Kun ei voi millään…

Posted on

nimittäin pissiä. Tyypillinen tapa nartuille, mutta tiedämpä tämmöisen pojankin. Eli Pupu pissi tänään ekan kerran vasta iltalenkillä klo 20:30. Kävin pari kertaa pissattamassa ja päästin pihallekkin kaksi kertaa ja ei, häntä ei huvittanut tuolla sateessa pissiä, saati muuta. Naomi on samanmoinen, mutta se sentään suostuu jossain välissä käymään aina pikasella pissillä etupihalla. Unilla on nyt samantapaisia taipumuksia havaittavissa, ettei ihan joka pissityksellä huvitakkaan tehdä mitään.

Äärimmäisen ärsyttävä tämä tapa on, kun lähdetään vaikka jonnekkin näyttelyyn ja koira ei suostu millään asioimaan. Ei lähtiessä, eikä näyttelypaikalla. Sitten sitä saa pelätä koko ajan että koira kyykistyy tai alkaa vääntämään kesken kehän.

Lopuksi on pakko esitellä oma kasvatti 🙂 Herra Pyry Pyrhösellä on ikää jo huimat 5½ vuotta. Pyrhönen oli lunkarya peruaani Tuiskun (Goldhill’s Whirlwind) ja coronet uros Sisun (Delfoin Komeetta) jälkeläinen. Turkkien kanssa tuli marsujenkin kanssa pulattua… Ja Sisu kävi messukeskuksen lemmikkinäyttelyssäkin. Pyry elää leppoista elämää vaimonsa kanssa.

imag0002.JPG
Yläkerrassa Pyrhönen ja alakerrassa hänen daaminsa Tiku (Kuva: Tanja)


Joulun aikaa ja muita mietteitä

Posted on

Joulu tuli ja meni. Pakettien kimpussa oli kolmen pojan lisäksi 3 koiraa. Neitejä tuntui kiinnostavan paketit yhtä paljon kuin lapsiakin. Etenkin kun jokaiselle löytyi oma, mehukas, paketti :D. Paketit vaihtoivat omistajaa, mutta kaikki saatiin lopulta avattua lasten avustuksella. Nyt onkin pari päivää jäystetty vuorotellen herkullisia luita. Tietenkin eniten kiinnostaa kaikkia kolmea vain yksi luu, se joka on jollain muulla kuin itsellä!

dsc_2591.JPG
Innokkaita koiria ja poikia pakettien kimpussa

dsc_2611.JPG

dsc_2617.JPG
Ja paketissahan lukee… Ilo 😀

dsc_2649.JPG
Naomi näyttää miettivän millä ihmeellä saa luun Ilon ja Pupun välistä. Sinne ei ole pomollakaan asiaa, koirilla se jolla on ruokaa, saa pitää sen, oli sitten alempi tai ei.

Muuten joulun aikana mietin näitä minulle eksyneitä koiria… Että miten ne sopii minulle ja pitäisikö tulevaisuudessa miettiä muuta rotuvalintaa.

Isovillakoira: Kokemusta kahdesta, molemmat isoja hössöjä. Tämän hetkisessä valtava kapasitetti työkoiraksi, mutta en saa jotenkin hyödynnettyä sitä. Muuten ihana rotuna, oppi nopeasti sisäsiistiksi ja on muutenkin oppivainen. Valuvikana meidän koirissa on hyppiä vieraat muusiksi 😀 . Näyttelykoirana ihana, mutta erittäin työläs. Turkki vaatii isoa sitoutumista, joskin rakastan laittaa noita turkkeja.

