Miten saa hankaluuksia?

Posted on

No laittamalla kolmelle koiralle päähän tavalliset pannat ja kiinnittää jokaiseen5m flexin. Sitten lähtee tuonne pimeeseen lenkille… On tosi kiva yrittää onnettomassa katuvalaistuksessa (täällä maalla harvakseltaan himmeä valo), selvittää mikä on kenenkin hihna ja mistä se menee. Odotin että ois vielä tullut joku koira vastaan, kun tytöt oli pahimmassa solmussa, mutta onneksi toiveeni ei toteutunut. Millä siitä selvittiin? Päästämällä Naomi irti 😀 . Naomi ei jotenkin ymmärrä flexiä tai sitten se esittää vaan. Se ei jotenkin osaa tai halua osata vetää flexiä pitkäksi vaan nököttää ihan vieressä. Pitää sitä jossain metsäreissulla opettaa vetämään hihnaa pitkäksi, mutta kun ei se vedä normistikkaan, niin miksi flexissäkäään.

Musta tuntuu, että meen kohta Naon ja Pupun kasvattajalle pariksi viikoksi oppiin miten tämmösiä koiria tehdään. Olin päivällä postilaatikolla, pikkutytöt irti ja Pupu flexissä. Jäin siihen laatikolle setvimään postia, kun silmäkulmasta havaitsin Naon terästäytyneen ilmeen. Vilkaisin ja huomasin kääpiösnautserin tulevan tietä pitkin. Kutsuin Naoa ja Iloa, joka ei ollut huomannut koiraa ja lähdin ovea kohti. Molemmat lähti seuraamaan ja sain ne sisälle ilman ongelmia kun snautseri meni meidän pihatien ohi. Pupu piti harvaa haukkuaan sille. Olen vaan tottunut vuosien saatossa kun koirani havaitsevat toisen koiran, alkaa mieletön haukkuremakka ja irti olevat koirat sinkoaa toista koiraa kohti jääden metrin päähän haukkumaan. Siinä sitten kiva huudella ja hakea koiria takaisin, etenkin kolmea… Hetken pelkäsin Naoa kutsuessa, että kuinka tässä käy, kun tämmösiä tilannetta ei vielä ole ollut. No koira tuli mukaani, kuin koko vierasta koiraa ei olisi ollutkaan. Pupu ja Ilo toimisivat varmasti kuin entiset koirani, mutta Ilo ei nyt ehtinyt havaitsemaan koiraa. Pupulla on nyt raivostuttava tapa haukkua kaikkea. Lenkillä toisia koiria ja äsken marsuhäkkiä hakenutta pariskuntaa (portin takaa). Eikä sitä meinaa saada hiljaiseksi kun haukku jatkuu ja jatkuu… Lenkillä olen ollut nyt aika tiukkana, ettei ala provosoimaan muita.

Naomi on kyllä täysin hurmannut minut, iltaisin, niinkuin nyt, se makaa puoliksi päälläni nojatuolissa kun istun koneella. Muut makaa pitkin lattioita ja koiransänkyjä, kun ovat alempiarvoisia koiralaumassa. Se on semmoisen luonteinen koira kun olen aina haaveillut, rauhallinen, kiltti ja tottelevainen. Miten elämä olisi helppoa, jos kaikki koirat olisi tälläisiä 😀 . Mutta huomaa, että joku muu on tehnyt pohjatyön sen kanssa, mun oma ADHD luonne tarttuu myös koiriini…Onhan Naokin jo vilkastunut entisestä.

imgp7518.JPG


Ovikello Pupu ja nimiä

Posted on

Nyt se on keksinyt sen, eli ovikellona toimimisen. kumea ison koiran haukku tulee, kun joku kulkee oven ohi tai tulee ovesta sisään tai soittaa ovikelloa. Niin ja välillä ei tarvita mitään. Kylhän ne ennenkin jotain tämmösiä pikkuhaukkuja teki, mutta nyt Pupun ääneen on tullut entisestään voimaa.

