Varpaita palelee

Posted on

Pakkaset toi viime talvisen ilmiön taas esille. En itseasiassa muistanutkaan sitä, ennenkuin tänään. Hupin varpaat palelee, kovasti, niin kovasti, että pitää yrittää kävellä ilman jalkoja, kiljua ja purra jalkoja, joita paleltaa. Niinhän se teki viime talvenakin, eikä muistaakseni edes tottunut koko talvena. Nytkään ei ollut kuin -8’C, että miten lie poika pärjää pahemmilla pakkasilla, tarvii varmaan jotkut töppöset.

Eilen myös oli pesu ja trimmi, ensi viikonloppuna kun on messukeskuksen tuplanäyttely, jonne Hupi on menossa lauantaina ja sunnuntaina. Koiran trimmi väli on hieman venynyt ja oli hieman urakkaa laittaa poikaa kuntoon. Pitkästä on aina hankala tehdä kertaheitolla siistiä. Ja kun väri on mustankirjava, niin pelkässä lamppujen valossa, on todella hankala nähdä mitä tekee. No jonkinmoinen siitä tuli, nyt kun vielä ehtii tuon viikon kasvaa sopivaksi. Nyt joutuu pukemaan takkia pihalle, kun on pakkasta ja toinen on niin nakuna. On näemmä poika vaan kasvanut, kun tuntui hitusen lyhyeltä tuo takki jo päälle. No messarin jälkeen saa taas karvat kasvaa, me keskitytään kevät tuohon tokoon ja agilityyn ja jos sit huhtikuussa kömmittäisiin koloista kohti näyttelyitä.

131209-DSC_3666

Koko poppoo pakkaslenkillä, Hupi just ravisteli kuvan otto hetkellä.

DSC_0734

Hauskasti löytyi lähes vuosi sitten otettu kuva lenkkeilijöistä (13.12.2012), siellä on tollainen pikkupikku Hupi, jolle Wilman vanha takki oli iso (nyt ei edes mahtuisi päälle 😀 ) ja nakusempi Pupuli.


Yksi puuttuu ja treeniä

Posted on

Minun mieleni mukaan koiria puuttuu yksi. Aina kun otan koiria pihalta sisälle tai päästän pihalle, tiedostamattani olen laskenut koirat ja aina tulee tunne, että yksi puuttuu. Sitten järki muistuttaa, että hei, kolme näitä nykyään on. Jotenkin tuo tulee ihan automaattisesti.

Minulle on vihjailtu, että tuon vajeen voisi helposti paikata, mutta ei se niin helppoa ole. Kun olen ihan tyytyväinen tähän kolmen laumaankin tällä hetkellä, 3 aikuista tai no kaksi aikuista ja yksi nuori koira, jotka ei tuhoa ja on sisäsiistejä. Koulutuskin on jo hyvällä mallilla. Mutta pakko myöntää, kun lumi tuli maahan, kaipaili sitä pikku pennun ihmetystä ja hämmästystä… Pentukuume nostelee päätään, tottakai, mutta eipä ole nyt pentuja, joita huolisin. Jos pennun ottaisi, sen pitäisi olla terveestä suvusta, hyvä luonteista, kaunis jnejnejne ei sellasia joka puussa kasva, on helppo olla edes harkitsematta pentuja. Jos Jekun äidille tulee vielä pentuja, niin siinä on sellaiset pennut sitten, että on varmasti vaikea olla ottamatta. Jos pennut tulisi, pitäisi toivoa mahdollisimman rumia 😀 Jekku on kumminkin super terve, mikä tahansa sapuska sopii, polvet ja silmät terveet, sisäsiisti, hyvin oppivainen ja innokas ja asennetta löytyy, paketti on lähes täydellinen.

131201-DSC_3631

Olen unohtanut kertoa, että Hupi löysi koulutuksesta maailman parhaan ystävän. Sille häntä viuhui hurjana, kauheasti yrittti leikkiä kaverin kanssa. Hupista ihan mahtava loisto tyyppi! No se oli hänen oma peilikuvansa, jota Hupi ei missään vaiheessa tajunnut, ettei ole oikea koira.


Pupu tokossa

Posted on

Pupun toko kurssi alkoi keskiviikkona ja en mä muistanutkaan millasta on Pupun kanssa treenata. No ainakin tyystin erilaista, kuin Hupin kanssa. Muttta siinä missä Hupi istuskelee ohjeiden annon aikana rennosti, eikä huomioi muita koiria, niin Pupu säätää. Se säheltää, liikkuu, vaatii tekemistä, ryntäilee lähelle tulevan kouluttajan luo ja haukahtelee muille koirille. Se haluaa koko ajan tehdä ja toimia, tienata herkkuja… Ärsyttävin on tuo haukahdushommeli, Pupu on ketjuttanut mielessään tapahtumaketjun: Haukahdus – emäntä kutsuu pois – namia… Ensi kerralla pitää kysyä millä ihmeellä tuon saisi karsittua, tuo on nimittäin jo aikaisemmin opittu muilta kursseilta.

