Sisu sai viimeksi kotiläksyksi harjoitella peruuttamista, kohteen päälle. Tämä on Sisulle hyvää jumppaa selälle ja takaosalle. Koira oppii että sillä on takajalat ja missä ne on ja miten ne toimii. Siitä on apua monessa asiassa. Sisu ymmärsi yllättävän hyvin idean, kun alkuun kosketuskepillä aloitettiin (alussa kosketuskeppi etujalkojen väliin), nyt menee jo tarjoamismeiningillä. Ainut vaan on, että jos istuu, niin sitten se pepun nostaminen enää ylös on tosi vaikeaa. Ja tuli todistettua, että ceskyllä peruuttaminen onnistuu myös istuen xD
Category Archives: toko
Kisu treenaa
Posted onSisu eli kotoisasti Kisu pääsi keskiviikkona viimein treeneihinsä. Treenit meni ihan ok, mutta oli kyllä levottomuutta ja hässäämistä suorituksissa. Malttaminen oli aika nollassa ja sehän me sitten saatiin kotiläksyksi. Joten piti sitä kotona sitten harjoitella ja käsky kävi kuvata koiran treenejä.
Tässä tällänen Sisun perustreeni, vajaa 5 minuuttia. Sen enempää on turha yleensä koiraa treenata, suoritus alkaa nopeasti huonontumaan.
Ensin treenataan kapulaa, mutta ei olla päästy eteenpäin kapulan haukkauksesta nostamiseen. Jos alan odottelemaan, että tulisko muuta, niin Sisu hermostuu ja alkaa tarjoamaan kaikenlaista muuta ja alkaa vinkumaan namia ja mm kapulan suuhun otto muuttuu pelkäksi kosketukseksi. Mietin pitäisikö esine muuttaa helpommaksi (kevyemmäksi) ja sitten myöhemmin yleistää takaisin kapulaan.
Toisena videolla on kotiläksyä eli malttamista. Otin avuksi kupin, mutta siihen ei voi laittaa ruokaa ennen käskyjä, koska sairaanloisen ahne Sisu menettää liikkumiskykynsä. Ainut mitä se silloin pystyy tarjoamaan on seisominen ja katsekontakti. Istuminen paikallaan jo sujuu, mutta makuu vaatii vielä hiomista, ei meinaa malttaa pysyä. Ja sitten vielä videolla näkyy kuinka naksutukseni tulee liian myöhään. Sen olisi pitänyt tulla, kun Sisu vielä makaa vieressäni, mutta nyt epähuomiossa naksautan vasta sitten kun Sisu on jo noussut eli palkka tuli siten ihan väärästä asiasta 😀
Vuosi alkoi todella surkeasti
Posted onKoirien kohdalla vuosi alkoi todella surkeissa merkeissä. Päivällä teimme ihanan lenkin peltojen keskellä, sieltä tultuamme rauhoituimme olohuoneessa ja koiratkin alkoivat rauhoittua… Kunnes yhtäkkiä tajuan, että kaikki ei ole kunnossa, mikä ihme Sisulla on??! Säntään koiran luo ja totean sen jotenkin olevan hyvin outo, se ei pysy pystyssä, sen pää heittelehtii puolelta toiselle ilman että se pystyy sitä hallitsemaan. Takajalat ei ota alle. Äkkiä puhelin esille ja videoimaan, samalla hilasin Sisua vähän parempaan asentoon pois sohvan vierestä. Olin totaalisen kauhuissani, olihan minulla ollut yksi epilepsiakoira ennestään ja tämänkaltainen näkymä näytti todella pahalta. Hetki meni ja Sisun olo helpottui, se alkoi voimakkaasti läähättämään ja pikku hiljaa olo parani ja jalat alkoi kantamaan. Tunnin ajan se murisi muille koirille ja sen jälkeen se nukkui.
