tai lyhyestä. Palautimme marsut tänään kasvattajalle. Jostain syystä en kestänyt niiden heiniä ollenkaan, silmiä alkoi kutittaa ja koskettaessa käsiin tuli valtava kutina. Sinniteltiin ja yritettiin siirtää marsut pois nenän alta ja käyttää hanskoja, mutta ei auttanut. Pojat on niin pieniä, ettei hoitoa voi heille yksin sysätä, jouduin kumminkin päivittäin hoitamaan marsuja. Aikaisempien marsujen kanssa ei tämmöisiä oireita tullut. Marsuista itsestään ei oireita tullut, niitä sai pusutella ja sylitellä rauhassa, syyllinen oli se heinä. Nyt on kolme surullista poikaa… jotka kyselevät, voisivatko ottaa jonkun toisen lemmikin, jolla ei ole heiniä… (niin siis kilpikonnat x3, koirat x3 ja akvaariohan eivät ole lemmikkejä).

Naon pelokkuus vieraita kohtaan on kadonnut. Tänään vanhempani tulivat kylään ja heti oli Nao tunkemassa äitini syliin. Ja sylissä puolet ajasta taisi kököttääkkin 😀  Myös naapuruston naiset on hurmattu suurilla silmillä.

Yksinolokin (vai kolmistaan) olo neideillä sujuu, tänään oli sitten yhteistuumin tyhjennetty roskiskin, kun oltiin marsuja viemässä. Se oli siis levitelty ja kaikki syötäväksi kelpaava syöty ja jugurttipurkit nuoltu… Saa nähdä pitääkö palata siihen, että roskiksessa ovessa on lapsilukko, kuten Pilvellä aikanaan. Lieden suojaahan meillä ei ole poistettu, vaikka pojat on isoja. Monet koirat kun on sytytelleet taloja hyppiessään lieden päälle, tavoitelleessaan sieltä ruokia  ja samalla napsaisseet lieden päälle.