Nakukekkulit

Posted on

Meillä asuu kaksi nakukekkulia. Pupu sai jo aiemmin nakulookin, kun helteillä alkoi olla tuskaisen kuuma paksussa villapaidassa. Ei sitten vieläkään kasvatettu näyttelytukkaa, en tiedä saanko sitä koskaan kasvatettua 😀 Reilun vuoden kuluttua olisi siirtyminen veteraaniluokkaan… No mut nyt mennään kesä kaljuna ja onnellisena.

Jekun kaljuuntumisen olinkin jo päättänyt etukäteen, mutta se tuli pari päivää aikaisemmin, kun Jekku loukkasi etujalkansa johonkin ja näyttelyt olikin sit siinä, kun karvoja joutui ajelemaan. Ajelin sitten koko koiran. Ensin harjakoiran nakulookkiin ja sitten täysin karvattomaksi. Nyt se on ihana, kuin Tanskalais-ruotsalainen pihakoira ja hetkittäin kuin whippet. Jekku nauttii nyt karvattomuudesta ja minä myös tämän aamun vesisateessa. Ainut mutta Jekulle on ollut, että joutuu pukemaan, siihen se ei ole tottunut. Mutta komea poika sielä karvojen alta löytyi, kroppa on mun silmään parempi kuin oletin.

140606-DSC_4718-001

Pupu kaljuna takki päällä…

DSC_7843-001

Jekku naku harjakoirana

DSC_7901-001

<3

140611-DSC_4787-001

Jekku kokeili Naomin valjaita…

140612-DSC_4802-001

Jekun uusi ”Ultra Bra -henkinen” keltainen Rukan sadetakki ja koira näyttää ihan whippetiltä 😀


Turkkia, näyttelyitä ja elämää

Posted on

Taistelut Jekun turkin kanssa pitävät aiheen jatkuvasti pinnalla. Turkki yhdistettynä normaalielämään… Ja sen yhdistäminen näyttelyhin ja siihen kun lisää vielä silikonit sun muut mömmöt.

Nyt näyttäisi siltä, että Jekun turkin saa todella hienoksi Pure Pawssin silikonipitoisilla aineilla, se laskeutuu hienosti ja on helppo laittaa näyttelyihin, mutta, iso mutta, turkki ei pysy takuttomana 5-7 päivää, eli sitä pitää olla jatkuvasti pesemässä. Näyttelykoiralle, jonka turkkia haluaa vaalia, pesu pari kertaa viikossa ei ole paha, mutta jos yrittää yhdistää sitä normaali elämään ja siihen, että haluaisi tehdä muutakin, kuin kököttää pesuhuoneessa, niin väli on aivan liian lyhyt.
Toisilla aineilla, pääasiassa Royal Perfectionin shampoilla ja ReQualin hoitoaineella sai pesuvälin venytettyä lähes kahteen viikkoon. Se oli luksusta, mutta turkki olikin sitten pörrömpi ja kului helpommin (tai sitten kyseessä oli harha, kun turkkia ei silotettu silikonilla).

Nyt on aikalailla ensimmäisiä hetkiä, kun vakavasti mietin Jekun turkin ajamista pois. Sehän on jo valio, ulkomaille emme suuntaan, joskin oisihan kiva näyttelyttää sitä silloin tällöin, mutta se vaatisi sitten sitä jatkuvaa vaalimista ja pesemistä kaksi kertaa viikossa. Olen vuosien kuluessa tullut laiskemmaksi. Olen alkanut kaivata helppoutta. Sitä, että koira voisi pulahtaa uimaan halutessaan ja silti voisin sen huomenna kehään raahata. Mutta jaksaisinko kasvattaa turkin takaisin entistä ehompana? Minulla on ollut tapana tykästyä lyhyempään tukkaan nopeasti 😀 Jekulla on vielä kaksi näyttelyä kahden viikon päästä, josko saisin vielä niiden ajan turkin pidettyä…

Hupin kanssa on helpompaa, sitä alkaa kutittamaan nuo silikoniaineet, niin emme pese niillä kuin joskus näyttelyihin. Hupi käyttää pääasiassa Royal Perfectionin Anti-inching pesuainetta, joka ei pesun jälkeen kutittele. Lisäksi Hupilla on todella laadukas turkki, joka ei aineista niin välitä, eikä oikeastaan takkuakkaan. Eikä ceskyjen tarvitse olla kehässä tip top. Eilen nauratti, kun oli tajuton helle, niin kehän jälkeen kaadoin koko vesikupin koiran selkään viilennykseksi. Käveltiin autolle ja koira oli kuiva ja näytti siltä, kuin ei olisi koskaan kasteltu 😀

140523-DSC_4595-001

Jekku täysin takkuisena, vain viikko pesusta ja koira oli täynnä epämiellyttävää takkulaattaa 🙁

 

140525-DSC_4619

Pesun jälkeen, alkaa pöffintymään pahasti jo, ei kai vaan silikonit… vai onko vain takuista johtuvaa.