Harjakoirat: Kokemusta kahdesta. Minulle ehkä sopivampi rotu kuin esimerkiksi pienet villakoirat. Pieniin villoihin verrattuna paljon hillitympi eikä niin herkkähaukkuinen. Sisäsiisteys puutteet ja merkkailu tuntuu olevan aika lailla rotuominaisuus (kuten pikkuvilloillakin), enkä tykkää siitä asiasta ollenkaan. Harjakoiran pennun kanssa arpapeliä saisiko koiraa koskaan sisäsiistiksi. Lisäksi rodun sisällä vaihtelu suurta, jos haluaa näyttelykoiran, siis edelleen arpapeliä onko liian suuri/pieni, tuleeko hampaita. Lisäksi harjakoiran näyttelyttäminen, on silkkaa arpapeliä, tykkääkö tuomari isosta, pienestä, nakusta, puuterista, pitkästä, pätkästä, kaunisliikeisestä, kaunispäisestä jne… Ja kun näyttelyissä kehässä pyörii kerralla 50-100 koiraa (isovillakoirissa lähes aina vajaa 20 koiraa), niin kilpailu on kovaa. Ilo ja Nao eroaa kuin yö ja päivä. Naomi ulkonäöllisesti sekä luonteeltaan minusta täydellinen, rauhallinen, hillitty, sisäsiisti, turkin laatu jne, ehkä kaipaisi ripauksen Ilon tärppästikkeliä. Ilo on lähes täydellinen, luonne on mahtava ja tempperamenttinen, mutta se sisäsiisteys (eilen taas yön jäljiltä maton pesuun vieneenä…). Lisäksi Ilo kaipaisi minusta sentin pari lisää korkeutta pärjätäkseen isojen harjakoirien keskellä. Ja rakastan näitä turkkeja. Aikanaan sanoin coronet-marsustani, että haluan sen turkkisen koiran, nyt on, kaksin kappalein… Ihanaa, ei tarvii föönata suoraksi ja muotoilla (ja se muotoilu katoaa parissa viikossa).

Haaverotuina, erityisesti ulkonäön perusteella ja osa luonteenkin on silkkiterrieri ja amerikancockerspanieli, nämä semmoisina mahdollisina rotuina. Silkkihän meillä oli aikanaan kuukauden sijoituksessa, kunnes ei tullut Roosan kanssa toimeen. Ja jenkkikin taitaa karvata hieman liikaa siihen verrattuna mihin on totuttu. Ikuisena haaveena on tietysti afgaani, joka yhdistää isovillakoiran ”oikean koiran koon” sekä harjakoiran turkin, mutta en tiedä uskallanko koskaan tämmöistä ottaa. Afgaanissa kun ei minusta ole vedä-kaljuksi -optiota, kuten villakoirassa… Niin ja pieni (valkoinen) toy on jostain masokistisesta syystä kummitellut haaveissa (masokistisessa siksi, että pissavarmuuta ei välttämättä olisi, valkoine on arkaväri ja lisäksi tulee villakoiran muotoiltava turkki). Kuten näkyy, turkkikoirat, haaveissa roikkuvat. Eihän sitä koskaan tiedä mikä on sen seuraavan koiran rotu ja milloin semmoinen meille pamahtaa, mulla on ollut tapana tehdä aika äkkinäisiä ratkaisuja, ainakin viimeisen kolmen koiran kohdalla (eikä oo kyllä tarvinnut katua) ja niin tais olla edellisten kolmenkin kohdalla 😀 .

No tänään otin neideille tokoa pitkästä aikaa. Pupulla lähinnä herättelyä vanhasta oppimasta. Seuraamista, luoksetuloa eteen, sivulletuloa. Lisäksi Pupun omasta toiveesta noutoakin, neiti haki tuolilta kapulan, jonka olin sinne laittanut odottamaan. Koira oli erittäin innokas ja toimi todella hyvin. Noudossa tullessa kapula vielä tippuu, jollei ole tarkkana.
Ilolle otin ihan alkeita eli sivulletuloa, paikalla pysymistä ja luoksetuloa. Neiti on vaan niin nopea, että ehtii tehdä miljoona asiaa, ennen kuin ehdin reagoida. Ja lisäksi kouluttaessa koira viettää 50% ajastaan kaikki neljä jalkaa ilmassa 😀 . Mutta nopeaa oppimista, jos vaan ehdin naksulla merkata oikean toiminnan.
Naomille otin myös alkeita eli istumista, sivulletuloa, luoksetuloa sekä paikalla pysymistä. Sekä ihan hitusen seuraamista. Naomi on todella innokas oppimaan, mutta aikuisena koirana tuskastuu, kun ei ymmärrä mitä pyydän. Naomi meinaa lopettaa hommat siihen, mutta pienellä kannustuksella yrittää ja yrittää. Naon ja Ilon välillä huomaa selkeän eron aikuisen ja nuoren koiran ajatuksista. Ilo yrittää ja yrittää hirmuisella tarmolla 110 liikettä sekunnissa, Naomi yrittää muutamaa, jos ei tehoa, niin sitten voi katsoa kostein silmin emäntää, jos ne makkaran palat tippuisi siten 😀