Äkkiä soitto päivystävälle ja saimmekin ajan klo 18.30. Videon nähtyään lääkäri sanoi että hyvin epilepsialtahan se näyttää, mutta otettiin kokeet ja käytiin koira läpi. Selkä oli todella kipeä. Koira vingahteli eläinlääkärin painaessa alaselkää (lanne-ristiluu ja nivusten alue). Selkä oli muutenkin normaalia joustamattomampi. Verikokeiden tulokset oli normaalit. Diagnoosi jäi avoimeksi syynä voi olla epilepsia tai vaikka selästä johtuva kipu tai sitten molemmat yhdessä. Aika näyttää tämän nyt vain, jos kohtauksia alkaa tulemaan selän hoidosta huolimatta, niin silloin se on melko varmasti epilepsia. Kun selkä saadaan kuntoon ja jos oireita ei tule, voimme huokaista helpotuksesta ja todeta selän olevan syypää. Selkä täytynee kuvauttaa jossain välissä ihan varmuuden vuoksi. Selkäkipu voi selittää myös öiset pissiongelmat.
Sisu sai 2 viikon kipulääkekuurin ja käskyn ottaa rauhallisesti ainakin pari päivää. Tokokurssi jää nyt Sisulta väliin, ainakin aluksi, Sisu on ainakin pari viikkoa sairaslomalla, ehkä pidempäänkin ja jos epilepsia on syyllinen niin lopullisesti. Fysioterapia aika saatiin 18.1. Mietin vielä lähdenkö paikkaamaan Sisua kurssille toisella koiralla…
Nyt vaan täytyy toivoa että syyllinen on pelkkä selkä. En nyt kaipaa yhtään lisää tälläistä koirien kanssa. Ja kyllä itku pääsi kun koira oli vähän toennut kohtauksesta…
Lopuksi video Sisusta. Se voi olla aika hurjan näköinen.
Reeniä, reeniä…
Posted onSisun kanssa ahkerasti harjoitellaan tokoa. Päätreeninä on nyt ollut tuon sivulle tuleminen, se kun on tokon yksi tärkeimmistä jutuista. Tarkoitus olisi siitä häivyttää kaikki käsi ja vartaloavut. Sitten yksipäivä vilkaisin uusia tokosääntöjä ja meinasin saada p-halvauksen kun tajusin, että siellähän on joku noutokapulaliikekin! Kääk! Noudot on aina olleet kompastuskiveni, toki aikana, jolloin koirat pakotettiin pitämään kapula suussa. Tänään sitten äkkiä selamaan säännöt ja helpotuksen huokaus, se onkin vain 5 sekunnin kapulan pito suussa alokasluokassa.
No kaksi kertaa on nyt treenailtu ja olen ollut hyvin hämmästynyt iloinen tuon otuksen oppimiskyvystä. Ekalla kerralla oli kriteerinä aluksi että kiinnostuu edes kapulasta ja sitten koskeminen kuonolla ja siinä hyväksyttiin vain kapulan keskiosan kosketus. Tänään ajattelin jos päästäisiin vähän eteenpäin, mutta loistavasti Sisu alkoi tarjoamaan kapulan ottamista suuhun, kun namia ei enää herunutkaan kapulan nuolaisusta. Se siis ottaa kapulaa suuhun, minun pitäessä sitä molemmista päistä kiinni. Kokeilin nostaisiko se lattialtakin, mutta jotenkin tänään oli niin hössö päivä, että hävisi siinä kaikki oppi. Otin vielä muutaman suutuntuman käsistäni ja siihen lopetettiin se.
Kaikista vaikein Sisulle on pysyä paikoillaan. Hienosti sivulle ja sit palkka ja voi pompata pois, välillä ennen palkkaakin naksun tultua. Maahan menossa voi mennä ripeästi maahan, mutta sitten onkin jo jouset jaloissa ja on pompattava nopeasti ylös… ei se auta kuin treeniä lisää.