140525-DSC_4616

Onhan se näin juuri kammattuna kaunis

140523-DSC_4602-001

Hupi laitettuna valmiiksi kehään ja silti voi ottaa pienen leikkihetken pihamaalla. Ei voisi Jekulle tälläistä suoda ennen kehää.


Pompulavinkki

Posted on

Koiranpompulat on kulutustavaraa, kun ne pitää aina leikata poikki, kun ne poistaa päästä, jottei turkki kulu poikki repiessä. Jo aikaisemmin olen käyttänyt hevosten pompuloita mm. korvapaketeissa. Nyt olen löytänyt hevososastoilta myös vähän leveämpiä silikonisia pompuloita. Vaaleanpunaisia ostin Hong Kong tavaratalosta ja nyt violettejä ja valkoisia Puuilosta. Iso rasia maksaa alle kolme euroa.

140427-DSC_4435

140427-DSC_4437


Kierrokset nousee

Posted on

Tuntuu, että siitä asti, kun Jekku on päässyt valjailla vetolenkeille ja pyöräjuoksutuksille, on sen kierrokset nousseet muutenkin lenkkeillessä. Tämä siis ilmenee niin, että kun koira tulee vastaan, Jekku pomppii hihnassa vetäen takajaloillaan ja henkäilee vastaantulevalle koiralle. Ennen kyllä katsottiin vastaan tulijaa ja ehkä vähän henkäiltiinkin, mutta nyt käytös on potenssiin kymmenen. Tästä ei ole enää pitkä matka remmirähinään. Eniten ärsyttää, että Jekku yrittää rynnätä kaikin tavoin toista koiraa kohti, mikä sillä ei ole ennen ollut tapana. Ainut mikä tulee mieleen on, että vetoharrastus on nostanut kierroksia ja ehkä opettanut väärää tapaakin. Vetäessä Jekku on todella kiihdyksissä ja silloin koirien ohitukset menee kyllä ohitettuna mutta kiihkeästi vetäen.

Nyt pidetään vetoharrastuksista ja kiihdyttävästä toiminnasta taukoa ja otetaan ystävämme kuonopanta käyttöön jälleen kerran. Viimeksikin lyhytaikainen kättö muistutti mikä on oikea tapa toimia. Kuonopanta yksin ei opeta, vaan tietenkin mukaan otetaan koulutusta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Pupu saa hetkeksi kuonopannan. Se n meidän koirista se, joka haukkuu ohikulkijoita. Pupulla onkin jo koulutus käynnissä, sitä kuljetan namin kanssa koirien ohi ja se onkin tehonnut tosi hyvin, mutta nyt tää Jekun säätö ja ryntäily on vaikeuttanut Pupunkin treeniä.

140412-DSC_4337-001

Silloin kun kukaan ei tule vastaa, porukka kulkee kauniisti.


Valjaksia

Posted on

Jekun huskyilyt meni hyvin siihen asti, kun tänään piti lähteä pojan kanssa juoksulenkille… Joku oli syönyt valjaat rikki!! Hupi on viime päivinä syönyt erinäisiä muovisia juttuja, joten syyttävä sormi osoittaa siihen päin. Sillä on joku fetissi kovaan muoviin, kun pilkottuna on löytnyt yksi toinen valjaiden lukko ja lasten henkari, jossa pidän koirien takkeja. No ei e sitten auttanut, kuin lähteä hakemaan uudet valjaat. Samalla ostin Hupille omat valjaat ja joustohihnan, saavatpa sitten vetää molemmat, jos Hupi nyt ees tajuaa lopulta tuon vetämisen päälle. Otin nyt Jekulle kokoa pienemmät, kun tuntui, että on himpun liian isot ne vanhat. Jekulla nyt ZeroDC short valjaat koko miniII ja Hupilla XS. Napakat ovat nut kaulasta molemmille, mutta ei ne saa hartioidenkaan päällä roikkua.

