Ihanaa kun pakkaset hellitti, niin oltiin tänään vajaa tunti tekemässä pihalla lumitöitä. Tein koirille taas polkuja lumeen, jotta on helpompi siellä liikkua ja käydä pissalla muuallakin kuin terassin kulmalla! Jekku pääsi vielä juoksulenkille pojan kanssa yksikseen, niin nyt on rauhallista porukkaa sisällä parin tunnin ajan, kunnes iltalenkin aika koittaa 🙂
Category Archives: Sisu
Onnellinen
Posted onEilen olin niin onnellinen lenkillä näistä 3 koirapojasta. Pakkanen oli laskenut ja päästiin kunnon lenkille. Pellolla en uskaltanut päästää irti, koska oletin monien olevan lenkillä nyt, kun pakkasta ei juuri ollut. Ja oikeassa olin, kapealla polulla tuli vastaan snautseri. Helposti siirryttiin sivupolulle odottamaan koiran ohimenoa ja palkitsin ceskyjä namipalalla. Ne on niin tottuneet, että koiran ohitettua saa palkan.
Mutta on elämä helppoa, 3 aikuista koiraa, jotka ohittaa muut koirat ilman mutinoita, kulkee lenkillä hienosti ja uskovat muutenkin käskyjä. Kaikki on pieniä, mikä vielä helpottaa tilannetta lisää. Kunpa osaisi pysyä tässä, mutta tietenkin mieli halajaa hetkittäin ihan muuta. Eilen tuli taas kaverimme, colliepojat Emir ja Unkas, vastaan ja minä sain taas huokailla ihanien viisaiden ja rauhallisten collieiden vierellä, kunpa joskus minullakin olisi oma collie. No aina sitä haaveilla voi… Toisena hetkenä miettii isovilloja, toisena taas ihan jotain muuta. Se onkin kohta kevät ja jokakeväisen pentukuumeen aika 😀 Toivottavasti menee ohi nopeasti.
Kisu treenaa
Posted onSisu eli kotoisasti Kisu pääsi keskiviikkona viimein treeneihinsä. Treenit meni ihan ok, mutta oli kyllä levottomuutta ja hässäämistä suorituksissa. Malttaminen oli aika nollassa ja sehän me sitten saatiin kotiläksyksi. Joten piti sitä kotona sitten harjoitella ja käsky kävi kuvata koiran treenejä.
Tässä tällänen Sisun perustreeni, vajaa 5 minuuttia. Sen enempää on turha yleensä koiraa treenata, suoritus alkaa nopeasti huonontumaan.
Ensin treenataan kapulaa, mutta ei olla päästy eteenpäin kapulan haukkauksesta nostamiseen. Jos alan odottelemaan, että tulisko muuta, niin Sisu hermostuu ja alkaa tarjoamaan kaikenlaista muuta ja alkaa vinkumaan namia ja mm kapulan suuhun otto muuttuu pelkäksi kosketukseksi. Mietin pitäisikö esine muuttaa helpommaksi (kevyemmäksi) ja sitten myöhemmin yleistää takaisin kapulaan.
