Category Archives: Sisu
Sisu neurologilla
Posted onNyt se on Sisu käynyt koirien neurologilla. Niitä on harvassa, Eläinklinikka Aistissa ja me kävimme Evidensia Finnoossa Anne Muhlella. Lääkäri katsoi koneelta kaikki Sisun kohtausvideot, haastateltiin ja sen jälkeen mietittiin, että mitä tehdään. Pelkkien videoiden perusteella Sisulla näyttäisi olevan epilepsia kohtauksia. Itse kun olin alkanut epäilemään, että oisko kumminkin sitä CECS:ssää (jalkojen kramppaus syndrooma), niin lääkärin mukaan ei Sisulla oireet siihen sovi. Sisu kun osittain ei ole tässä maailmassa ja kun kohtauksen jälkitila kestää tunteja palautua. Myös kohtaus näyttää ulkoisesti epilepsialta.
Sisulta otettiin varmaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat verikokeet. Nyt pois suljetaan kaikki mahdollinen ja mahdoton, koska monet muutkin sairaudet aiheuttavat epilepsiatyyppisiä kohtauksia. Otettiin ainakin pissanäyte, kilpparikoe, kortisolin basaaliarvo, maksantoiminta testi + tietenkin perusverikokeet (ja varmaan jotain mitä en muista). Verikokeiden tuloksia pitäisi tulla tällä viikolla.
Eli jos verikokeista ei löydy mitään, niin diagnoosi on epilepsia. Sisu sai jo reseptin lääkkeisiin. Kolmea erilaista. Kaksi päivittäiseen käyttöön ja yksi, jos kohtaus lähtee uudestaan heti perään, kuten viime aikoina on käynyt. Yksi lääkkeistä onkin tuttu, kun sitä söi edesmennyt Roosa toyvillakoira, jolla oli myös epilepsia.
Lääkäri kertoi, että nämä tutkimukset aloitetaan nykyään vasta kun 3 kohtausta on tullut. Jos kohtaustiheys yhtäkkiä alkaa tihenemään tai kohtaukset alkaa muuttumaan rajummiksi (kuten Sisulla nyt), niin aloitetaan lääkitys. Muuten aivot oppivat aina vaan nopeammin reitin kohtaukseen ja ne alkavat tihentyä ja rajuuntua. Epilepsia koirille on myös kehitetty nappularuoka, jos haluaa sellaista ostaa. Kerroin että Sisu syö raakaruokaa ja se oli lääkäristä oikein hyvä. Hän kehotti tutustumaan amerikkalaisiin sivustoihin epilepsia koirien ruokinnasta, siellä on kuulemma ohjeita mitä pitäisi välttää epilepsia koirialla (ketogeeninen ruokavalio tms).
Kokemuksia urosten kemiallisesta kastraatiosta, hormonikapselista eli Suprelorin kapselista
Posted onJos vertaan tätä Sisun normaaliin kastraatioon, niin Sisulla ei tullut lihomista tai turkin muutosta. Ja Sisun luonne muuttui iloiseksi ja pentumaisemmaksi, ärripurri luonne väheni. Kapseloidut taas on olleet enemmin masentuneita ja ajoittain kiukkuisempia. Toki nämä voi olla yksilöllisiä eroja, mutta olen ennemmin normaalin kastraation puolella.
Pienilukuisen rodun aiheuttama näyttelyharha
Posted onEilen erkkarissa mieleen tuli asia, jotan harvoin mietitään. Se on vähälukuisten rotujen aiheuttama harha näyttelyssä. Meilläkin ceskyterrieri on harvinainen ja etenkin näyttelyharrastajia on vähän. Usein näyttelyssä koiria on vain 1-3 ja nekin saattaa olla samasta perheestä kaikki. Omat koirat voittaa hyvin usein ROPin. Ei tuomarit ole höveleitä välttämättä sille ainoalle ja palkitse sitä, mutta kun ei ole kilpailua, niin toki se ainoa, on paikalla olijoista se paras. Ei ole mitään mihin verrata. Vielä kun rotu on harvinainen, niin monet tuomarit ei ole ihan perillä rotutyypin yksityiskohdista. Ja usein ceskyt onkin ihan perushyviä. Tottakai saa iloita siitäkin ROPista, niin minäkin iloitsen, mutta se tuo tunteen, että oma koira on uskomattoman hyvä, kun aina voittaa.