Sisääntuloa tänään myös harjoiteltiin. Pupuhan sählää kun tullaan sisään, mutta rauhoittuu kun ei huomata. Lapsetkin pääsevät kaatumatta ovesta. Tänään tulivat vanhempani ja kehoitin heitäkin olla huomaamatta Pupua. Pupu ei niinkään hypi päälle vaan kieppuu kahta sataa ympärillä. Mutta millä kouluttaa isä, ettei komenna tai hyvittele sinkoilevaa koiraa? 😀 Pupu nimittäin kieppui hetken, mutta rauhoittui sitten hyvin, kun kukaan ei komennellut, pitänyt kiinni tai muuten huomannut sitä. Ennen jos piti kiinni, tuntui, että koira sinkosi entistä kovemmin jojona heti kun irti pääsi. Pitäisi palkata ihmisiä tulemaan ovesta sisälle harjoitukseksi, riittäisköhän kahvien tarjoaminen ? 😉 Meillä kun käy hyvin harvoin ketään.

Mietin myös miten montaa nimeä koiran pitää osata, että tarkoitetaan sitä. Kutsumanimiä kuin meilläkin on isoliuta ja kaikki toimii yhtä hyvin… Enkä edes muista puoliakaan.

Pupu: Puppis, Pupsa, Hupsis, Hupsispupsis, Huppis, Pup, Puppelsson, Papu (isäni käyttämä)
Ilo: Ilppa, Iippa, Ilppis, Ilomi, Ii-ii, nakkimakkara
Naomi: Nao, Naoppis, Napsukka, Natsukka, Natsku (äitini käyttämä)
Yhdistelmänä on hauska käyttää Ilo-Nao, Ilomi-Naomi
Niin ja sitten se aina niin tehokas Perkele ja Nyt pr… Mistä tulee mieleen, että kesällä Pupu riehui mökissä ja äitini yritti muistaakseni komentaa, niin Simo 3v. huikkasi Mummille ohjeen mökin ovesta: Sano, sille Peekele… Jep jep, niin se poikakin tietää mikä on viimeinen sana tottelemattomalle koiralle. No eipä tuota nykyään ole ihmeesti tarvinnut, sen verran kilttiä porukkaa tää on.


Laatuaikaa

Posted on

Neidit saivat tänään laatuaikaa vuorotellen. Keskipäivällä Ilo oli yksikseen mukana hakemassa Simoa kerhosta autolla. Anopilla käytiin iltapäivällä ja Naomi sai olla mukana siellä. Sai rauhassa tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan, mutta reippaastihan tuo painalsi kämpän tutkimassa ja oli rapsuteltavana. Kerjätät myös osasi loistavasti. Ja lähdön hetkellä, katseli, että jäänkö tänne vai tuunko mukaan 😀 .  Alku illasta käytiin kauppareissu ja Pupu pääsi sinne mukaan. Sillä aikaa aina muut oli kotona odottamassa. Koirilla oli kivaa päästä välillä ihan yksikseen ja saada huomiota vain itselleen, kolmen koiran kanssa kun kilpailu on kovaa.

 Ainut mikä hämmästytti, Naon tullessa kotiin, se alkoi pomotella ympärillään riekkuvaa Iloa. Kai se kattoi, et tyyppi oli ollu pomon paikalla kotona, kun hän oli poissa ja päätti muistuttaa arvovallastaan. Nao siis kevyesti örisi ja nousi Ilon selän päälle. No ei tämä kummallista ollut, edellisessä kolmikossa 2kg pomokoira Roosa teki samaa alemmilleen.

 Laatuajasta pitää huolta myös lapset. Pojat paapoo koiria sekä vanuttaa ja venyttää niitä. Koirat antaa poikien vanuttaa ja venyttää, koska pojat ei satuta. Koirille pojat on varmaan rapsutus- ja ohjelma-automaatteja. Tarpeen tullen pojat osaa kyllä myös kieltää oikeaoppisesti. Ilon joku aika sitten kokeilema poikien näykkiminenkin loppui ennenkuin kunnolla alkoikaan. Pojat sai ohjeet kieltää Iloa ja jatkaa näykkimisyrityksestä huolimatta. Lisäksi opastin pojat, etteivät menisi silittelemään Iloa nukkumapaikkaansa (mielistelyä koiran mielestä) vaan pojat kutsuvat aina Ilon ylös makuupaikaltaan silitettäväksi. Koulutus onnistuu pojilta myös, osataan pyytää istumiset ja tassun annot.