Toisena videolla on kotiläksyä eli malttamista. Otin avuksi kupin, mutta siihen ei voi laittaa ruokaa ennen käskyjä, koska sairaanloisen ahne Sisu menettää liikkumiskykynsä. Ainut mitä se silloin pystyy tarjoamaan on seisominen ja katsekontakti. Istuminen paikallaan jo sujuu, mutta makuu vaatii vielä hiomista, ei meinaa malttaa pysyä. Ja sitten vielä videolla näkyy kuinka naksutukseni tulee liian myöhään. Sen olisi pitänyt tulla, kun Sisu vielä makaa vieressäni, mutta nyt epähuomiossa naksautan vasta sitten kun Sisu on jo noussut eli palkka tuli siten ihan väärästä asiasta 😀
Kaikenlaista kupeissa
Posted onOllaan laajennettu koirien ruokamaailmaa raakaruokakohun jälkeen. Ihan jo siksi, että raakaruuan kanssa on pirullista pelata mökkireissuilla ym ja koska meillä on edelleen yllin kyllin nappuloita lojumassa. Ja kun oma maailmankuva hieman muuttui näyttelyiden suhteen, niin ei senkään takia tarvii olla ruokintakaan niin prikuulleen, minä kun halusin näyttelykoirille vain parasta, jottei vain turkit ole huonot ruokinnan takia. Nyt näillä on sellainen tavallisen koiran ruokavalio 😀
Pääsääntöisesti nyt puolet ruuasta on nappulaa ja puolet on muuta. Välillä se on raakaa lihaa, välillä kypsää koiraneinestä, kananmunaa ja välillä se on ihmisiltä jääneitä kala- ja lihapaloja. Nappuloina menee nyt Valio puristeruoka ja Hupilla menee Pupun vanha Hill’s eläinlääkärimuona. Sille ei tuo Valio sopinut, maha meni löysälle molemmilla kokeilukerroilla. Noh tämän arvasinkin, kun nappulassa on pellavansiementä ja sen kanssa on Hupilla ollut aiemminkin ongelmia. Vielä jää odottamaan käyttöä puoli pussia Hauhaun Premium lohi-perunaa ja pieni säkki Royalin jotain voitettua ruokaa (kai senkin voi noille syöttää, vaikka en ite siitä oikein tykkää merkkinä). Lihaisaa siis edelleen, mutta yritetään saada noi nappulatkin kulumaan pois.
Toimiva ratkaisu
Posted onKatselin himoiten TopCaniksen Tuplatalutinta, jossa oli yksi käsilenkki ja kaksi hihnaa. Lisäksi siinä on leikari, joka pyöräyttää hihnat aina pois solmusta. Itseäni häiritsi, että se ei ole nahkahihna ja siksi se jäi hankkimatta (myöhemmin kuulin , että DesingDog tekee nahkaisiakin). Mutta keksinpä sitten, että meillä on molemmissa hihnoissa metallilenkit käsihihnoissa ja omistan vanhan hihnan, joka on vain käsilenkki ja lukko leikarilla eli nämä kun yhdistää, on tulos sama kuin tuplataluttimessa.
Ja voin sanoa että tykkään!Tuplahihnassa on kiinni Hupi ja Sisu, koska niillä on samankaltainen lenkkikäyttäytyminen. Niitä ei tarvitse ollenkaan selvitellä lenkillä, kun hihna kiepsahtaa aina oikein. Jekku painelee flexinsä perässä, joten se ei yleensä sotkeennu näihin hihnoihin ollenkaan. Kahdella toimii varmasti huipusti, mutta toimii kolmellakin, jos kolmonen kulkee eri puolta tai esimerkiksi selkästi pidemmällä.
Muokattu vaatesivu
Posted onTurkkikoirien vaatesivua on muokattu, kun viimein sadehaalarit tuli postissa ja sain ne kuvattua koirien päällä.
Sisun fysioterapiakäynti
Posted onSisu kävi tänään fysioterapeutilla näyttämässä selkäänsä. Aluksi keskusteltiin miksi oltiin siellä ja fyssari kävi Sisun läpi. Heti alkuunsa selvisi, ettei selässä ollut mitään ihan kauheaa ja mullistavaa. Lapaluista taaksepäin oli selkä jumissa, mutta mistään ei niin, että se selittäisi epilepsiatyyppisen kohtauksen. Se mikä jännittävä löytyi, mikä selittää selän jumiakin, oli, että Sisun oikean puolen takajalan lihaksisto oli vasenta pienempi. Alkuajatus on nyt se, että Sisu on mahdollisesti satuttanut jossain kolhaisussa tai leikin tiimellyksessä oikean takajalan ja alkanut varomaan sitä, kumminkin näkyvästi ontumatta. Siitä sitten on virheasennosta oikeapuolen lihaksisto heikentynyt ja selkäkin jumittunut.