Uudet toko-säännöt löytyy täältä: KLIK
Ps. pissiminenkin on nyt hieman helpottanut, vaipat on olleet jo pari päivää kuivina 🙂
Treeniä
Posted onSisu hyväksyttiin kilpatavoitteisten ryhmään treenaamaan tammikuun alusta, joten aloitettiin pieni preppaus ennen koulutusten alkua. Tähtäimenä olisi nyt toko, kun en rally-tokoon niin innostunut, vaikka nekin kurssit Sisu kävi. Rallytokossa on liikaa kylttejä ja temppuilua mulle (ei koiralle 😀 ), toko on mulle vanha tuttu. Joskin siinäkin säännöt muuttuneet, joten pitää lukasta myös uudet liikkeet läpi. Sisu on todella fiksu ja kun se on todella ahne, on kouluttaminen helppoa. Tosin liika ahneus näkyy videolla, sormia on pakko näykkiä, kun niissä on aiemmin ollut namia. Veikkaan, että tuo jää pois, kunhan treenataan lisää ja tietää mistä se nami tulee.
Videolla tarkoitus oli vain treenata sivulle tuloa, lähinnä sitä, että oppii tulemaan suunnilleen oikeaan paikkaan. Alussa käytin vahingossa vanhaa sivu-käskyä. Olen vaihtanut sen sivulle-käskyksi, koska sana sivu on liian lähellä sanaa Sisu. Etenkin kun käännytään, näkyy tuo sormien näykkiminen. Lopussa haen namittamalla lähempää istumista. Ja sitä haetaan koko ajan palkkaamalla koira sen vasemmalta sivulta, ettei ala istuminen kääntymään väärään suuntaan alun alkaenkaan. Yritän koko ajan vähentää avuja, nyt ei ole enää namia kädessä, mutta pientä ohjailua on vielä kädellä ja vartalolla.
Videolla ei näy, mutta lopuksi harjoteltiin parin sekunnin paikalla oloa istuen ja maaten, kun tuo Sisun odottamisen jaksaminen ei ole sitä parasta mahdollista 😀
Harrastuskoira vai lemmikki?
Posted onTiedän, että tämä kirjoitus voi suututtaa monia. Mutta pakko kirjoittaa ilmiöstä harrastuskoira. Jo ennen muinoin kasvattajat myivät vanhoja narttujaan, jotka oli jo pentueensa tehneet, jotta jäisi tilaa nuoremmille. Mutta nykyään on noussut ilmiö, jossa harrastajat myyvät nuoria koiriaan, koska niissä on joku vika, että se ei käy enää harrastukseen. Itse olen tutustunut ilmiöön moneen kertaan lähinnä näyttelypuolella, mutta tiedän, että sitä on myös mm. agilityssä ja en vaan voi sitä itse hyväksyä. Otetaan koira, se kasvaa ja sillä onkin vaikka vääränlainen häntä, hammas puuttuu tai kasvaa liian isoksi tai se ei enää näytäkään multivoittajalta. Kun tämä havaitaan, lähtee koira välittömästi myyntiin, koska ei haluta haalia kotiin viallista yksilöä, jonka kanssa ei pysty enää harrastamaan ja koska koiran kanssa ei ole enää mahdollista osallistua näyttelyihin, saati voittaa. Koiran lähdettyä, otetaan uusi pentu paikkaamaan tilannetta, jotta päästäisiin taas kehiin, täytyyhän harrastusta pystyä jatkamaan. Koirasta on tullut pelkkä esine, jolta haetaan täydellisyyttä ja voittoja, harrastusväline. Koiralla ei tunnu olevan enää mitään virkaa ystävänä ja lemmikkinä.
Jollain tasolla mä hyväksyn tämän tavoitteellisille kasvattajille. He eivät todellakaan voi pitää nurkissaan jokaista rekkua, jolla ei ole jalostuskäyttöä. Tosin monet kasvattajat käyttävät sijoittamista, jotta koiran ei tarvitse vaihtaa kotia, jos se onkin ”viallinen”, se vaan jätetään käyttämättä. Ja kasvattajatkin tietävät, että susirumakin koira voi olla hyvä jalostusyksilö. Vaikka se ei niitäkään menestystä näyttelyissä, se voi tehdä kuvankauniita pentuja.
