Sukulaisrallit

Posted on

Sisun veli Aapo kävi meillä leikkimässä perheen uuden ceskypentu Ainon kanssa. Yllätykseksi Jekku ihastui täysin tuohon 5½kk ikäiseen ceskypentuun ja leikitti sitä pitkin pihaa. Ceskyjen äijäkerho keskittyi lähinnä pullistelemaan toisilleen 😀

Sisu on edelleen pikkupoika Aapo veljen rinnalla. Korkeudessa on saatu jo kiinni, mutta massassa ja painossa Sisu on paljon keveämpi. Väritykseltään pojat on hyvin samanvärisiä.

LISÄÄ KUVIA TÄÄLTÄ

DSC_4035

Vasemmalta Hupi, Sisu ja Aapo.

DSC_4176

Isä ja älyvapaat pojat 😀

DSC_4181

Ainolla ja Jekulla oli hauskaa


Turun näyttelyssä

Posted on

Aivan ihana sukutapaaminen tänään oli Turun näyttelyssä. Paikalla oli äiti Miina, isä Hupi ja pentunen Sisu. Miina ja Sisu vähän leikkivätkin vaikka yrittipä poika astua äitinsäkin 😀 Näyttelykin meni kivasti, Miina-äiti oli VSP. Sisu oli tällä kertaa paremmin pöydällä eikä niin vastustellut hampaiden katsomista. Hupi meni taas Ossin kanssa ja paremmin meni jo, enää ei niin haisteluttanut Hupia. Ja lopulta Hupi tuli urosten kakkoseksi ja Sisu oli urosten neljäs.

Tuomari oli  Maite Gonzalbo, Espanja

Hupi;
Nice dog. Exc. head & Expression, but ears could be better. Nice topline. Exc square body. Nice tailset. Correct angulations. Good coat quality. Good movement. Good temperament.

ERI, SA, PU-2 vara-Cacib

Sisu:
Nice dog. Exc. head & Expression. Correct size. Nice body. Good topline. Good angulations. ice coat quality for age. Exc temperament. Exc movement.

ERI, SA, PU-4

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

DSC_1941-001

Ihana pieni Sisu

DSC_2173-001

Hupi

DSC_2059-001

Miina-äiti, Hupi-isä ja Sisu pentunen

 

 


Aapo kylässä

Posted on

Eilen illalla saimme kylään Sisun Aapo veljen. Oli kiva nähdä veljeä, vaikka pojat ei aluksi olleet ihan samaa mieltä asiasta. Murinaa ja hampaiden esittelyä oli alku niin isän, kuin veljen kanssa. Mutta kun niistä päästiin, tuloksena oli pelkkää ryhmäastumista 😀 Pojilla ei tuntunut olevan mitkään muut leikit mielessä, vaikka yritettiin leluja heitellä.
Aapo ei ole juurikaan Sisua isompi, eri mallinen kyllä, enempi Hupin mallia, sellainen skrodempi ja pikkaisen painoa pudotettavana. Aapolta löytyi kaikki hampaat, kun oikein tarkkaan suun syynäsin 🙂 Ja kaikin puolin poika oli sellainen reipas miehenalku kuin isänsä ja veljensäkin.

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

DSC_1140-001

Sisu, Aapo ja iskä

DSC_1150-001

Ei oo paljoa eroa, takana Aapo, edessä Sisu.

DSC_1174-001

Hupi ja Aapo

 


Pentutreffit

Posted on

Eilen kävi kylässä Sisun veli Aapo. Oli hauska nähdä veljeä nyt, kun kasvattajalla nähtiin silloin alle luovutusikäisenä. Aapo oli hitusen Sisua isompi ja tummempi. Tai ensin luulin yhtä hopeaksi, mutta kun pikatrimmasin Aapon, niin alta tulikin Sisua paljon tummempi pentu. Sisu ja Aapo tykkäsit toisistaan ja Hupikin tykkäsi niistä. Jekulle uusi pentu oli ok, vaikka oletin, ettei sietäisi, mutta Pupu alkoi niin jahtaamaan, että se laitettiin takaisin sisälle. Pojat jaksoivat painia ja juosta kilpaa koko kyläilyn ajan, niin sisällä kuin ulkonakin. Illalla sitten Sisukin oli normaalia rauhallisempi 😀

LISÄÄ KUVIA TÄÄLTÄ

DSC02783-001

Edessä Aapo, takana Sisu

DSC02850-001

Kivaaaa!