Pupun ryhmä on paljon osaavampi kuin Hupin. Hupin ryhmässä on paljon aloittelijoita, tuolla on koiria,  joilla on pohjakoulutusta jo, mutta vähän ruosteessa, kuten Pupu. Niinpä harjoittelut ja kotiläksyt menee ihan erilailla. Näillä ei tarvitse harjoitella kontaktia ja alkuoppeja. Niinpä ekalla tunnilla oli aiheena kosketusalusta, ekana kriteerinä omistajan haluama toiminta kosketusalustalla eli koira koskee sitä kuonolla/tassulla tai menee sen viereen, miten kukakin halusi. Kosketusalustaa voi hyvin hyödyntää, esim. seuraamisesta seisomaan pysähtymisen opettamiseen tai vaikka eteen lähetettäessä koira osaa pysähtyä juuri lätkälle ja hakea sen pitkäkin matkan päästä. Meillä kriteerinä oli yhden tassun laittaminen lätkän päälle. No se oli helppo, kosketusalusta oli Pupulla muistissa ja nopeasti se siirsi aikaisemmin opetetun tuolle alustalle. Kotiläksyksi saimme haasteen pysyä alustan päällä 5 sekuntia.

131127-DSC_3604

Jekku kävi isännän kanssa lenkillä, en tiedä missä suossa ne juoksivat 😀

 

131123-DSC_3589-001

Tältä se kumminkin näytti muutamaa päivää aikaisemmin 😀


Treenimaahan katoamassa…

Posted on

Taidan olla katoamassa treenimaahan… Mietin lähtisinkö tammikuussa Turun näyttelyyn Jekun kanssa yrittämään sitä Cacibia, kansainvälistä sertiä. Sen verran olen ollut ulkona näyttelykuvioista, että halvin ilmottautuminen meni ohi ihan varkain. Nyt näyttelyilmottautuminen maksaisi 45e, siihen päälle vielä bensakulut… Ajo tammikuun lopussa, lähtö mahdollisesti aikaisin aamulla viikonloppuna, kun muut jäävät peiton alle tuhisemaan, hmmm. Musta on varmaan tullut vähän mukavuuden haluinen 😀 Mä nimittäin ynnäsin ja ynnäsin ja totesin, että sillä hinnalla saisi 1,5kk tokokoulutusta ja ilmoitin Pupun keskiviikon tokokurssille seuraavaksi 3 kuukaudeksi 😀 . Jotenkin vaan tuntui järkevämmältä maksaa hinta koiralle mukavasta ja hyödyllisestä pitkästä koulutusrupeamasta, kuin 5 minuutin pyörähdyksestä kehässä, jonka tulos ei ollut mitenkään varma ja jonka lopputulokseen ei voi juuri itse vaikuttaa.

Eli nyt tiistaisin Jekku käy agilityssä Konalassa, keskiviikkoisin Pupu Tokossa Piski-Tiskissä Tuusulassa ja sunnuntaina Hupi Piski-tiskin tokokurssilla myöskin. Nyt on joka koiralla omaa puuhaa ja ehkä ne kohta on tottelevaisiakin 😀 Ja jos siltä alkaa näyttämään, niin kohta me ollaan varmaan sitten tokokisoissakin kokeilemassa onneamme.

DSC_4168-001

Tämä hullu porukka muka treenaa…

DSC_4225

Kaks yhtä vastaan


Hupi edistyy

Posted on

Olen ollut aivan hämmästynyt viimeisen viikon sisällä tulleesta edistymisestä Hupilla. Treenataan melkein joka päivä kotona, jollei erikseen, niin aina ennenkuin kuppi laskeutuu, pyydän jotain pientä. Lisäksi viikottain on käyty PiskiTiskin treeneissä. Nyt olen todella ylpeä tuosta koirasta. Alussa nimittäin usean viikon treeenin jälkeen, ei oltu saatu juuri mitään edistymistä, koiran sivulletulo ole edelleen täysin kesken, koira ei ymmärtänyt ja tahkosimme ja tahkosimme. Mietin jo koiran vaihtoakin treeneihin, ei Hupista koskaan tulisi mitään, ei se oppisi, ei kannattaisi edes unelmoida mistään kilpailuista, kun ei saada edes alkeita haltuun 😀 . Mutta nyt yhtäkkiä, koira tottelee, osaa ja näyttää ihan toko-koiralta! Poika ottikin vähän videota Hupin osaamisista. Tälleen ei kotosalla treenata yleensä, mutta nyt näytiksi mitä juttuja osaa.