 Koirilla oli tänään herkkupäivä. Toin taas eläinkaupasta hirven ja poronluita. Niitä onkin sitten kaluttu koko ilta. Ostin 4 ettei tule riitaa… Lähinnä siksi, että Pupu on taas viime päivänä popsinut enemmän vaatteita 🙁 . Yhet lasten kalsarit, sukkaparista molemmista kärjet jne.

imgp7476.JPG
Voisiko onnellisempia olla?

imgp7480.JPG
Ilo taas matkalla lutkuttamaan Ossin käsiä (raivostutttava tapa, jota Ossikin huomaamattaan ruokki laskemalla käden saataville)

imgp7492.JPG
Venyy ja vanuu, miten ihmeessä Ilo voi olla noin pitkä pötkö?

imgp7506.JPG
MIKÄ TÄÄ ON??

imgp7507.JPG
Häh, puhuks joku musta?


Naon silmät, takkua ja riehumista

Posted on

Naon silmänaluset elää omaa elämäänsä. Olen pikkasen saanut niitä nyt hillittyä jättämällä koiralta nappulat pois ja lisäämällä raa’an lihan. Valuu ne nytkin, mutta nyt ei ole niin poskia myöten märkänä. Tärkein on tuo silmien puhdistus ja suojaus, silloin ei pääse bakteerit jylläämään ja värjäämään. Pahimmalta silmät näyttää kun naama karvat pääsee kasvamaan liikaa ja kauneimmillaan heti ajeltuna. Tässä näkee eron mitä nyt on, kun löysin tuon uuden ajeluvehkeen silmän alusille. Ihan ilme muuttunut… No viikon päästä tilanne on jo toinen 😀

dscf0059.JPG

imgp7426.JPG

Ilo ja Pupu riehui taas tänään ja Himpula sai kyytiä, kuten myös mun jalka! Riehuessaan Pupu haukkasi vahingossa ohi suoraan jalkaani 😀 . Energiaa on sisällä riittänyt, kun koko päivän on satanut kaatamalla eikä olla päästy pitkälle lenkille. Pupukin oli taas ihan takussa, etten viittinyt sitä läpi kastella. Takkuja sillä riittää ja alan taas vaipua pikkuhiljaa epätoivon partaalle turkin kanssa. Sen turkin laatu on vaan niin pehmeä ja laskeutuva, että takkuuntuu, vaikkakin kyllä se Peppi siskokin takkuaa, vaikka on erilaatuinen tukanlaatu. Olen päättänyt ainakin olla ajelematta takaliston karvoja, jotta reisi lihakset saa edes jotain suojaa. Pupu menee seuraavaksi Turun näyttelyyn tammikuun lopussa, jos tukka riittää jaloissa, se saa uuden kampauksen, skandinaavisen leijonan tai modernin talven ajanksi. Jos tukka ei riitä, se leikataan takas continentaliin… Mulla on viha-rakkaus suhde tuon turkin kanssa. EI jaksaisi sitä pitkänä (kun alunperin kotin Pupun kotikoiraksi, kun tiesin etten jaksa pitää pitkää tukkaa), toisaalta tuo pitkä turkki on valtavan kaunis.

. imgp7447.JPG

imgp7463.JPG


”Studiokuvat”

Posted on

Ärsyynnyin niin Club show studiokuvien huonosta laadusta, että pläjäytettiin kokeeksi omat, kun tytöt kävi tänään pesussa. äläkää nähkö tuota ryppyistä verhoa noissa kuvissa 😀 . Pömpeli minkä päällä koirat seiso, oli Naolle hieman pieni ja sen asento oli hieman tommonen tönkkö.