Se on vielä sanottava, että Hupi ei kyllä normaalioloissa tuhoa oikeastaan mitään, joten nämä 1,5v vanhana saadut päähän pistot on ihan uusi juttu 😀

140217-DSC_4121


Jekku, jälleen huskyksi syntynyt :)

Posted on

Olin jo pidempään suunnitellut pitkille lenkeille laittavani Jekun valjaisiin ja vetovyöhön. Idea lähti siitä, kun näin sakemanniharrastajan menevän meidän ohi ja sillä toinen koira oli vyötäröllä vetoliinassa ja veti lenkillä omistajaansa. Jekku, joka on husky harjakoiran vaatteissa, tykkäisi varmasti myös.

Selvittelin saako perinteisiä huskyvaljaita noin pieninä, mutta en löytänyt, mutta sitten löysin tietoa, ettei pienille koirille kannattanut huskyvaljaita laittaa. Kiinnityspiste omistajaan on sen verran korkealla, että huskyvaljaat ei istu koiran selkään. Kaivelin sitten mitkä olisi hyvät ja löysin ZeroDC short valjaat, jotka oli hyväksytty myös virallisiin valjakkohiihto ja Canicross (koirajuoksu) kilpailuihin. Kävimme sovittamassa Murren Murkinassa valjaita ja löysimmekin sopivat. Olimme kahden koon vaiheilla, mutta otettiin isommat. Kotona kun kokeilin, niin isommat menee myös Hupille nippanappa, joten sekin voi kokeilla niitä. Ostin lisäksi samanmerkin joustavan hihnan. Itseni ympärille tulevan ”talutusvyön”  ostin mustista ja mirristä, kun oli edullisempi. Jos nyt aletaan ihan kunnolla vaeltamaan ja juoksemaan koiran kanssa, niin sitten satsaan vasta hienoon kalliimpaan kunnolla tuettuun talutusvyöhön.

Eka lenkki uusissa vermeissä ja että Jekku nautti. Poika veti tasaista vetoa melkein koko lenkin, ei meinannut ehtiä jatkuvasti pissimäänkään, kun oli huskyn työ täytettävänä. Eikä tarvinnut ollenkaan komennella, että ei vedä. Lopussa alkoi kunto hyytyä. Ollaan aina vitsailtu, että pitäisi laittaa tiiliskiviä perään, että väsyisi, mutta nyt oli vähän painavampi vastus hihnan päässä 😀 Turkille ei valjaat kyllä hyvää tee, mutta koira oli onnellinen. Eihän noita normeilla korttelikierroksilla käytetä, vaan juuri kun lähdetään vetämään kunnon vauhtia pitkä lenkki.

140208-DSC_4072

Mennään jo!

140208-DSC_4068

Huono kuva pimeässä ja liikkeessä. Tasaisen tappavaan vauhtiin hienolla vedolla husky eteni.


Kylmää, tossuja ja paitoja

Posted on

Sää menee lahjakkaasti äärilaidasta toiseen. Ensin kuljetaan monta kuukautta kaulaa myöten ravassa ja sitten palellaankin jo -15 pakkasissa. Hupilla palelee jalat, se tarttis jotkut tossut. Se menettää taas kävelykykynsä, kun tarpeeksi paleltaa ja tuuskahtaa hangelle kiljumaan. Aika hassua sikäli, että meillä ennen paleli vain villakoirien tassut juuri ajeltuina ja Hupilla on paksut karvat jaloissaan. Haastetta tossujen etsimiseen tuo varmasti tappijalat, niihin ei mitä tahansa tossunvarsia saa kiinnitettyä… Saati sitten suostuukohan tappi edes tossukoiden kanssa kävelemään. Pitäisi vielä selvitellä mitkä tossut on parhaat…

Pupu on aina melkoisen kalju ja ajelun jälkeen olen harmitellut, ettei Pupulla ole kuin ulkotakki. Samoin Hupi on näyttelytrimmin jälkeen hyvin kalju. Niinpä tilasin nyt kokeeksi vinttikoirien käyttämiä lämpöpaitoja TÄSSÄ LINKKI. Saapa nähdä kun tulevat, että toimiiko.

