikuttaa enemmän. Näillä näkymin en pysty viemään Pupua lauantaisin oleviin näyttelyihin. Työvuoroja kun ei saa niin aikasin tietää ja jos pääsen perjantaina klo 22, niin koiraa en ehdi laittaa. Nyt sitten totutellaan ajatukseen töihin lähdöstä 9 vuoden kotiäitiyden jälkeen.
Huomaa taas, että Naomi saa nappuloita. Jostain syystä nappuloiden tai viljojen kanssa kyynelvuoto on tummempaa, kuin viljattomalla raaka ruualla, jolloi se oli väritöntä vaikka valuikin. Silmän aluset on taas punaiset vaikka miten suojaisi rasvalla ja puhdistaa joka ilta. Yksi valttikortti on taskussa… Ajattelin kokeilla Naomille ehkä Orijen koiran nappulaa muun ruuan sekaan (tai muuta viljatonta). Pupulle tuota ei voi antaa koska, siinä on perunaa, joka aiheuttaa Pupulle ilmavaivoja. Ero silmävuotoon näyttää tulevan reilussa viikossa…
Kun eilen esiteltiin taistelukalamme, niin pitäähän se esitellä pitkäaikainen akvaariomme asukki elikkäs pleco nimeltä Evil, kaverilla on mittaa 20-25cm.
Vastaisku
Posted onTuskastui takkujen avaamiseen ja oli hyvin lähellä, ettei koiralta lähteneet karvat kokonaan. Tai kyllä lähteekin, jos pelkästä lumipeuhusta tulee tuommoiset takut jatkuvasti. Koirallekkin on jo tuskaista tuollaisten isojen ihoon asti olevien takkujen aukaisu. Hätäratkaisuna suojatakseni edes osan turkista ostin kaksi paria lasten Rukka-merkkisiä kurarukkasia. Saksin niistä kärjet auki ja työnsin peukun hanskan sisään. Ja sitten ei kun jalkaan ja kieputin kaksi kertaa kuminauhan jalan ympäri. Näyttivät pysyvän erittäin hyvin vauhdissa sekä lumihankihyppelyssä. Ehkä näin nyt saadaan tukka pidettyä koirassa…
Akvaariommekin sai uuden asukin, kun tänään sinne tuli taistelukala poika. En voinut jättää kalaa kauppaan kun näin sen. EN ole ikinä nähnyt tuollaista keltaista taistelukalaa (ja taistelukaloja minulla on ollut parikymmentä vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti). Höytyvät kuvissa johtuu siitä, kun akvaarioon oli juuri vaihdettu vesi ja pohja myllääntyi pitkin akvaariota.
Luminyörit
Posted onVoi vitsit tuota suojakeliä… Pupu kerää minuutin pissareissullakin aivan järjettömät määrät lunta itseensä. Eilen iltapäivällä oltiin koko perhe pihalla ja koirat muuttui ihan luminyörillisiksi koiriksi. Naomilla ei tietty ollu kuin muutama pallo, mutta Pupu ja Ilo… Ne kun pomppii onnessaan tuolla hangessakin. Ilo oli niin lumipalloissa, etten meinannut saada edes takkia pois päältä. Kaikki jouduin sulattamaan lämpimän veden alla. Pupua nuo lumet häiritsi hirveästi, koira potkiskeli jaloillaan koko ajan, että saisi ne pois. Käteen otettuna tassukin painoi tonnin. Lumileikeistä kaupan päälliseksi saatiint takut. Ilolle takista johtuen ja Pupulle noista lumista. EN ole ollenkaan varma saanko noita Pupun jalkoja enää auki. Niissä ei ole vain yhtä tai kahta takkua vaan koko jalkapallot on pelkkää huopalevyä… Kääk, empä uskalla laittaa vielä ilmottautumista Turun näyttelyyn Pupulle, ennenkuin näen miten käy jalkojen kanssa.
Tässä ollaan käyty vaan pikapissalla 80
Ei kai sitä lumistu, kun ei mene polulta pois 😀
Pupu potkii takajaloilla inhottavia paakkuja pois…
Ilon jalat ja vatsa paakuilla, miten se pystyy vielä liikkumaan?