Nyt sitten ohensin hieman Ilon korvia, ei se kyllä missään näy. Toivottavasti nyt ne pysyy sateella pystyssä. Naolle löysin hyvän vehkeen silmänalus karvojen ajeluun. Se on Braunin silkfinish bikinitrimmeri (KUVA) ja siihen oleva kulmakarvojen muotoilu pää.

imgp7400.JPG

imgp7408.jpg

Hurjasti on Naon tukka kasvanut, kun vertaa tähän 3.8.2008  otettuun:

imgp5556-1.JPG


Korvat, hymy ja mummonmyssyjä

Posted on

Ilolla on jättikorvat, siitä ei pääse mihinkään. Niiden karvat on nyt kasvaneet puolisen vuotta, pentunahan niitä ajeltiin hampaiden vaihtumiseen asti. Nyt karva alkaa painaa ja mietinkin pitäisikö karvoille tehdä jotain. Normioloissa ne pysyvät hienosti pystyssä mutta sateella ja pesussa ne muuttuvat luppakorviksi märkien karvojen painosta. Jotkut on suositelleet ohentamaan korvakarvoja, koska puuterina ne on paljon paksummat kuin nakuilla ja täten myös painavammat. Korvat kuulemma myös muuttuvat tunkkaisen näköisiksi kun ovat hyvinhyvin karvaiset.  En ole vaan vielä raaskinut vaikka ohentaminen ei kyllä muuta ulkonäköä ollenkaan.

dscf0033k.JPG

dscf0053k.JPG

dscf0059k.JPG

Ilo osaa myös hymyillä. Tämä saa monet hämmästelemään, koska luulevat koiran irvistävän vihasta. Jotkut koirat oppivat ihmisiltä tuon hymyilyn, eli kun ihmiset aina hymyilee koiralle ystävällisyyttään, koira oppii vastaamaan samalla eleellä, vaikka irvistys olisi koirankielessä ihan jotain muuta. Toisilleen koirat eivät koskaan hymyile, vain ihmisille. Yritin tuosta saada kuvia, mutta kamera ei ollut tarpeeksi nopea.

dscf0020.JPG

dscf0021.JPG

Meillä on pari kertaa päivässä mummoja. Neidit saa ruokailua varten huput päähänsä, ettei karvat lojuisi ruokakupeissa. Ilolla ja Naolla on Simon housujen lahkeet, kun en ole saanut ommeltua mistään kivasta kankaasta niille nättejä. Pupulla on Hello kitty huppu (joka oikeasti on semmoinen lasten pipo, minkä saa monella eri tavalla. Koirat ei myöskään enää tarvitse erottaa ruokailua varten. Kaikki syö reippaasti kuppinsa tyhjäksi ja sitten lopuksi tutkivat toistensa kupit. Ahne possuja siis nykyään kaikki. Jopa kädestä tarjotut kurkut menee vauhdilla alas. Ja Nao tuntuu rakastavan ananasta…

Eilen tosin Pupu oksensi kaiken ylös. Tutkailin oksennuskasoja (isoja) ja ne sisälsivät ruokaa sekä puruluiden isoja kappaleita (solmuluita), koira siis nielee niitä isoina paloina… No syyllinenkin tuli kolmannessa oksennuksessa, jotain sinistä puuvillaa. Koira siis syö edelleen vaatteita 🙁 .

dscf0073.JPG

dscf0072k.JPG

dscf0075k.JPG

dscf0076k.JPG
Näin meillä syödään

Club shown studiokuvat tulivat. Itse en ole lainkaan tyytyväinen niihin, aivan tyhmästi käsiteltyjä kuvia… Ilo siis juniorinartuissa ja Naomi Avoimen luokan nartuissa. LINKKI KUVIIN.