Itse olen ostanut jokaisen pennun tähän taloon ensisijaisesti lemmikiksi. Kukaan kasvattaja ei ole minulle edes luvannut mitään näyttelykoiraa ja menestystä. Osassa kauppasopimuksiakin minulla lukee, että lemmikkitasoa tms. Uuden koiran hankinta ei saa olla näyttelyesineen hankinta, vaan ensisijaisesti pitäisi ostaa itselleen koiraa, ystävää ja lemmikkiä. Kaikki muu tulee sitten bonuksena päälle. Tiedän, että osa kasvattajista on hyvin tarkkoja, etteivät myy koiriaan tälläisille koirien kierrättäjille. Itsellänikin on ollut tilanne, että kotona on jo 3 koiraa, enempää ei voi ottaa ja kaikki on jollain tavalla viallisia. Sitten vaan keksitään muuta harrastusta ja eletään sitä koiranomistajan elämää, kunnes tulee uuden pennun hankinta ajankohtaiseksi ja sitten ehkä päästään kehiin taas, jos ne enää kiinnostavat.
Kyllä mä myönnän, että mua kirpaisi nyt Pupun sairastuminen, kun oli suunniteltu niitä veteraanikehiä ja kasvatettu pitkään turkkia. Kyllä se harmitti, mutta enemmän nousi pintaan pelko koko koiran menettäisestä. Siinä hetkessä näyttelykehät ei ole merkityksellisiä. Näyttelyt on kumminkin 5 minuutin juoksu ympäri rinkiä, josta maksetaan suolainen yli 40e hinta ja saadaan paperinpala, joka on yhden henkilön mielipide koirasi ulkoisista seikoista. Tosi harrastajanahan minun olisi pitänyt enemmän olla pettynyt kehien jäämiseen ja varmaan pistää koira monttuun, jotta oisin voinut hankkia tilalle kehäkoiran moisen viallisen tilalle. Mutta koska Pupu on rakas lemmikki, minä pelkäsin enemmän sen hengen puolesta, etten taas menettäisi koiraa aivan liian nuorena, kehillä ei ollut enää mitään merkitystä.
Yhden koiran olen elämässäni joutunut antamaan pois ja se oli hyvin vaikeaa ja tuskaista, vaikka koira pääsi maailman parhaaseen paikkaan. Kaikkien vuosien ajan, mitä koira eli, minä ikävöin sitä ja mietin mikä meni väärin, olisinko voinut tehdä jotain paremmin. Ja syy ei todellakaan ollut näyttelymenestys, sitä koiralla oli riittämiin, vaan perheen sisäiset syyt (ääreis vilkas koira, 4 koiran lauma ja vastasyntynyt vauva, koiralle ei pystytty antamaan sitä mitä se tarvitsi ja häiriökäyttäytyminen oli melkoista). Siksi ihmettelenkin miten kylmähermoisesti ihmiset laittaa koiriaan eteenpäin. Ilmeisesti näyttely (tai harrastus) esineeseen ei alunperinkään kiinnytä…
Ilmiö on todella ikävä ja nostaa kuilua kotikoiran ja näyttelykoiran välille, etenkin kotikoiran omistajien silmissä. Monta kertaa olen kuullut, ettei meidän mussua haluta viedä näyttelyyn, koska se kelpaa meille ihan tälläisenä… Siitä pitäisi vähän oppia osi harrastajankin.
PEntukurssilla
Posted onSisu kävi tänään ensimmäisellä pentukurssillaan Piskitiskin koirakoulussa. Oli mukava käydä pitkästä aikaa tutussa paikassa ja tutun kouluttajan opissa. Sisu on monta kertaa fiksumpi kuin isänsä, katsekontakti harjoittelu onnistui muutamalla toistolla, kun isällään kesti monta kertaa oppia 😀 Ainut mikä häiritsi treenausta, oli tietenkin lattian imurointi, joka ikinen murunen piti tarkastaa ja mieluiten syödä mahdollisimman nopeasti! Sisu oli treenien vanhin, mutta myös pienin, muut oli isoja, labbis, leonbergi, joku pyreneittenkoira, sakemanni jne… Mutta sintti toimi reippaasti isojenkin mörköjen keskellä, ei isot koirat sitä ollenkaan hetkauttaneet.