Sikäli surullista, että selkä ei nyt ilmeisesti ei ole kohtauksen syy, vaan joku muu. Nyt ei auta kuin odotella, uusiiko kohtaus vai ei, se voi kumminkin jäädä koko elämän ainoaksi. Faktaa on, että epilepsiatyyppinen kohtaus se oli, mutta oliko syy epilepsia vai joku muu, se jää vielä tietämättä, ehkä se ei paljastu koskaan.
Mutta mitä nyt hoidoksi… Jumppaa ja kahden viikon päästä uudestaan fyssarille selkää avaamaan lisää. Sisun oikeaa puolta pitää aktivoida työntelemällä koiraa ohjeiden mukaan niin, että se joutuu käyttämään enemmän oikeaa puolta ja vahvistaa sen lihaksia. Joku litteä jumppatyynykin pitää Sisulle hommata reenaukseen. Ja namipalalla maaten houkutella Sisua ojentamaan selkäänsä. Hieroakin saa. Kaikki tehdään koiran ehdoilla, jos on vastenmielistä, niin lopetetaan heti.
Selän kuvauttamista 2-vuotiaana fyssari suositteli, etenkin, jos koiran toispuolisuus ei ala nyt helpottamaan ja selän kireyttä ei saada pois. Käsin ei siitä löytynyt rakenteellista vikaa. Ceskyjen lihaksistoa ihaili, kyseessä on kumminkin ”pikkukoira”, jolla on kumminkin bullterrierin lihaksisto 😀 Kyl sitä jäi miettimään lopuksi, että kuinkahan jumissa nuo muut koirat mahtaa olla. Oli kumminkin puhetta juuri siitä, että selät trimmataan hyvin kaljuiksi (millisiiliin) ja ei ole puettu takkujen pelossa, niin selkä on tosi pahasti pakkasilla ja kylmillä keleillä säiden armoilla. Lisäksi on käytetty kaulapantaa, joka näillä pitkäselkäisillä ei ole välttämättä turvallisin. Myös agilitynharrastamista näiden etupainotteisten painavien tappijalka lihaskimppujen kanssa suositteli miettimään tarkoin. Etenkin se A-esteen ylitys, mitä olen itsekkin miettinyt, on melkoinen rasitus tälle kroppamallille.
Sisu sai myös luvan jatkaa tokossa, kunhan jätetään nyt hyppytreeni vielä hyppimättä.
Mitä Sisu itse tykkäsi…No kusaisi heti kärkeen merkkauksen hoitopatjalle (aaagggh, että häpesin)… Ja hoidon aikana se vinkuin ja vonkuin, koska oli mahdottoman tylsää vaan maata paikalla, kun siellä ois ollu vaikka mitä hajuja ja rasiassa oli namejakin! No parasta oli namit, joita sai kun treenattiin kotiharjoituksiin selän ojentamista 😀
Karvamörkö
Posted onSisu on kyllä ihan käsittämätön karvamörkö, kun isäänsä vertaa. Molemmat on trimmattu messukeskuksen näyttelyyn joulukuussa ja Hupin turkki näyttää edelleen suht kohtuulliselta, mutta Sisu näyttää täysin räjähtäneeltä. Sisulla on ainakin kolminkertaisesti turkkia verrattuna Hupiin, mutta laatukin on silkkisempi, kun vertaa Hupin kovaan karvaan.
Koirat savat pitää karvansa nyt talven ja pakkasten ajan, saapi nähdä millainen urakka on keväällä kuoria koiria turkeistaan. Hupi varmaan meneekin suht ok, mutta Sisun kanssa voi trimmeri taas yskähdellä. Mutta en millään raaski vetää lyhyeksi nyt pakkasilla, ettei kylmä iske taas koirien selkiin. Hauska nähdä miten Sisu keväällä kutistuu puoleen entisestä 😀