Tässä on pätkää Remun arjesta.
Lähdemme tietenkin aamusta, jolloin kömmin yläkerrasta koirien valtakuntaan. Sisu on portin takana, epilepsian takia se on eristettynä yksinolot muista (ettei muut lynkkaa sitä, jos kohtaus tulee).
Aamulenkillä näkee sitä Remun normaalia käytöstä, kun kotipiha on jätetty taakse. Polvessa kiinni kävelyä, pörräämistä, jatkuvaa itkemistä. Osuipa tälle lenkille koirakin, jota väistämme pitkälle sivutielle (jonne oletin, ettei tämä vieras koira tule, eikä tullutkaan). Tässä on pakko heti sanoa, että normaalisti EMME TOIMI NÄIN!. Nyt en pystynyt kuvaamisen takia namittamaan ja estämään riehuntaa. Mutta tässä on kumminkin tulos 6 viikon tiiviin ohitusharjoittelun jälkeen, ei mitään mahdollisuuksia ohituksiin. Jostain syystä Jekku provosoituu Remusta myös säätämään, mutta se on tapansa mukaan hiljaa ja vain juoksee eestaas. Normi oloissa, Jekku seisoo terriereiden tapaan vieressä ja odottaa palkkaa.
Normaaliohituksessa tai meidän tapauksessa tälläisessä liian lähellä olevassa väistämisessä Remu otetaan niin lyhyelle, ettei saa lietsottua itseään riehumaan lisää ja sitä joko syötetään tai jos siihen saa kontaktin, niin palkataan kontaktista. Jos onnistumme siinä, että koirakko on +30m-50m päässä, Remu on pitkällä hihnalla ja saa kontaktista palkkaa (katsoo koiraa ja kun katsoo minua, saa palkan). Kaikki koirasta poispäin tuleva toiminta palkataan.
Loppu lenkki meneekin sitten siinä normaalissa häsläämisessä. Kotona voikin sitten pureskella luuta ja aloittaa päiväunet.
Remun elämä jatkui huilailun merkeissä ja välillä pyyteli pihalle pissille (ja lintuja jahtaamaan)sekä aurinkoa ottamaan. Päivälenkille lähdettin autolla viileään metsään. Remu järjesti taas saman piiloleikkinsä kuin aina hihnan pukemiseen. Luulin ennen, että välttelee pukemista, mutta niin se vaan samaa tekee ilman vaatteita. Se on tosi hassu, vaikka kiireessä joskus ärsyttää tuo tapa 😀 . Lenkiltä unohdin KAIKKI namit! Mikä moka. Onneksi yhtään koiraa ei tullut vastaan, pari pyöräilijää vain, jotka ei isompia reaktioita aiheuttaneet (joskin nekin olisi ollut kiva namittaa sille). Tunnin lenkin jälkeen edelleen virtaa riitti, lämpimästä ilmasta huolimatta. Kukaan koirista ei olle irti metsässä, koska yleensä tuolla liikkujia riittää. Ja Remua ei voi pitää irti, jos saa jonkun riistahajun, niin voi lähteä. Olemme lomalla, joten kotosalla pääsee enempi pihalle, mutta teen lyhyttä työpäivää, joten nämä päivälenkitkin on ihan arkea.
Iltaan kuuluu usein pihaelämää ja iltalenkki. Koirat lenkkeilee 2-3 kertaa päivässä, pyrkien kolmeen. Tosin jos ovat olleet pihamaalla peuhaamassa tuntikausia, niin eipä juuri ole lenkille lähtijöitä. Videolla näkyvä auton jahtaus on todella ärsyttävä tapa. Hupi sen on aloittanut ja saanut muut mukaansa. Olen alkanut siihen puuttumaan, mutta aina ei vain ehdi millään, vaikka tuossa menee vain muutama auto päivässä. Nytkin koirat tulee nopeasti pois norkoamaan herkkuja. Ilta päättyy yleensä ruokailuun, jonka jälkeen ihmiset siirtyy yläkertaan nukkumaan ja koirat jää alakertaan. Videolla Remulla on hyvin naurettava ruoka-annos, mutta se on syönyt isot määrät kuivattua lihaa päivän aikana, joka on vähennetty annoksesta.