Kotiläksyksi tuli kupin vieressä luvan odottaminen, pitäisi viikon päästä odottaa minuutti kupilla… Jotain muutakin taisi olla, mutta endin sen jo unohtaa 😀 Saapa nähdä innostutaanko lopulta enemmänkin taas lajeista 🙂
Mitä vuosi 2013 toi?
Posted onVuoteen 2013 on kuulunut menestystä ja menetystä.
Jekku
kävi vain kahdeksassa näyttelyssä, mutta silti sai 4 paras uros sijoitusta ja oli kaksi kertaa rotunsa paras (ROP). Jekku sai myös viimeisen sertinsä ROP-voitolla ja tuli Suomen Muotovalioksi. Jekku treenasi koko vuoden ahkerasti myös agilityä ja kävi Rally-Tokon alkeiskurssin. Molemmissa lajeissa koira osoitti olevansa todella hyvä. Jekku toimi myös Hupin vara-miehenä tokotreeneissä ja osaisi näemmä sitäkin. Jekku suoritti hyväksytysti myös MH-luonnekuvauksen.
Hupi
teki loistavan näyttelyvuoden, josta erityisesti nousee esiin pentunäyttelyn RYP-2 tulos, sekä aikuisten luokissa ryhmänäyttelyn RYP-4 tulos. Hupi kävi 7 näyttelyssä ja oli Rotunsa paras kolmessa näyttelyssä ja paras uros-2 kolmessa näyttelyssä. Hupi sai myös 6 sertifikaattia. Vuoden viimeisessä näyttelyssä Hupi sai hienosti molemmat tavoittelemamme tittelit. Hupi on Pohjoismaiden juniorivoittaja 2013 ja Suomen juniorivoittaja 2013. Hupi aloitti tokotreenaamisen. Ensimmäisen 5 viikon aikana oli pelkkää pään hakkaamista seinään, mutta sitten tapahtui naps ja nyt Hupi on jo käsittämättömän hyvä.
Pupu
Ei käynyt koko vuonna näyttelyissä. Tarkoitus oli, mutta hännässä ollut kasvain pysäytti suunnitelmat. Häntä jouduttiin amputoimaan kasvainta poistaessa entistä lyhyemmäksi. Pupu aloitti myös säännöllisen tokotreenaamisen. Muuten Pupu on toiminut lähinnä Hupin personal trainerina, juoksuttaen Hupia pihamaalla ja antaen painioppeja.
Menetyksiltä
ei ole selvitty tänäkään vuonna. Menetimme kaksi rakasta koiraa. Naomi joutui taipumaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireillessa lääkityksestä huolimatta ja sydänvian pahentuessa hurjaa vauhtia. Naomilla oli kesällä hetkellinen parempi hetkensä, kunnes alamäki kääntyi hurjaksi ja päästimme Naomin kärsimyksistä.
Vain hetki tuon jälkeen menetimme myös entisen koiramme Unin. Uni jouduttiin lopettamaan hyvin lyhyen ja rajun sairastamisen jälkeen, Uni sairastui autoimmuunitauti IMHAan. Monet on kysyneet, miten olen kestänyt nämä menetykset ihan peräjälkeen. Kyllä se on koville ottanut ja vaikka Uni ei meillä enää asunutkaan, silti se oli tavattoman tärkeä.
Entäs vuosi 2014…
Jatkamme näyttelykäyntejä ilmeisesti huhtikuussa. Kaikki koirat jatkavat lajeissaan, Jekku agilityssä ja Hupi ja Pupu tokon parissa. Jos kaikki menee hyvin, Hupista pitäisi tulla iskä pikkuhupeille ensi vuonna. Ja yksi koiranpaikkakin olisi vapaana ja itsellä kyllä kova pentukuume. Mutta tällä hetkellä on mielessä vain muutamia ehdokkaita, jotka ovat vasta suunnitelma asteella, jos ne toteutuvat ja osoittautuvat odotusten mukaiseksi, niin saattaa olla, että pentukoirakin astelisi taloon ensi vuonna, mutta saattaa olla, että ei myös astele, aika näyttää…