Sunnuntaina oli Sisun eka näyttely, emäntää jännitti varmasti enemmän kuin koiraa. Erityisesti jännitti se, että pikku koira oli yksin matkassa, ei ketään tukena ja turvana. Mutta ei tarvinnut poikaan pettyä. Sisu oli paikalla kuin kotonaan, ei jännittänyt muut koirat, hälin, ruuhka, saati kuulutukset. Mietin myös mitä hampaista sanotaan, kun maitoja oli suussa ja kulmuritkin tuplina, mutta eipä niillä pentunäyttelyssä niin ole merkitystä, ne katsottiin ja siinä se. Mutta on kyllä kuin isänsä tuo poika, jotenkin niin mahtava tuo luonne molemmilla. Ainut oli, että poika on ahneempi kuin isänsä… ja sitten kun se keksi kehässä, että hitsi, tännehän on tiputeltu nameja!! Niitä piti yrittää kuikuilla ja etsiä. Sisu si mahtavan arvostelun ja loppukilpailuissa pääsi vielä jatkoon, mutta karsiutui viimeisenä ryhmäkehästä. Todella hieno tulos ceskylle, etenkin kun ikää oli vain muutaman päivän yli 5kk.
9.11 sitten messukeskukseen seuraavaan pentunäyttelyyn 🙂
Tuomasina oli Helin Tenson, suomi
Erinomaiset mittasuhteet ja sukupuolileiman omaava yksilö. Kaunis pää. Hyvät korvat. Rodulle tyypillinen ylälinja. Ikäisekseen hyvinkehittynyt eturinta ja rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen häntä. Hyvin korkealaatuinen pehmeä silkkimäinen turkki. Liikkeet vielä pentumaisen löysät.
1 KP ROP-pentu
