Istuin nojatuolissa, Pupu tuli viereeni ensin istahti ja sitten kävi makuulle jalkojeni päälle. Hetken tuntui, että meillä oli yhteys, että Pupu tuntui omalta, että oli ystävä. Yleensä tämmöinen tulee vasta kun koira on ollut vuosia ja tuntee toistensa tavat.
Voi miten kauniisti ja herkästi kirjoitettu. Meilläkin on Brunon kanssa joskus samanlainen hiljainen yhteisymmärrys.