Entäs sitten kun vastaan saadaan muita rotutovereita… Sitten alkaa näkemään mikä se oman koiran taso on. Eilenkin erikoisnäyttelyssä oli vastakkain 6 urosta, joista jokainen oli ollut voittoisa aikaisemmissa näyttelyissä, joissa juuri muita ei ole ollut. Silloin kun on enempi koiria paikalla, käy helposti, että se oma koira ei olekkaan se voittoisin ja paras. Sitten on ihmeissään, että eikö se voittanutkaan, vaikka on moninkertainen ROP voittaja.
Itselleni on käynyt niin, että ceskyissä sitten lähden tavoittelemaan sitä paras uros voittoa. Jos sijoitus on pu-2, niin se on sama kuin häviö. Harjakoirissa tai villakoirissa pelkkä PU-sijoitus on jo iso voitto ja jos ROP tai VSP tulee, niin melkein pyörtyy. Sisukin jäi kehistä, kun ei ole niin voittajalaatua (ja oli kyllä muitakin syitä), mutta tältäkin koiralta löytyy ROP voittoja ja lähes aina se on sijoittunut PU-kehässä. Sairasta… Harjakoirana Sisu olisi ollut tuloslistansa kanssa huippulaatua. Tietenkin sitä haluaisi samaa tulevalta koiralta, jos kehissä kävisi, sen haluaisi olevan sitä ROP-laatua, mihin on tottunut… Ja tietenkin vielä mieluiten rotua, joka menestyisi sitten RYP-kehissä. Mutta ei se niin mene. Ne rodut jotka sitten keulii usein RYP-kehissä, on usein näitä suurempi lukuisia rotuja, jotka on tahkonneet jo rotukehissä yli 30 kilpailijan kanssa ja saaneet kovassa kaartissa ansaitun voiton.
Jos ceskyllä haluaa aina voittaa ja koiranettiin kauniin ROP rivin, niin resepti on yksinkertainen, kannattaa kiertää kaikki pienemmät näyttelyt, pysyä poissa isoista näyttelyistä ja pääkaupunkiseudun näyttelyistä. Se on niin helppoa. Onko ne oikeita ROP-voittaja sitten? Tietenkin on mutta jos haluaa nähdä mikä koiran taso oikeasti on tai miten tuomari arpoo isommasta joukosta, kannattaa hakeutua noihin isompiin tai tänne etelään, missä näitä on pari enempi kehissä.
Eilen erikoisnäyttelyssä meillä oli tuuria, Hupi on paras uros ja VSP, tänään mennään Riihimäelle, jossa 5 koiraa paikalla ja ei todella mennä voittamaan, saa nähdä millainen tuuri tänään on. Tuomaristahan se lopulta on kiinni, että mistä tykkää. Minä kun edelleen pidän näyttelyvoittoja jollain tavalla tuurina, se kun on tuomarin henk.koht. mielipide sinä päivänä. Niin että ei näyttelyitä kannata niin vakavasti ottaa.
Vauhtia riittää
Posted onMaalla oli kiva ottaa hidastusvideoita koirista, jotka hakee palloa. Videoissa näkee hyvin, miten erikoinen on ceskyjen juoksutyyli. Takajalat viedään aivan taakse kummallisesti potkaisten, hieman epätaloudellista juoksua. Jekku taas juoksee vinttikoiratyylillä kiitolaukkaa.
Pentuajatuspyörittelyä
Posted onMikä laimentaa tehokkaasti pentukuumetta? NO se kun Jekku ja Hupi otti jostain tyhjästä(?) pienen rähinän keskenään. Tuli tunne, että ei perkele enää yhtään urosta tähän taloon! Viimeinen naula arkkuun, että seuraava on narttu. Siinä on vaan yksi iso mutta… Kahdella kun on vielä pallit tallella ja sekalauma ei tule kysymykseen missään nimessä. Harjakoira, villakoira, cesky, vesikoira… Sen näkee sitten kun tulee, että mikä se lopulta on ja koska se edes tulee 😀 Mut sen näkee sitten.
Sisu ja Hupi ei ole tapelleet leikkauksen jälkeen ja Sisukaan ei ole pissinyt yhtään kertaa. Vietämme siis mukavan kesän kolmen järkevän pienen aikuisen koiran kanssa 😀 Silmä alkaa pikkuhiljaa tottua sporttiSisuun, mutta toivottavasti karvat silti kasvaa nopeasti 😀
Facebookin muistot antoivat ihanan kuvan viiden vuoden takaa. Reipas Naomi ja niiiiiiin suloinen Jekku 4kk ikäisenä.