DSC02826-001

Kopiot toisistaan 😀

 


Pentunen

Posted on

Piti kirjoittaa kuvakollaasi lomareissustamme mökille ja Polvijärvelle, mutta kuvat ei olekaan kaikki vielä koneella, joten mennään pentupäivityksellä 🙂

Sunnuntaina olisi tarkoitus tuo Hupin poika, pieni Sisu hakea kotiin. En taida olla koskaan ollut näin huonosti valmistautunut pennun tuloon, en ole hankkinut vielä mitään 😀 . No toisaalta, meillä on kaikkea kotona koiralle, on pantoja, hihnoja, vaatteita, luita, leluja, ihan kaikkea, mutta olisi sitä voinut toki höpsöttää hieman. Pikku Sisun veli Aapo jo lähti viikko sitten kotoa, me venytimme hakua reissumme takia ja muutenkin tykkään, että pentu saa olla pikkasen pidempään kasvattajalla, 7-viikkoiset pennut on tosi pieniä ja ne lähinnä nukkuu ja syö.

Voin kuvitella miten Hupilla riemu ratkeaa kun pikku kopio tulee, se on varmaan niin niin onnellinen. Pupukin on varmasti innoissaan, niin se on aina ollut pikku pentujen kanssa. Mutta Jekku, se ei aikanaan ilahtunut Hupista alkuun, eikä varmasti ilahdu Sisustakaan. Jekulla menee se pari viikkoa, ennenkuin pentu on sen mielestä tarpeeksi kurissa ja järjestyksessä ja sitten voikin taas jo leikkiä pennun kanssa. No onneksi Jekku ei ole ollut koskaan mitenkään paha, murissut vain leikki yrityksille alkuun. Jännittää jo pikkasen pennun tulo, vielä pari päivää pitää jaksaa…

10552635_725225804182366_7894828833165249982_n

Veljekset harjoittelemassa lenkkeilyä, Sisu vaaleampi takana, edessä Aapo (Kuva: Maria Lehto)

10526632_10202316454569471_1235443776_n-001

Pikku Sisu harjoitteli pönötystä (Kuva: Maria Lehto)


Pienet Hupi -kopiot

Posted on

Käytiin tänään lasten kanssa katsomassa Hupin lapsukaisia. Ja olihan ne aivan tavattoman suloisia, samanlaisia millainen Hupi oli, kun kävin ekan kerran katsomassa. Toinen oli varsinainen seikkailija ja toinen vähän rauhallisempi ja harkitsevampi. Nyt sitten tämän seikkailijan, joka on nimetty Sisuksi, olisi tarkoitus muuttaa meille, kunhan ikää tulee tarpeeksi mittariin.

Jotenkin lopulta tässä nyt näytti käyvän näin, arvoin ja arvoin mikä pentu tulisi ja jotenkin cesky on vain minun sydäntä lähellä… Se on sellainen hoopo ja iloinen Hessu Hopo <3

LISÄÄ KUVIA TÄÄLTÄ

DSC00746

Voiko tälläistä vastustaa?

DSC00790

Väsymys vei pienen pojan…


Pentukuumetta

Posted on

Olen pyöritellyt ja pyöritellyt viikkoja ja viikkoja asiaa nimeltä pentu. Olisiko se ceskypentu ruotsista, Hupin pentu suomesta, harjakoira, villakoira vai ihan jotain muuta, helppo tukkaa tms. Aloin jo kallistua ceskyyn päin mutta joku asiassa mätti. Olen nykyään valinnut aina yksilöitä, en tiettyä rotua tai sukupuolta. Siksi meillä varmasti on näin montaa eri rotua. Ja kun etsin myös näyttelyihin sopivaa, tuo se omat rajoituksensa.
Sitten sain uutisia, että pieniä koiravauvoja olisi tulossa heinäkuussa… Mietin olisiko jo sopiva aika palata alkuun… Olisiko aikaa kulunut tarpeeksi? Päädyin että kyllä, nyt on selvästi aika pienelle villakoiralle. Elämäni paras villakoira oli toyvillakoira Roosa ja elämäni kaamein koira, oli kääpiövillakoira Wilma. Molemmista jouduin luopumaan ennen aikojaan. Koirien muisto oli jotenkin niin vahva, etten voinut kuvitella aiemmin pientä villaa, mutta nyt, pentukuume on vallannut mieleni 😀 Meninpä sitten myös Riihimäen näyttelyssä kantelemaan pientä toyvillaa, joka on syntyvien pentujen puolisisarus, se oli se viimeinen virhe… Nyt vaan toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. Kukapa voisi tälläistä vastustaa:

Roosa2Wilma12vk