Mietintää koirista

Posted on

Eilen illalla kun kuljin piiskaavassa sateessa kotiin 15 minuutin matkan villakoirien näyttelyharkoissa, mietin koirieni tilannetta. Mietin, etteivät ne meinanneet pärjätä siinä säässä. Mietin, mitä järkeä on roduilla, jotka ei pärjää koiranilmassa kulkea ja joita pystyi kuljettamaan kunnolla vain kauniilla lämpimällä säällä. Pupu piti verhota ulkoilua varten kurahaalariin tai kotona olisi odottanut iso kuivautus ja takkuoperaatio, saati että pylly olisi palellut lyhyessä turkissaan, joka ei ole vielä kasvanut edellisen näyttelyn jäljiltä (taino takutti se pukukin, mut vähempi). Nao pärjäsi suht koht takissaan mutta Ilo. Ilon turkki ei kestä pukemista ilman valtavia takkulaattoja, niimpä koira oli kaiken vihman armoilla voidakseen lenkkeillä, kuten koirat yleensä. Harjakoiran turkki vaan on kuin ihmisen hiuksi, se kastuu samantien kun vesi osuu siihen. Ilo on vielä niin pienikokoinen, että kylmä tulee helposti. Miten nämä pärjäävät talvella?

Mietin miten ennen oli kun kuljetin sekarotuisia Oskua ja Tessua koulutuksissa. Minulla ei ollut autoa, vaan kuljin parin kilometrin matkan kävellen/pyörällä eestaas ja innokkaana koiraihmisenä myös sateella. Lisäksi koulutus kesti tunnin. Molemmilla koirilla oli hyvin tiivis turkki pohjavillalla. Molemmat kastuivat päältä, mutta turkin sisällä oli edelleen kuivaa ja lämmintä. Takkia ei pahemmin tarvittu ja pakkasetkaan ei haitanneet. Tessulla tosin lapsuudesta johtuen käytettiin alkuaikoina takkia (turkki oli hyvin ohut), mutta aikuistuessaan sekin sai hyvän turkin jolla pärjäsi.  Mikään ei siis estänyt täysipainoista koiranelämää. Toki näistä koirista tuli lisälahjana sitten valtavat määrät koirankarvoja kaikkialle…

Sitten satuin katsomaan tänään BBC dokumentin koirien jalostuksesta ja näyttelyistä, siitä kuinka metsään on menty monilla roduilla. Mietin, että miten sattuikin osumaan juuri tänään tuo video kohdalleni. Ja jäin miettimään taas näyttelyiden tarkoitusta. On se kivää käydä näyttelyissä ja pokata palkintoja, mutta pitäisi muistaa, ettei näyttelyt oikeasti palvele jalostusta ja että viallisia koiria menestyksestä huolimatta ei pitäisi käyttää jalostukseen (ja viallisella en tarkoita jotain kippurahäntää tms vaan oikeasti elämän laatuun vaikuttavia vikoja). Näyttelyt ovat hauska harrastus ja jotka pitäisi ottaa leikkimielellä, vähän kuin missikisat. Niin, ettei koiran tarvitsisi kärsiä näyttelyiden takia, esim. turkkinsa puolesta. Harjakoirilla, meidän puutereilla tätä ongelmaa ei niin olekkaan (karvattomilla ehkä on, jos käytetään karvanpoistoaineita ym), vaikkakin kyllä noita turkkeja vähän säästelee kurasäällä. Mutta näillä onneksi turkki saa olla luonnollisesti kulunut latvoistaan. Pupulla on tuosta turkistaan enemmän harmia, kun takkukausi on pahimmillaan ja kun kylmät säät on tulossa. Takareiden lihakset on pahasti sään armoilla. Vaikka viime viikonloppuinen voitto tuntui makealta, niin onko sen hinta se, että koira ehkä kärsii parissa päivässä takkuuntuvasta tukasta, ajellusta takapäästä sekä ostatukasta, joka yrityksistä huolimatta on aina silmillä. Ja lisäksi se, että koira ei voi elää ihan normaalia koiranelämää tuon tukkansa kanssa… Mielestäni kauneus ja sen vaaliminen ei saa mennä koiran onnen edelle tai koirasta tulee esine.Ajatus aina välillä katoaa päästäni, mutta pyrimme jatkamaan normaalia elämää, koiran näkökulmasta ja turkki joko pysyy mukana tai ei. Näyttelyissä käymme, mutta se tulee varmasti näkymään ei niin täydellisenä turkkina, mutta onnellisena koirana.

