Serkkuni Nani kävi kouluttamassa minua (koska koirassa ei ole mitään vikaa :oD). Olen ollut liian lepsu enkä ole vaatinut tarpeeksi (loppuun asti). Itseni lisäksi pitää kouluttaa myös sukulaisia lähinnä sisääntulossa. Kukaan ei saisi huomata koiraa silloin kun se hyppii (tai puree tms). Kaikki ei toivottu jätetään vain yksinkertaisesti huomioimatta. Näytti tehoavan ainakin Nanin kohdalla. Sain iltalukemiseksi lainaan Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjan, pitää lukea se ja katsoa mitä uutta löytyy. Minun kun koiran koulutustaidot on parin kymmenen vuoden takaa, olenhan aloittanut (ja kilpaillut) sekarotuisella Oskulla vuodesta 1988. Tosin kaikki sen aikaiset opit ei kestä nykyään enää pakosti päivänvaloa… Ja edelliset puudelit oli kohtuullisen helppoja kouluttaa, kun olivat paljon pehmeempiä luonteeltaan.

Pihalla Pupu olikin normaalia rauhallisempi :oD Vain hetken paineli normaaliin tahtiin. Pihalla oloonkin tuli selvät säännöt. Pallohulluutta hyväksi käyttäen opetan pikkuhiljaa pallon käteen tuonnin, niin että lopulta koira istuu pallo suussa edessä. Jos ei anna kiinni, niin yksinkertaisesti poistun paikalta. Koiralle ei jää valittavaa tuleeko mukaan vai leikkiikö hippaa kanssani. Vaihtoehtoja jää vain yksi, minä tai ei mitään. Huh, muistankohan kaiken mitä neuvoja sain…

Lisäksi yritän tehdä Pupulle verijäljen, saisi purkaa toiminta tarmoaan nenätyöskentelyllä. Tähänkin sain jo pikakoulutuksen millä pääsee alkuun. Saa nähdä onko yhtä pölöjä, kuin Pilvi aikanaan, joka ei osannut seurata suoraa makkarajälkeäkään vaan lähti aina harhailemaan… Luulen kyllä, että tämä neiti on paaaljon viksumpi :o)