Uskomaton oppija

Posted on

Hupi on nyt useamman viikon käynyt toko treeneissä, tuskaisella menestyksellä. Tänään, kun Hupilla taas korvat vaivasivat (söi varmasti eilen vaikka ja mitä lasten syntymäpäivillä ja korvat ei tykänneet, niinpä Hupi taas raapi ne), mietin, että ehkä ottaisin Hupille varakoiran, Pupun kanssa treenit olisivat niin helpot ja kivat… Mutta veinpä sitten Hupin ja ei korvat haitanneet treeniä. Sivulle tuloa tahkoamme edelleen, jotta koira tulisi niin lähelle, että koskee minua. Pikku hiljaa ja pienin askelin sitä hiotaan ja hiotaan. Läksynä oli ottaa askeliakin 1-2-3 sivuille tuloilla, mutta eipä Hupi siihen asti ole vielä päässyt. Uusi läksy on askeleet 1-2–3-4-5-6-7, tuskin onnistuu 😀

Mutta nyt oli vuorossa myös maahanmeno. Olen sitä aikaisemmin yrittänyt ottaa Hupilla, onnistumatta siinä juurikaan kummoisesti. Nyt jostain syystä, aivoissa on käynyt joku kummallinen niksahdus, kun kouluttaja tuli viereen neuvomaan, niin tadaa ja muutamalla toistolla Hupi oppi maahan menon. Muutama toisto lisää ja koira jo tarjosi sitä! Aivan käsittämätöntä! Ollaan sitä kuukausi tolkulla yritetty opetella ja ei, mutta nyt se meni tuosta vain ja toimi kotonakin lelulle ja ruokakupille.

Oletan, että Hupi on nyt oppinut paremmin oppimaan. Maahanmeno on aika helppo toistaa, verrattuna vaikka sivulle tuloon, niin nyt se oli helppo oppia. Hupilla on vielä hauska tyyli mennä maahan suorana seisomisesta, se on kuin lego-ukko, kun jalat taittuvat suorana maahanmenossa 😀

DSC_3488

Ja varmaan siksikin Hupi on nyt niin hyvä, kun se edelleen katsoo Victoria Stilwellin koirankoulutusohjelmia 😀

DSC_3264-001

Hubbitin korvat, kun ne ovat ärsyyntyneet… En tiiä mitähän tuomari tälläisistä sanoisi…


Treeniä treeniä…

Posted on

Treeniä on nyt riittänyt, kun Hupilla on toko ja Jekulla on agility. Hupin kanssa pitää kotoa harjoitella kotiläksyjä. Eka läksy oli sivulle tulo. Yritin eka nykyisten ihanteiden mukaan suoraan edestä pyöräyttämällä sivulle tuloa, pari päivää tahkottuani, kokeilin vanhaa tapaa eli selän takaa kiertämistä ja se sopikin paljon paremmin pitkäselkäiselle Hupille, joten vaihdoimme siihen. Tänään tokotunnilla se ei kumminkaan mennyt ihan putkeen, kun se piti esitellä, melko kelvosti kyllä…

Jännää treeneissä oli kuulla, että tokokisoissa saa nykyään valita miten kääntyy täyskäännöksen. Ennenhän oli täyskäännös ja täyskäännös vasempaan. Mutta pitää miettiä minkä käännöksen koiralleen opettaa, koska kisoissa pitää aina kääntyä samalla tavalla. Testailin kolmea tapaa treeneissä ja Hupille näytti sopivn parhaiten saksalainen täyskäännös eli se vanha täyskäännös vasempaan, jossa koira kiertää ohjaajan takaa.

Luoksetulossa koira saa tulla suoraan sivulle tai sitten ensin eteen ja siitä sivulle. Hupille ajattelin opettaa suoraan sivulle tulon, koska lähelle tulo on vaikeaa ja mitä vähemmän eri osioita, niin sen helpompi, ehkä… No katsotaan muuttuuko tämä.

Tässä videota Hupin sivulle tuloharjoitusta sekä Jekun agiliitoa.

 


Tokotreeniä

Posted on

Menin sitten ja ilmoitin Hupin tokokurssille, tuohon lähelle PiskiTiskin koirakouluun. Nyt siis Jekku käy tiistaisin agilityssä ja Hupi sunnuntaisin tottelevaisuuskoulutuksessa. Aluksi kyllä mietin olikohan se virhe ja pitäiskö vaihtaa lennosta koira, Hupi kun ei ole ollut järjen jättiläinen. Mutta mukavasti eka tunti meni, aikaisemmin harjoiteltu katsekontakti löytyi hyvin nopeasti. Sivulle tulo tuli kotiläksyksi ja sitä sitten tänään jo videoinkin, kun edistys oli huimaa. Eilen tuli hienosti jo sivulle, mutta istumisen sijaan tarjosi peruutusta. Mutta tänään kyllä sitä sivulletuloakin alkoi tulemaan, kun jätin vahvistamatta naksuttimella peruutukset. Lisäksi piti huomioida, että veti koiran tarpeeksi taakse ja sitten taas tarpeeksi eteen, koska pitkät koiran on vaikea kääntyä pienessä tilassa ja istuminenkaan ei mene ihan kuin tavismallisella koiralla.