Pojilla on mennyt myös nyt kovaa. En ole päässyt pahemmin kunnon lenkeillä jalkavaivan takia, niin koirat ovat saaneet painia pihamaalla. Virtaa on, niin pojilla menee vauhdikkaasti sisällä ja ulkona. Pääosin Jekku yrittää astua Hupia, mutta silti koko homma on leikkiä ja painia. Pihalla sitten juostaa peräkanaa ja painitaan hetkittäin. Silloin ei kyllä kylmä tunnu haittaavan.

DSC_4610

Paini alkakoon

DSC_4613

Hupi jäi painissa alakynteen.

DSC_4618

Kaikki keinot on sallittuja 😀

DSC_4624

Ravistus

DSC_4716-001

Tälleen se alkaa, varpaiden palelu. Ensin ravistellaan ja sitten ei pysty enää kävelemään…

DSC_4761

Jekkua ei pakkanen palella, se vaan pörhistää itsensä samojediksi.

DSC_4767

Kukahan kulkee minun tielläni?

DSC_4773

Ei tätäkään palella…

 


Korvamuovien kiinnitys ja korvien suojaaminen

Posted on

Näyttelyvillakoirilla usein käytetään korvamuoveja, mutta niille on paikkansa muillakin luppakorvaisilla roduilla, joiden korvakarvoja halutaan suojella likaantumiselta ja kulumiselta. Paketin teossa tärkeintä on viimeisenä tarkastaa, ettei muovien välissä ole korvanlehteä, muuten voi aiheutua kuolio.

Korvapakettien tekemiseen voi käyttää ”oikeita” korvamuoveja, mutta jotkut käyttää mitä tahansa muovipussia ja jopa suihkuverhon paloja. Osa käyttää korvapaketeissa hevosten jaloissa sekä haavanhoidossa käytettyä itsekiinnittyvää sidettä (LINKKI). Hevostarvikkeena tuo on usein halvempaa. Käytän molempia hieman vaihdellen. Itse käytän korvapaketeissa isompia noin 1,5-2cm halkasijaltaan olevia kumilenkkejä. Näitäkin saa halvemmalla hevostarvikeosastoilta, mutta koiratarvikkeissa on enempi värejä. Itse tilaan muovit ja lenkit TÄÄLTÄ.

Toiset koirat ei tykkää paketeista ja yrittävät saada niitä suuhunsa ja pureskella ja samalla pureskelevat korvakarvat kokonaan poikki. Myös koirakaverit saattaa roikkua paketeissa ja katkoa korvakarvoja vielä pahemmin. Leikkien ajaksi korvat voi lisäsuojata hupulla tai niihin voi laittaa jotain pahanmakuista ainetta.

Näyttelyaamuna teen paketin suojaamaan, jottei karvat mene suuhun tai kastu vesikupissa, mutta en taittele pakettia, vaan laitan yläreunaan ja ihan alas (niin ettei koske karvoihin) kuminauhat.

Tämä on ollut vuosia minun tapani paketoida villakoirien ja nyt harjakoiran korvakarvat, joku toinen saattaa tehdä toisin.

DSC_3193

Korvamuoveja ja kumilenkkejä

DSC_3194

Kampaa korvakarvat suoriksi

DSC_3195

Taita muovin yläreunasta vähän tukemaan, korvakarvojen pitää kumminkin mahtua koko paperin sisään. Asettele karvat muovin päälle, hitusen voi korvanlehti olla muovin päällä, sillä se liukas muovi kumminkin valuu hieman.

DSC_3197

Pyöritä koko muovi karvojen ympärille tiukaksi rullaksi.

DSC_3198

Paketoinnin tärkein kuminauha, tällä varmistetaan, että paketti pysyy. Kieritä kuminauhaa niin monta kertaa ympäri kuin vain pystyt. Joudut pujottelemaan hieman loppupään muovia.

DSC_3199

Taita pitkä paketti, joko 3 tai 4 osaan riippuen sen pituudesta.

DSC_3200

Korvan lehden alareunaan pitäisi tulla pienehkä paketti, mutta silti niin, että sen saa kahdella kumpparilla kiinni.

DSC_3201

Taittelun jälkeen kiinnitä vielä ylös uusi kuminauha ja alas toinen.

DSC_3202

SE KAIKKEIN TÄRKEIN! Tarkista AINA, siis ihan AINA, kammalla, että paketin ja korvan välistä kampa pääsee läpi, näin korvan lehti ei voi olla paketin sisällä.

DSC_3209

Paketit valmiina