Parantumaton ja Sisu leikattu
Posted onKyl mä vaan oon parantumaton näyttelyihminen 😀 Pentukuumeessa olen pentusia katsellut ja aina mietin niistäm kävisikö ne kehiin. No olen kumminkin aloittanut näyttelyt match showssa melkein 30 vuotta sitten. Ei siitä hauskasta harrastuksesta niin pääse eroon. Nyt vaan on kaikki valioita, niin ei ole juuri mitään enää haettavaa.
Sisu leikattiin melkein pari viikkoa sitten ja poika on hyvin parantunut. Luonteessa ei juuri muutosta vielä näy, mutta isä ja poika ei ole enää ollenkaan rähisseet ja jalka ei ole noussut enää sisällä. Eli ainakin vielä näyttää lupaavalta.
Karvat Sisulta lähti tänään, toivottavasti ne kasvavat parempina takaisin (koska koirasta tuli järjettömän ruma 😀 )
Hullu näyttelyelämä
Posted onKirjoitin facebookkiin tämän päivityksen Sisun saatua viimeisen sertinsä ja tultua valioksi:
”Joskus sitä oikeesti miettii koiranäyttelyiden järkevyyttä. Maksan ison summan rahaa, jotta saisin arvostelun koirasta ja ehkä ruusukkeen. Usein arvostelussa lukee positiivisena asiana asioita, joita ei saisi rodusta edes löytyä ja koira on kumminkin Rop. Pitäisi toki iloita ropista, mutta seuraavana päivänä, sama koira voi olla universumin rumin. Miten se on mahdollista? Mitä pystyy tekemään, että koira olisi ensi kerralla nätimpi? Ei mitään, koska kaikki on tuomarin mielipiteestä kiinni, joka ei ees nojaa rotumääritelmän…
Silkkaa hulluutta ja mä vielä osallistun itsekkin näihin karkeloihin 😀 Mitä jos ne rahat ohjaisi muuhun järkevämpään”
Edelleen katselen ihmisten facebookpäivityksiä näyttelyistä hieman hämilläni. Erikoisiin asentoihin venytettyjä koiria, joita on ehkä supsutettu tuntikausia, jotta nimen eteen tulisi joku kirjainyhdistelmä ja saisi jonkun ruusukkeen ja pokaalin. Lajissa, jossa et voi todella itse juuri vaikuttaa lopputulokseen. Et voi treenata koiraa paremmaksi ja toimivammaksi, niin, että se voittaisi. Olen ennenkin kirjoittanut tästä ja viime aikoina useammin. En tiedä mitä on tapahtunut, seurailen itseäni sivusta. Jos näyttelyt alkavat tuntumaan järkevältä rahantuhlaukselta, niin mennään sitten taas, mutta juuri nyt ei voisi vähemmän kiinnostaa random arvostelu ja ruusuke 40-50 eurolla. Menen mieluummin metsään ja annan koirille oikeasti nautintoa ja elämyksiä ja makkaraa voi syödä metsässäkin. Näyttelyn ulkopuolella koiran tietty trimmauskin alkaa kuullostaa ihan hoopolta, miksei koiraa voi trimmata koiralle mukavaan malliin, vaan pitää hirveät harjat kasvattaa villakoiralle ja leikata millilleen oikein tai karvaiselta nakulta klanittaa koko turkki pois…
Tämä on nyt vaikuttanut koirahaaveeseenkin. Minulla on pentukuume. Mutta en hae enää sitä näyttelyn ryhmävoittajaa. Haen meille sopivaa kilttiä koiraa, ehkä narttua. Villakoiraa, apikoosia tai harmaata, harjakoiranarttua, ehkä ceskynarttu tai joku muu, metsäretkeilyyn hyvin sopivaa rotua. Tai eipä sillä rotu tai väripuhtaudellakaan ehkä niin väliä, joskin oishan se hauska jättää mahdollisuus kehäkäynteihin, jos taas innostuisin 🙂 No tää pennun hankinta on pitkä projekti, kaikilla pojilla on vielä pallit. Maanantain jälkeen Sisulla ei enää ole. Pelkään, että ihastun pallittomuuteen ja sit nipsasen lopuiltakin… Sit voiskin nartun hommata. Toisaalta olen kauhean tyytyväinen oloon myös näiden kolmen pojan kanssa, mutta hetkittäin tuntuu, että joku puuttuu…