Sanoisin, että jokaisesta näistä saisi myös hyvän toko koiran, kaikilla on valtava halu tehdä töitä herkkujensa eteen.  No katsotaan,päästäänkö koskaan sinne asti 😀


Itku pitkästä ilosta…

Posted on

tai lyhyestä. Palautimme marsut tänään kasvattajalle. Jostain syystä en kestänyt niiden heiniä ollenkaan, silmiä alkoi kutittaa ja koskettaessa käsiin tuli valtava kutina. Sinniteltiin ja yritettiin siirtää marsut pois nenän alta ja käyttää hanskoja, mutta ei auttanut. Pojat on niin pieniä, ettei hoitoa voi heille yksin sysätä, jouduin kumminkin päivittäin hoitamaan marsuja. Aikaisempien marsujen kanssa ei tämmöisiä oireita tullut. Marsuista itsestään ei oireita tullut, niitä sai pusutella ja sylitellä rauhassa, syyllinen oli se heinä. Nyt on kolme surullista poikaa… jotka kyselevät, voisivatko ottaa jonkun toisen lemmikin, jolla ei ole heiniä… (niin siis kilpikonnat x3, koirat x3 ja akvaariohan eivät ole lemmikkejä).

Naon pelokkuus vieraita kohtaan on kadonnut. Tänään vanhempani tulivat kylään ja heti oli Nao tunkemassa äitini syliin. Ja sylissä puolet ajasta taisi kököttääkkin 😀  Myös naapuruston naiset on hurmattu suurilla silmillä.

Yksinolokin (vai kolmistaan) olo neideillä sujuu, tänään oli sitten yhteistuumin tyhjennetty roskiskin, kun oltiin marsuja viemässä. Se oli siis levitelty ja kaikki syötäväksi kelpaava syöty ja jugurttipurkit nuoltu… Saa nähdä pitääkö palata siihen, että roskiksessa ovessa on lapsilukko, kuten Pilvellä aikanaan. Lieden suojaahan meillä ei ole poistettu, vaikka pojat on isoja. Monet koirat kun on sytytelleet taloja hyppiessään lieden päälle, tavoitelleessaan sieltä ruokia  ja samalla napsaisseet lieden päälle.


Maasulaiset

Posted on

Nyt ne sitten tuli, poikien marsulaiset. Neidit sai nimikseen Pehmis ja Helmi. Koirat sai pikaisesti tarkastaa tulokkaat, jotta eivät sitten turhaan pyörisi häkin ympärillä häiritsemässä. Pupu oli intoa täynnä, jee kavereita, mutta Ilo. Se katsoi minua, että miksi ihmeessä olen tuonut nuo oudot haisevat otukset meille. Prinsessa luulee varmaan arvovaltansa horjuvan ja palvelun huononevan marsujen tultua. Otettiin rouvista kuvat ja sitten ne pääsivät häkin rauhaan (kuvissa saattaa näkyä ruskea nenä…).

imgp6234-1.JPG

Pehmis:

imgp6241-2.JPG

imgp6243-2.JPG

Helmi:

imgp6245-1.JPG

imgp6248-1.JPG

imgp6251-1.JPG
Tytöt ja ruskea nenä

imgp6252.JPG
Hitaasti hivuttamalla Pupu yritti päästä pussaamaan marsuja… (koira kyllä hätyytettiin kauemmas häiritsemästä tulokkaita).