Videolla on osa pätkistä suht hurjannäköistä (mm. epileptinen koira ym), mutta myös aivan loistavia kuvia koirista 100 vuoden takaa verrattuna nykypäivään. Siinä näkee miten metsään on menty… Suomessa käsittääkseni ei ihan noin rajusti kuin Briteissä, mutta suuntaus on ollut sama. Ohjelma on 6 osassa ja se on englanninkielinen. Pätkät kestää 10min.

Tähän vielä muutama kuva villakoirista ammoisilta ajoilta… Ollaanko kaukana tästä? Rakenteellisesti ei niinkään…


1700-1800-luvulta

Lisättävä vielä ei-ehkä-niin aiheeseen liittyen linkki, jossa aivan ihana parti-color eli kaksivärinen isovillakoira. Näitähän Suomessa kasvatetaan epävirallisesti lähinnä toy ja kääpiö koossa, mutta tuo iso on komea ja kaunis trimmi…

LINKKI SIVUILLE


Harjoituksissa

Posted on

Tottelevaisuuskoulutus oli peruttu, joten suuntasin villakoririen näyttelyharkkoihin kennelliiton tiloihin, kunhan oli ensin hakenut kaikki koirat mukaan. Pentuharjoitukset oli menossa, kun mentiin sisään ja koiria oli valtavasti. Ensimmäistä kertaa Nao vaikutti vapautuneelta. Istui vieressäni, sekä kävi välillä haistelemassa muita odottajia, jotka tulivat tarpeeksi lähelle. Haukkuminenkaan ei häirinnyt, vaikkei villakoirat mitään hiljaisia ole.

Pupu juoksee hvyin, mutta seisomista yriteltiin treenata. Jostain syystä Pupu alkaa venkoamaan ja haluaa katsella minua seistessään. Vapaana seisotus onnistuu hyvin, joskin häntää pitäisi päästä nostamaan. Yritin nyt sitten määrätietoisesti palauttaa koiraa oikeaan asentoon, yhtään komentelematta. Koska jos koiralle tulee epävarma olo, se hakee entistä enemmän minusta apua.

Pyöräytin myös kokeeksi Naomia ja Iloa. Nao kulki todella kauniisti ja nyt ekaa kertaa jopa hyvinkin reipasta vauhtia. Ilon taas on vaikea pitää ne kaikki neljä jalkaa siellä maassa. Ilo siis on kaikki neljä jalkaa ilmassa, ei kahdella jalalla. Tuollakin oli joutunut odottelemaan aika tovin, niin paloi innosta päästä harjoittelemaan ja saamaan herkkuja. No onnistuihan se lopulta…

Villakoirien näyttelyharkoissa on ihan erillainen tunnelma kuin harjakoirilla. Harjakoirien kanssa nuo harjoitukset on letkeää yhdessä oloa ja muiden kanssa juttelua. Uudet myös otetaan hyvin vastaan. Villakoira harjoituksissa on jotenkin tönkömpää. Siellä ei tunne monia eikä tutustuminen jotenkin ole niin helppoa. Siellä ehkä treenataankin enempi hampaat irvessä kuin harjakoirien harkoissa. Tätä ei vaadita siellä tietenkään, mutta näyttelyissä villakoirien on käyttäydyttävä moitteettomammin kuin harjakoirien. Villakoirien harjoituksia on tietysti harvemmin ja mukana käy hyvin paljon ensi kertalaisia, nytkin oisin arvioinut noin 40 pentua ehkä + konkarit päälle.Lisäksi lopussa ei ole jutustelu ja koirien leikkiaikaa kuten harjakoirilla…

21102008011.jpg

21102008012.jpg

21102008013.jpg
Pupukin kuvissa…